Terhi Kokkonen: Rajamaa

Terhi Kokkosen Rajamaa (Otava 2020) on sivumäärältään ja tunnelmaltaan tiivis kokonaisuus. Kirjassa juoni kerii tapahtumia nyt ja ennen, ja henkilöistä kehkeytyy kompakti psykologinen tutkielma.

Viisikymppinen Karoliina eli Karo matkaa pohjoisen lumisella tiellä Riston kyydissä, ja sattuu onnettomuus. Siinä ei satu pahasti, mutta tapahtumasta on kummallakin eri käsitys. Pariskunta jää lomahotelliin toipumaan viikoksi. Sitä seurataan kirjassa päivä päivältä, joskin romaanin ensimmäinen sivu paljastaa lopputuleman. Kirja tarjoaa valaistusta syihin.

wp-1598176479622.jpg

Seuraava sitaatti kiteyttää pariskunnan suhteen ja tuo esille kirjan valopilkun, Karon suhteen aikuiseen poikaansa, Johannekseen. Karo on sanonut Ristolle:

”Sinun maailmasi on kapea ja vauras”, hän on selittänyt. ”Siinä jokaisen ihmisen arvo mitataan hänen hyödyssään. Jos jostain ei ole hyötyä, hänet aika pian unohdetaan. Sinä pidä ihmisistä kiinni muttet kiinny kehenkään, kaikki on vaihdettavissa, myös minä. Mutta se sopii minulle. Meidän liittomme ei perustu rakkaudelle, se perustuu rinnakkain kulkemiselle. Sille että joku ymmärtää miltä tuntuu olla sivussa kaikesta. Ehkä ei syistä, mutta sivussa kuitenkin. Traagisesti myös toisistamme. Johanneksen maailma on toisenlainen. Teidän maailmanne eivät vain sovi yhteen, usko minua.”

Kokkosen lauseet etenevät jämäkästi, ja ne välittävät taitavasti painostavaa, synkkää tunnelmaa. Risto manipuloi Karoa epäilemään havaintokykyään ja mielenterveyttään; Riston pahansuopaisuutta vilautellaan rivien välistä ja suoraan riveiltä. Karon hermostuneisuus huokuu tekstistä.

Onneksi lukijalle annetaan myös paljon pääteltävää, ei vain suoria totuuksia asiantilasta vaan esimerkiksi erilaisia vallankäytön asetelmia ikään, sukupuoleen tai hierarkiaan liittyen. Osoittelevimpia taitavat olla kuvaukset suhtautumisesta henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan.

Pariskunnan suhdetta selittävät asiat menneisyydestä lomittuvat talvisen pimeysviikon tapahtumiin. Se toimii. Pidän myös siitä, miten kahden sivuhenkilön tilanne hahmottuu ytimekkäästi. Lomahotellin lääkäristä ja vastaanottovirkailijasta haluaisin tietää enemmänkin, joten he jäävät kutittelemaan mieleen. Romaanin rakenteessa heillä on merkityksensä myös siinä, että Karo ja Risto nähdään ulkoapäin, ei vain Karon kannalta.

Synkkähän tämän romaanin maailma on mutta taitavasti toteutettu ja kirjoitettu. En ole hämärien loppujen ystävä, enkä Rajamaassakaan siitä innostu, mutta näen loppusiirtymässä valoa muuten kirjan mustahkoa kuvausta vasten.

Terhi Kokkonen
Rajamaa
Otava 2020
romaani
101 sivua eKirjana.
Luin BookBeatissa.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

2 responses to “Terhi Kokkonen: Rajamaa

  1. Kiva kuullaa, että luit tämän kirjan.
    Minä kuuntelin noin neljäsosan ja jätin kesken. Jotenkin ei tuntunut rullaavan… Voipi olla, että vielä palaan tähän…

    • Hei, mielenkiintoista! Minua kyllä veti tiivis tyyli. Ihan vakuuttunut en ole kaikesta, mutta kyllä tekstintuoton taidosta tykkäsin. Nämä ovat näitä ikuisuuskysymyksiä: mieltymykset, tilanne, sopiiko ääni- vai kirjakirjaksi jne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s