Viestini Ylelle Finlandia-palkintojen jälkeen 2019

Bio Rexissä salillinen kirjaihmisiä hihitti, kun Finlandia-kirjapalkintojen jakotilaisuuden juontaja luki vahingossa tapaa-sanan ”tappaa”, kuunteli palkintokirjojen valitsijoiden vakuutteluja lukemisen ja kirjojen tärkeydestä ja nyökytteli jokaiselle palkinnolle: ansaittu voitto.

Hienoja palkintokirjoja, varmasti. Olen lukenut palkituista vain Pajtim Statovcin Bollan, ja sen palkitseminen on kaikin kriteerein oikein, eikä se vähennä viiden muun ehdokasromaanin tuottamaa lukunautintoa – tai satojen muiden tänä vuonna ilmestyneiden kirjojen. Ihan niin kuin nuortenkirjapalkittu Marisha Rasi-Koskinen sanoi: ”Tarvitaan monenlaisia kirjoja, monenlaisille lukijoille.” Hän lisäsi, että hän kirjoittaa kirjoja heille, jotka lukevat.

Lukijoista on pulaa. En lähde erittelemään lukuisia syitä. Pysähdyn yhteen: kirjan ja lukemisen näkyvyyden ongelmiin mediassa. Enkä lähde erittelemään kirjakritiikkipalstatilan kaventumista. Keskityn tällä kertaa kansanradiotyyppisesti Ylen rooliin.

Maksan Yle-veroa. Saan vastineeksi yhden tv-kirjailijahaastattelun lauantaiaamuisin, joitain kirja-aiheisia juttuja radiossa ja kirjatapahtumataltiointeja. Joku vuosi sitten kirjaohjelmat tv:ssä olivat lähinnä Norjasta ostettuja kirjailijahaastatteluja ja torstaiaamujen kirjavartteja. Se ei minua lohduta, että voin Arenasta veivata samoja ohjelmia vaikka päivittäin. Kysyn: missä ovat parhaaseen katsomisaikaan lähetetyt kirjaohjelmat, joissa esitellään lasten- ja nuortenkirjoja, selkokirjoja ja muita kaikkien genrejen kirjoja?

Maksan Yle-veroa. Siksi oletan, että tilastojen mukaan suomalaisten yksi yleisimmistä harrastuksista näkyisi näyttävästi Ylessä. Jos eivät kirjat näy julkisuudessa eivätkä ohjelmatarjonnassa, ei Yle ole tehnyt osuuttaan #lukuliikkeessä eikä muissa  sivistystavoitteissaan. On kyse arvovalinnasta: jos kirjallisuus on näin vähäisessä roolissa Yle-tarjonnassa, se kertoo siitä, ettei lukemisen, lukutaidon ja kirjallisuuden merkitys ole panostuksen arvoinen.

Maksan Yle-veroa. Oletan, että saan vastineeksi myös kirjallisuusjuttuja. Ei minulla ole erityistä syytä asettaa vastakkain urheilua ja kulttuuria, mutta ehkä esimerkkini konkretisoi ajatuksiani – kärjistän tietoisesti.

Lähes joka uutislähetyksessä on urheilu-uutiset. Niissä selvitetään tuloksia, julkaistaan haastattelupätkiä urheilijoista ja valmentajista, luetellaan NHL- ja Formula-tapahtumia. Miksei joka uutislähetyksessä ole kulttuuriuutisia samoin periaattein kuin uutislähetyksissä mainitaan suomalaisurheilijat sekä tulokset meillä ja maailmalla?

Tällaisia. ”Pajtim Statovci kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon jakotilaisuudessa.” ”Laura Lindstedtin romaanille taas uusi käännössopimus.”  ”Antti Tuomaisen dekkari sai Timesin huomion.” ”Saksalaislapset kiittävät Timo Parvelan tarinataitoa.” ”Anna-Kaisa Linna-Ahon esikoisromaani käsittelee uudella tavalla kotirintamaa.” ”Kirsi Ellilän romaani Lepra kertoo voitetun sairauden varjoista.” ”Kersti Juvan Löytöretki suomeen avaa kielen merkitystä.” ”Mariskan runot jatkavat lastenrunoperinnettä.” ”Sanna Karlströmin Alepala-runokokoelma yhdistää arkista kuvastoa lyriikkaan.” ”Selkokielinen äänikirja Minna Canthin Hannasta juhlistaa klassikkokirjailijan 175-merkkivuotta.” ”Kustannustoimittaja kertoo, miten Jussi Nikkilän käsikirjoituksesta syntyi esikoisromaani.” Jne.

