Anni Saastamoinen: Sirkka

Innostun romaanista, jossa ei tapahdu juuri mitään. Anni Saastamoisen Sirkka (Kosmos 2019) kertoo keski-ikäistyvästä naisesta, Sirkasta, jolla on sivuhenkilön nimi ja persoona.

”Niinä hetkinä, kun kaikki elämässä tuntuu leviävän käsiin, voi joihinkin asioihin kuitenkin luottaa: kirjastoihin, kaupunkiliikenteeseen ja viherkasveihin. Kun itse toimii kuten on ohjeistettu, asiat toimivat, kuten ne on suunniteltu toimivaksi.”

Sirkka toimii rutiininomaisesti, suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti. Yksineläjän sosiaaliset taidot ovat puutteelliset, mutta viherkasviensa lisäksi hän saa välillä muuta seuraa: räväkkä ystävä Natalia ja epäjärjestelmällinen äiti sotkevat silloin tällöin Sirkan systeemeitä. Sirkan tasapainoa on hivenen järkyttänyt vuosia sitten sattunut suhdekömmähdys, ja romaani valottaa sitä ja Sirkan päivien kulkua. Ja jotain käänteentekevää on ilmeisesti tapahtumassa.

”Vaikka Sirkka on ylpeä mielensä viidakottomuudesta ja suorista riveistä ja pinoista, joista hänen mielensä rakentuu, tuntuu hänessä silti pieni tyhjä kohta.”

Saastamoisen tyyli tuuppaa lempeästi päähenkilö-Sirkkaa lähelle lukijaa. Kumarran kiitoksen tavalle, jolla tavallisuuden ja tylsyyden tunnistettavuus tehdään. Katsannon koomisuus ei peitä näiden sirkkojen olemassaolon moninaisia sävyjä. Nämä sirkat puunaavat ja hääräävät kaupunkiyksiöissään, he kärsivät avokonttoreissa, ja heillä on hallitut ja rajoittuneet tapansa. Vaikka voi naurahdella sirkkojen ulkoisen toiminnan kapeudelle ja epäillä sisäisesti rikasta elämää, Sirkka-romaani myös oikeasti näyttää sen peilinä: se ei ole kummallisempaa kuin kenenkään muun. Sirkkojen ja minun ja sinun (sisäinen) elämä on tätä tavallista jahnaamista omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Romaani vetää aluksi imuunsa, hetkittäin hieman hyydyn, mutta loppupuoli taas ihastuttaa. Sirkassa on tuttuutta ja se eksyttää odottamaan viihderomaanikäänteitä, mutta oivaltavasti romaani vie loppua kohti toisenlaiseen ratkaisuun kuin monet samanaiheiset kirjat yksinäisitä naisista. Läikähtää, kun Sirkka löytää elämäänsä onnen aiheita muttei tavanomaisin juonenkääntein. Siispä romaanista ailahtaa lämmintä ja pehmeää tulevaisuuden uskoa sekä varmuutta tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on ja elää. Mainiota!

20191117_070808_resize_57.jpg

– –

Anni Saastamoinen
Sirkka
Kosmos 2019
romaani
188 sivua.
Sain kirjan bloggaajaystävältä.

Muualla, mm. Sivusuhteita.

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

One response to “Anni Saastamoinen: Sirkka

  1. Paluuviite: Anni Saastamoinen: Sirkka – Bibliofiilin päiväunia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s