Kuukausittainen arkisto:toukokuu 2011

Ehtikää Turkuun

Otto Mäkilän näyttely Turun taidemuseossa on avoinna vielä viikon. Kannattaa katsastaa outo näkijä. Kuvia katsastaessa herää iloa, surua, ahdistusta ja epämääräistä vapautusta. Omaehtoisuus, värien ja muotojen haku ja vapaa ajatus viehättävät. Syntyy oikein kunnioitus oman tien kulkijan visioille. Hieno matka!

Samalla reissulla kannattaa käydä Aboa vetus & novassa. Nova-osastolla on Ulla Jokisalon näyttely – omanlaisensa näkijä ja kokija hänkin. Neulojen pistot tuntuvat lähes iholla. Ainakin mielessä.

Kulttuurikaupunkivuoden kunniaksi avattu Logomo on lisäksi käynnin väärtti. Liisa Ihmemaassa -näyttely on todella monipuolinen valokuvakatselmus. Joukossa on jonninjoutavaa, mutta monia kiinnostavia valokuvateoksia on ihailtavana.

Lisäksi suosittelen lounaspaikaksi ravintolaa nimeltä Tintå. Jokivarren viehättävän paikan salaattipöytä on herkullinen!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kulttuurimatkailu

Mikä kannattelee?

Tuntuu siltä, että yksikertaisin hyvinvoinnin pohja on edes yksi tasa-arvoinen ihmissuhde, jossa on läheisyyttä. Ilman sitä elämänkulku voi kääntyä vinoon, ilo kadota ja toimintatavat vääristyä. Miksi ihmeessä se taitaa kuitenkin olla elämän vaikeimpia asioita? Jos ihminen ei saa vastakaikua ja joutuu epäterveeseen riippuvuussuhteeseen, syntyy ihmissuhteisiin vinksahtanutta kilpailua, vallankäyttöä ja pahoinvointia.

”Piika”-leffa (La Nana, 2009) on aikamoinen pläjäys ihmisyydestä. Chileläinen väläys elämästä voisi tapahtua missä vain ja minkälaisessa ihmissuhdeasetelmassa vain. Yhden ihmisen paha olo voi heijastua kauas ympärilleen ja myrkyttää ilmapiirin. Elokuvan alkupuoli oli sellaista arjen kauhua ja jännittyneisyyttä, että olin varma, että päähenkilö lahtaa koko isäntäväen. Ilahduttavaa oli kuitenkin tarinan kuljetuksen eteneminen. Staattisen totisuuden voi rikkoa. Kanattaa uskoa vilpittömään välittämiseen, ja sellainen hetki koettiin tässäkin elokuvassa. Vaikka asiat eivät senkään jälkeen etene unelmanomaisesti, voi suunta kääntyä valoisaksi – tai ainakin valoisammaksi.

Leffa oli pieneleisyydessään ja totisuudessaan vangitseva. Vaikka tapahtumattomuus ja arjen kauheus oli hyydyttää, kuva veti vääjäämättömästi perässään. http://www.youtube.com/watch?v=RVCoY-p9xLc&NR=1

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elokuvat