Näitä otsikoita ja niistä juttuja riittäisi joka uutislähetykseen ja niistä omiksi ohjelmaideoiksi. Siis jos niin valitaan –  jos kirjallisuudella on se arvo, josta juhlapuheissa todistetaan. Kun kirjat eivät näy julkisuudessa, ne pysyvät näkymättöminä, tavoittamattomina. Silloin ne eivät näy kaikille ihan normaalina ajankäyttövalintana. Se on arvovalinta.

Maksan Yle-veroa. Kulttuuriuutisten ohella oletan Ylen julkaisevan tärkeimpinä katselu- ja kuunteluaikoina kirjallisuuskeskusteluja, kirjailijahaastatteluita, tavisten, kulttuurihenkilöiden ja julkkisten kirjahyllyesittelyitä, kirjasketsejä, kirjatietovisoja, ideoita iltasaduiksi, lastenkirjavinkkauksia, nuorten omakohtaisia kirjakokemuksia, lukupiirien löytöjä uutuuksista ja jo aiemmin ilmestyneistä kirjoista jne.

Toivemaailmassani julkinen palvelu Yle ei juutu mittaamaan Arena-klikkauksia vaan tarjoaa kunniatehtävänään sitä, mitä sen kuuluu: kirjallisuusohjelmia lukemisen merkityksen vaalimiseksi. Sillä siten se omalta osaltaan edistäisi lukutaitoa – kansalaistaitoa, josta ollaan niin huolissaan.

Maksan Yle-veroa. Hyvä toimitusjohtaja, Merja Ylä-Anttila: saitte valita kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Hyvä valinta! Valitkaa seuraavaksi Yle-tarjontaan kirjallisuus.

20191127_160925_resize_69.jpg

21 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Kirjallisuuspohdintoja, kirjapalkinnot

21 responses to “Viestini Ylelle Finlandia-palkintojen jälkeen 2019

  1. Enpä voi olla muuta kuin samaa mieltä – valitettavasti. Voi Yle, ala herätä!

  2. Assi

    Kiitos tärkeästä kirjoituksesta! Yhdyn esittämiisi kohtiin. Eikö muuten joskus Teemalla tai jollakin muulla kanavalla tullut Kulttuuriuutiset tms. tai ehkä sekoitan ne talousuutisiin 🙂

    Ehdottomasti enemmän kirjallisuusaiheista ohjelmistoa Ylelle – ja muillekin kanaville. Kirjallisuus kiinnostaa ja puhuttaa päivittäin. Lukeminen lisää pitkäjänteisyyttä ja tuo tunteen jatkuvuudesta – tekijät, jotka somesta pitkälti puuttuvat.

  3. kirsiranin

    Tähän adressiin minäkin laitan nimeni!
    Nimimerkki penkkiurheilija

  4. Elina kuosmanen

    Suomen Kuvalehdessä kirjoitti Jukka Paakkanen samasta aiheesta ansiokkaan kirjoituksen. YLE vastasi väittäen heillä olevan laadukasta tarjontaa Teemalla. Ylessä on varmaan laskettu tuohon tarjontaan kaikkien konserttien tuntimäärät! Kulttuurissa on myös monimuotoisuus valttia. Monenlaista tarjontaa laidasta laitaan. Kirjallisuus on jäänyt luvattoman vähälle huomiolle! YLE paranna tapasi!!
    Onneksi minulla on Ruotsin kanavat, siellä satsataan kulttuuriin! Suomi jää henkisesti jälkeen, jos täällä ei aleta harrastaa älyllisiä, henkisiä valmiuksia!

