Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen

Kustantaja houkuttelee Emmi-Liia Sjöholmin esikoisteokseen luonnehtimalla sitä ”taitavan omakohtaiseksi”, ”aseistariisuvan avoimeksi” ja ”ilmavaksi ja vaivattomaksi”. Paperilla toinen (Kosmos 2020) on siten auto-jotain, proosaa joka tapauksessa.

”Taitavan omakohtainen”

Minäkertojan nimeä ei mainita, ei myöskään muita henkilöitä, vaan heidät nimetään määrein kuten ”ensimmäinen poikaystävä”, ”viikonloppuisä”, ”avioimies” jne. Tapa on tuttu esimerkiksi niin Jonas Hassen Khemirin kuin Nina Honkasenkin perheromaaneista, ja se on selvä valinta: kyse on jokaihmisistä, kädenojennuksesta samastumiseen tai suojaamisesta. Lukijana saan valita, luenko tätä fiktiona vai paljastuskirjana. Valitsen fiktion, mikä on minulle helppo valinta – en ole kertojan tuttu, ystävä tai sukulainen.

Sjöholmin kirjasta on löydettävissä juoni: minäkertojan seksuaalihistoria ja kasvukertomus teinistä pienen lapsen äidiksi. Kirjassa on varmasti paljon kolmikymppisiä leikkaavia teemoja yksinäisyydestä, ystävyydestä, seksuaalisuudesta, seksisuhteista ja lapsiperhearjesta. Tunnen monesti etenkin kirjan alkupuolella olevani kirjalle liian vanha.

”Aseistariisuvan avointa”

Välillä huokailen: onko minun ihan pakko tietää tämä kaikki. Esimerkiksi tällaisia:

”Yövyimme saunarakennuksella. Istuimme sängyllä, ja mieheni otti meistä ajastimella kuvan. Minulla oli virtsatientulehdus, joten otin häneltä suihin.”

Vaikuttaa siltä, että kertoja on päättänyt kertoa kaikenlaista, kun on kerran kertomaan ryhtynyt. Siinä on terapeuttisen purkamisen tunne, samalla hallinnan tunne. Valitut paljastukset on nimenomaan valittu paljastaa.

Abortti nipin napin 14-vuotaana nauliutuu ydinkokemukseksi, se kimpoilee muuhun – suhtautuminen seurusteluun, seksiin, miehiin, lapsiin. Minua pohdituttaa kertojan suhde parikymppisenä miesystävänsä pieneen lapseen. Riveiltä ja niiden väleistä välittyy, miten nuori nainen on ja ei ole, ei uskalla eikä voi luoda suhdetta pikkulapseen, sillä pienessä pojassa kummittelee hänen aborttinsa.

Sittemmin naisen oman perheen perustamisessa seikkailee kaikki siihenastinen. Tavallisen tapaista on pikkulapsiarjen kuvaus, kuormittuneisuuden ja rakkauden ristiveto: lapsi muuttaa elämää. Täti minussa huokailee tätä vaikka ymmärtää, ettei siinä yleinen tieto auta, kun oma kokemus tuntuu aina ainutlaatuiselta.

wp-1578929767528.jpg

Merkittävintä ja riipivintä on, miten kertoja purkaa tapaansa mukautua odotuksiin. Siten Paperilla toinen mahtuu myös kirjojen sarjaan naisten minäkuvan toiseudesta sekä siitä, miten naisen oman halu ja sen toteuttaminen vaatii mallien ja kaavojen purkamista ja vaikenemisen lopettamista.

”Ja kaikkien aikuisenakin kohtaamani kasvot ovat yhtäkkiä edessäni tunnistusrivissä. Ne kilteimmätkin, jotka ovat painuneet murjotukseen. Sanovat, että höh, he olisivat niin kovasti halunneet seksiä, enkä minä ole viitsinyt sitä heiltä kieltää, en ole kestänyt sitä katsetta, joka kysyy, enkö olekaan riittävä, haluttava. Minähän olen sanonut pitäväni seksistä ja minähän olen jo mennyt paikalle. Ja sitten jälkeenpäin he sanovat, että älä ulkoista itseäsi tästä tilanteesta, sinähän halusit tulla tänne.”

”Ilmava ja vaivaton”

Pidän rakenteesta, jossa vuorottelevat tapahtumat teininä, parikymppisenä ja komikymppisenä. Tempoilu kokemuksissa sopii sisältöön. Jo ensimmäinen sitaattipoiminta kertoo siitä, että perustyyli on konstailemattoman napakkaa. Paikoitellen tipahtaa kaunokirjallisempaa ilmaisua:

”Rakkaus oli repinyt mennessään avohaavoja ja leikkaussalit olivat olleet täynnä, joten olimme paikanneet itse itsemme.”

Pikkuhiljaa pääsen kiinni Paperilla toinen -tunnustuksellisuuteen, enkä enää poikkea pähkäilemään, miksi minä siitä luen. Kertojan sinuksi tuleminen menneen, epätäydellisyyden ja vaihtelevien tunteiden kanssa imitoi totuutta siten, että kertoja saa minut vakuuttumaan, että kirja oli tehtävä. Lukekoon siitä sellaisenaan muutkin, antaa mennä, tuntuu kirja haastavan.

– –

Emmi-Liia Sjöholm
Paperilla toinen
Kosmos 2020
autoromaani
110 sivua eKirjana.
Luin BookBeatissa.

Muualla mm. Aina joku kesken ja Sivusuhteita.

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

One response to “Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen

  1. Paluuviite: Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen ~ Sivusuhteita

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s