Ei riitä Jesselle ”kyllä minä niin mieleni pahoitin” -tyylinen voivottelu. Jessellä on tosi paha mieli: tunnekylmä, kyyninen ja sadistinen. Jari Nissinen ei Paha mieli -romaanissa (Like 2015) valaise pahuuden ydintä, siihen vajotaan.
Jesse on minäkertoja. Hän on ammatiltaan näyttelijä ja puuhailee menestyneesti erilaisissa tuotannoissa. Aika pian lukijalle käy selväksi, että kertoja näyttelee itseään tai jotain, hän on ylä- ja ulkopuolelta tarkkaileva ja laskelmoiva oman itsensä epäjumala. Välillä teksti paljastaa, miten hajalla minä on: ”Minä tunnen, että Jesse ei ole tyytyväinen.” Jesse-nimi voi vihjata jumaliseen esikuvaan, mutta tämä Jesse on varsinainen pimeyden ruhtinas. Syyt moiseen eivät selviä, vain seuraukset.
Romaani alkaa tutustumisella päähenkilöön: hän esittää hyiseen tapaan rakastunutta, hengailua tuttavapiirissä ja uran rakentamista. Vähitellen päädytään käänteeseen, jossa Jessen oikea karva on paljastua. Sen perään romaanin loppu on trilleripiirteitä tihkuvaa hulluutta.
Eihän tunteisiin voi oikeasti luottaa, sillä niillä ei ole mitään tekemistä tosiolevaisen kanssa. Siksi tunteet ovatkin niin tavattoman mielenkiintoisia, kuten taide, koska ne ovat alitajunnan virtaavuutta, öljymäisen liukasta ja lipsuvaa, kuten totuus tai kiihottunut nainen.
Elämä on niin varsin tylsää. Siksi minä voisin tehdä tästä nuorikosta pitkäaikaisemman projektin, jota työstäisin muiden hommieni ohessa, hitaasti ja huolella kypsyttäen. Erityinen lisämauste tulisi siitä, että olemme samalla alalla, vaikkakaan emme samalla tasolla. Ja onhan se aivan syötävän suloinen.
Päähenkilö on kertakaikkinen ennätysihnokki. Ei se haittaa, jollen hukkasi sanomisen ydintä. Tarinan karsinta olisi voinut kirkastaa kokonaisuutta, sillä joukossa on polveilevia tilannekuvauksia, eri kulmista Jessen kamaluutta kartoittavia – muuta tasoa ei tyypissä ole.
Nissinen on kertakaikkisen reipas tekstivyöryttäjä. Kielikuvilla ja ilmaisuryöpsäytyksillä ilottelu sekä kuvausketjutus ovat verbaalitaiturin tekosia. Romaanin kielestä nautiskelen useaan otteeseen. Myös ihmisten toiminnan tarkkanäköisessä dokumentoinnissa on teriä, joiden kärkinä ovat kertojan emotionaalinen etäisyys ja tyhjyys.
Mutta minun roolini dialogia ei ole kiveen kirjoitettu. Jauhan tekstin suuhun sopivaksi sepeliksi, huudan vastatuuleen, kusen myötätuuleen, kivet suussa, ihan demostheneena. Rouskutan repliikit sileäksi, syljen sarjaa kankaalle.
Paha mieli on myös taiteilijaromaani. Jos Antti Holman Järjestäjä avaa teatteriesityksen harjoitusvaiheita ja kulissientakaisia kähinöitä, Jari Nissisen esikoisromaani roimii tv- ja elokuvatuotantojen löysiä prosesseja. Kilpailu, narsistinen kaunaisuus ja pelaaminen jyräävät taiteen teon palon. Siitä voi syntyä karmaiseva kokonaistaideteos romaanin Jessen tapaan – ja hämmentävää proosaa.
– – –
Jari Nissinen
Paha mieli
Like 2015
318 sivua (e-kirjan PDF-versio)
romaani
Sain ennakkokappaleen kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 