    • Hyvä, että monelta suunnalta asiaa nostetaan. Kyse on nimenomaan kotimaisesta kulttuuriohjelmista ja eritoten monipuolisesta kirjallisuustarjonnasta. Yksinkertaista: jos eivät kirjat näy, kirjallisuus ei saa näkyvyyttä eivätkä potentiaaliset lukijat positiivista potkua.

  5. Elina kuosmanen

    Suomen Kuvalehdessä kirjoitti Jukka Paakkanen samasta aiheesta ansiokkaan kirjoituksen. YLE vastasi väittäen heillä olevan laadukasta tarjontaa Teemalla. Ylessä on varmaan laskettu tuohon tarjontaan kaikkien konserttien tuntimäärät! Kulttuurissa on myös monimuotoisuus valttia. Monenlaista tarjontaa laidasta laitaan. Kirjallisuus on jäänyt luvattoman vähälle huomiolle! YLE paranna tapasi!!
    Onneksi minulla on Ruotsin kanavat, siellä satsataan kulttuuriin! Suomi jää henkisesti jälkeen, jos täällä ei aleta harrastaa älyllisiä, henkisiä valmiuksia!

  6. Arja

    Tämä! Juuri kuin omat ajatukseni! Liikunta on toki tärkeää ja tv:ssä antaa hyvää esimerkkiä, innostaa, nostaa yhteisyyden tunnetta jne. Mutta niin voisi tehdä lukeminenkin – joka on varmasti toiseksi yleisin suomalaisten harrastus kävelyn ja lenkkeilyn lisäksi. Silti se saa minimaalisen vähän näkyvyyttä, tätä yhtälöä on vaikea tajuta. Aivojumppaa tarvitaan! Hyvä Tuija, kun nostit asian esiin!

    • Kiitos, Arja. Ja on tässä myös se puoli, että Ylellä on tavallaan sivistystehtävä, ei vain ohjelmabrändien laskelmointitehtävä tai katsojalukujen tuijotustehtävä. Ja tiedetään, tiedetään – ei eletä enään yhtenäiskulttuuria ja telkkariaikaa vaan ihmiset katsovat tallenteita silloin tällöin. SILTI. Kirjallisuus näkyviin primetime!

      • Arja

        Voisihan niitä urheiluohjelmiakin ja -uutisia katsoa tallenteina, eikä aina parhaaseen katseluaikaan 🙂 Juu, ei vastakkain, vaan vertaillen. Mutta kun harrastajamääriä miettii, ei mitään logiikkaa nykyään, saati sitten sivistyspuolen muistamista. Ja ei, tähän vertailuun eivät nyt mielestäni kuulu konsertit tai muut taideohjelmat, vaan kyse on nimenomaan perustaidosta, lukemisesta ja kirjoista, luetun ymmärtämisestä, viestin välittämisestä tekstillä: se on jokaisen hallittava, jos aikoo pärjätä. Kansakuntana myös.

      • Aivan samoilla linjoilla. Katsoin tämän lauantain alkuillan tv-tarjonnan: 1 ja 2 näyttää suorana vain urheilua.

  7. Loistava kannanotto, kiitos! Mitä tapahtuisikaan, jos kirjallisuus saisi mediassa tilaa edes murto-osan siitä, mitä urheilu. Ja nyt en aseta vastakkain, en ajattele juuri urheilun vievän tilaa kirjallisuudelta, vaan mietin sitä, miten paljon urheilusta kiinnostuneet saavat Yle-verolleen vastinetta.

    • Juuri noin! Ei vastakkainasettelu vaan vertailu. Ja korostan: kun kirjojen näkyvyys ja lukuharrastus näkyy normaalina toimintana, siitä tulee lähestyttävää. Hei, juttusarja urheilijoista ja kuntoilijoista äänikirjakuuntelijoina: mitä äänikirjaa kuuntelit viimeksi, kun hölkkäsit?

  8. Hyvä teksti, niin täyttä asiaa!

  9. Hieno kirjoitus, josta on oltava samaa mieltä. Kirjallisuus kuuluu kaikille ja sen pitää myös näkyä ja kuulua.

  10. Raili Laali Sergejeff

    Täysin samaa mieltä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s