Venla Saalo: Kukkia maan alla

Tällaisia kirjoja tavataan kutsua pieniksi helmiksi. Pienoisromaaniksikin sitä voi sanoa, sillä rönsyt on reippaasti karsittu, äänikirjana teos kestää rapiat kaksi ja puoli tuntia. Korvissani on siis kuulunut Venla Saalon teos Kukkia maan alla (Gummerus 2020). Juonta siinä on juuri ja juuri, tapahtumia vähän. Silti romaanissa on runsaasti kiinnostavaa, siitäkin huolimatta, että siinä toistuu passiivin määrittely: ”Passiivi ilmaisee toimintaa silloin, kun emme ole kiinnostuneet siitä, kuka on toimija.” 

Romaanissa ollaan pääasiassa Berliinissä. Tarinalinjoina kulkevat rinnakkaisesti nuoren Amalia-äidin ja Karim-pikkupojan osuudet sekä puolalaistaustaisen kukkakauppiaan Mariannen ja hänen Puolan puolella asuvan veljensä Boryksen tarinat. Tosiaankin ”kulkevat”, sillä liikennevälineet ja liikkuminen on iso osa romaania sen lisäksi, että asemilla pysähdytään ja odotetaan. 

Kuvailin, että tarinalinjat kulkevat rinnakkaisesti. Korjaan: ”rinnakkaisesti”-sanan sijasta simultaaninen kuvaa parhaiten kerrontakuljetusta. Erityisesti ihastun, miten eri henkilöt asetellaan samanaikaisesti eri tilanteisiin ja ajankokemus koetaan eri kestoisena. Se tuo mieleeni minuun suuresti vedonneen Emma Puikkosen romaanin Eurooppalaiset unet.

Romaanin nimi Kukkia maan alla viittaa konkreettiseen, sillä Mariannen kukkakauppa on maan alla, metroasemalla. Siitä on houkutus lohkaista symboliikkaa. Kiinnitän huomiota visuaalisuuden ja värien merkitykseen. Esimerkiksi Mariannen kukkakaupan kukat värittyvät räikeästi. Paljon romaanissa nähdään unia tai nukutaan huonosti, paljon nähdään erilaisia lintuja.

Pidän erityisesti riisutusta tavasta kertoa. Silti kuvatut hetket ja henkilöt elävät. Saalo ei tarvitse tehokeinokseen kielikikkailua vaan vain paljaat havainnot. Ja niihin kätkeytyy merkityksiä. Pidän siis myös romaanin osoittelemattomasta syvällisyydestä. 

Vaikutun romaanin kerronnasta, etenkin ajankäsittelystä, ja romaanissa sanomatta jääneet asiat, perhesuhteet sekä vierauden ja läheisyyden teemat jäävät pohdituttamaan. Pieneen tilaan mahtuu paljon, kun sen osaa, ja Saalo osaa.

”Hän ajattelee välimatkoja.

Etäisyyksiä keittiön ja makuuhuoneen, Berliinin ja Gubinin, nuoruuden ja aikuisuuden, unohduksen ja kaipuun, Weddingin ja Kreuzbergin, sisaren ja veljen välillä. Mittaamattomia, vääjäämättömiä, melkein ylittämättömiä.

Melkein, melkein.”

P. S. Äänikirjan kuuntelun jälkeen silmäilin verkkokirjan tekstiä ja tarinavirta naulitsi uudestaan, toisin. Tajuan, miten merkityksellistä on se, miten tämän romaanin teksti on rivitetty ja jaksoteltu. Ilmeikästä, tehokasta, rytmikästä – lisää tulkintatasoja.

Venla Saalo

Kukkia maan alla

Gummerus 2020

(pienois)romaani

äänikirjana 2 t 36 minuuttia, lukija Anniina Piiparinen.

58 sivua eKirjana.

Kuuntelin BookBeatissa.

Muissa blogeissa: Aina joku kesken, Annelin kirjoissa ja Helmi Kekkonen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Romaani

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s