Hanna-Riikka Kuisma: #syyllinen

Hanna-Riikka Kuisman romaani #syyllinen (Like 2021) kehittyy kierteiseksi kuvaukseksi kertojan kokemuksista ensimmäisenä koronakeväänä. Näin se loppuu:

”Minulla on kuitenkin tarinani, ja se on totta. Minulla ei ole mitään muuta kuin tarinani.”

Lukijalla puolestaan ei ole mitään muuta kuin minäkertojan tarina eli käynnissä olevat tapahtumat ja menneet vain hänen näkökulmastaan. Lukemisen pitäisi perustua siihen, että luotan häneen, mutta samalla saan syitä epäillä, sillä kertojallahan on kaikki mahdollisuudet valikoida kertomansa. Tämä on yksi romaanin koukuista.

Koukkuja kirjassa on muitakin. Aluksi päättelen, että kyse on some-satiirista, joka muuttuu some-kauhukertomukseksi. Minäkertoja käyttää aikansa postailuun, seuraajamäärien kalasteluun ja some-suosion romahduksen jälkeen vihaviestittelyn seuraamiseen tai kartteluun. 

Ei, ei ole vain kyse siitä, on myös suhdeongelmia, lisäravinteiden some-myynti-sekoilua ja pikavippihelvettiä. Ulkonäköpaineet ja syömishäiriöhistoria mielenterveysongelmineen vaikuttavat myös.

Osuvan piikikkäästi kirja kertoo nelikymppisen tunnelmia yhä uusien trendien ja yli puolta nuorempien sometuksesta:

”Näytölle nousee sulassa sovussa vihreätukkaisen kynsitaiteilijan jälkeen kainalokarvafeministi, kaikki karvansa tekoripsien alapuolelta laseroinut turbohuuli, nelikymppisen äitini lailla pukeutunut 18-vuotias ysärihipsteri, uuskonservatiivinen helmikorvakorutyttö ja gootti burleskimalli. Samaa lapsilaumaa kaikki, joiden katselemisen imuun eksyneenä harmittelen luottotietojani, kun näen mainoksen rasvansiirrosta tai uusista osamaksuhampaista.”

Kaikki kertojan tarinat ja taakat kerityivät auki kiihtyen loppua kohti, mitä tehostaa korona-ajan klaustrofobinen tunnelma. Hyytävää henkeä riittää muutenkin. Kuvausvoimaa tunkee etenkin siihen, miten kertoja kietoutuu valheisiinsa ja peitetarinoihinsa, joita hän kertoo tai välttelee kertomasta romaanin ”sinälle”, miehelleen.

Romaani ronkki hyvin sitä, pitääkö lukijan pysyä kertojan puolella, tykästyä häneen. Voiko kompleksinen, kauhea, järkkynyt henkilö voittaa sympatiat? Miksei, ja jos ei, silti henkilö voi olla ristiriitaisuudessaan kiinnostava.

Juonesta ei juuri kannata kertoa, jottei se latistu muilta lukijoilta. En lopun paljastuksista hiisku mutten niistä juuri hihkukaan. Sen sijaan voin reilusti kehua #syyllinen-romaanin kielentaitoa ja rakentelua, etenkin kerronnan terää. #kirjoittamisosaaminen #voimakastunnelma #hurjahenki

Hanna-Riikka Kuisma

#syyllinen

Like 2021

romaani

288 sivua.

Sain kirjan kustantajalta.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

2 responses to “Hanna-Riikka Kuisma: #syyllinen

  1. Kiinnostava, ajankohtainen teema tässä kirjassa. Toivottavasti tämä on somea kärjistettynä. Luin tätä mielelläni, mutta Kerrostalon varjoon tämä jäi.

    • Eiköhän se mene kärjistyksen piikkiin. Kauheasti ei voi juonen vuoksi ruotia, eikä juoni ole mielestäni romaanin vahvuus vaan kerrontatapa, sanankäytön varmuus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s