Avainsana-arkisto: The Great

The Great

Historiallisista kuningatardraamasarjoista tulee mieleeni The Crown. Se on täynnä hillitynhallittua mikroilmeiden taidetta, ja draaman kaari punoutuu todenoloisesti. Sellaisen tyylin kannattajalle voi tuottaa järkytyksen siirtyä muutama vuosisata taaksepäin Pietarin hoviin. The Great (HBO Nordic 2020) haistattaa hillinnälle.

Kymmenosainen sarja kertoo nuoren Katariinan saapumisesta Pietarin vaimoksi, jolla on vielä matkaa Katariina Suureksi. Totta on, että saksalainen prinsessa naitettiin 16-vuotiaana Pietari Suuren 17-vuotiaalle perilliselle, pikku-Pietarille, joka tiettävästi oli lapsekas tolvana. Mutta HBO-sarjassa lymyää vain totuuden hippusia, sarjan alaotsikkokin sen kertoo: An occasionally true story.

HBO:lla on toinenkin Katariina-sarja (Catherine the Great), joka juuttui minulta ensimmäiseen osaan, vaikka Helen Mirren vaikuttikin jäätävältä ikääntyneenä valtiaana. The Great -uutuussarja puolestaan vie sinne, mistä keisarinnan ura alkoi. Suuren Venäjän hoviin astelee valistusaatetta idealisoiva nuori nainen mutta kohtaa degeneroituneen takapajulan. Siellä eivät edes hovinaiset osaa lukea, ja oligarkkien ja kirkonmiesten turmeltuneisuus vie maata tuhoon. Tukaluutta lisää, että Pietari-sulho öykkäröi rakastuneena rajattomuuteensa.

wp-1589811809481.jpg

Kymmenennessä osassa Katariina täyttää 20-vuotta ja on kantapään kautta oppinut manipuloinnin merkityksen. Idealismi ei ole vielä neidosta täysin kaikonnut mutta hän kuplii jo ”tarkoitus pyhittää keinot” -toimintaa. Sarja sisältää tarkkanäköistä poliittista satiiria, eikä tilanne ole kaukana tästä päivästä. Venäjä on yhä iso maa, jossa muutaman miljoonan kuolema ei tunnu valtaapitävistä miltään.

The Great hämmentää, huvittaa ja hirvittää. Odotin toki poikkeuksellista otetta, sillä käsikirjoittaja Tony McNamara osaltaan on loihtinut jo The Favourite -kuningatarelokuvaan merkillisen epookkitunnelman. Se on pientä tähän sarjaan verrattuna. Käynnissä ovat groteskiuden ja tyylittelyn kekkerit.

Kyllästyn sarjassa fuck-hokemiseen, ja myös pussy-teemaa on liiaksi asti. Vehkeilyä viljellään monessa mielessä, ja niin yhdistyvät lihallisuus ja politiikka. Aika usein koen kosiskelua väkivallalla ja merkillisellä seksillä, eikä se oikein minuun vetoa. Sen sijaan muunlainen katsojavikittely huvittaa, vaikkapa letkautus tsernobyliläisen lapsikuoron hehkuvuudesta tai ruhtinaiden nimeäminen ikiklassikkokirjailijoiden nimillä, henkilääkärikin on Tsehov. Joka jakso loppuu nykymusiikkirytinään niin kuin Sofia Coppolan Marie Antoinette -elokuva.

Vinksahtaneisuus kuitenkin myös vetoaa minuun. Yhdistelmä roisiutta, kauhistuttavuutta ja koomisuutta tarjoaa vaihtelua ja vauhtia, ja lavastus-puvustus vakuuttaa. Katariinan kehitys hykerryttää, koska Elle Fanning vetää roolinsa loistokkaasti. Hehkeä, naiivi neito havahtuu hurmaavaksi huijaajaksi, mutta rooli ei kavennu vain siihen.

wp-1589811102377.jpg

Moni-ilmeisyyttä riittää myös häiriintyneessä Pietarissa. Täysin turmeltunut Pietari häkellyttää. Tyyppi taistelee yhden vastenmielisimmän henkilöhahmon paikasta ikinä, mutta Nicholas Hault tekee sen pirullisen taidokkaasti. Olen muutaman kerran astumassa keikari-keisarin miinaan. Välittömästi tulee turpaan. Kauhea tyyppi. Sellaisia tämänsorttinen draama tarvitsee. Kuten myös kummallisia sivuhahmoja, joita sarjassa vilisee kiitettävästi.

Siis kauhistun ja viihdyn. Ja huvitun. Draamasta mieltäni kutkuttavat Venäjän ja Ruotsin rauhanneuvottelut, joissa kauppaa käydään Viipurista ja Hangosta. Menihän siihen joltisenkin aikaa, kun ne kummatkin siirtyivät Ruotsilta äiti-Venäjälle, ja ajat olivat silloin jo toiset kuin Katariinan vallan alla. Se on toinen tarina, mutta tätä Katariina-sarjaa varmaankin vielä saamme lisää.

The Great
HBO Nordic 2020, info: tässä.
tv-draama, 10 osaa
Traileri: tässä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Draama, Kirjallisuus