Niina Repo kirjoittaa romaaniinsa Vyöry (Siltala 2016) tilanteita, jotka liikkuvat arvaamattomiin suuntiin. Nimi sopii hyvin kirjan sisältöön, jossa pieni yksityiskohta voi muuttua valtaisaksi tapahtumakasautumaksi, esimerkiksi punainen jälki kadulla murhaksi tai takkaprojekti elämää suuremmaksi hankkeeksi.
”Hermostun, tietenkin. Kohtuutonta! Suurin osa ongelmistahan johtuu olosuhteista! Mitä minä voin sattumille? Sille, että meille tulee paska vaihto-oppilas, että naapurissa asuu psykoottinen mielisairas, että takkaprojektimme on kuin suoraan Franz Kafkan kirjasta? Mitä minä voin sille, minkälaiseen tilanteeseen rakas Rebekka [tytär vaihto-oppilaana Argentiinassa] joutui?”
Sylvia joutuu toistuvasti monimutkaisiin tai kaoottisiin tilanteisiin. Unelmien elämä omakotitalossa ei ole odotetun kaltaista idylliä, ja miehen kanssa sanaharkat lisääntyvät. Entisessä elämästä pulpahtelee Sylvian mieleen muistoja, joissa olisi torjuttavaa. Ja siihen liittyy oleellinen kysymys: ”Miten erottaa muistoista oikeat?” Vyöryn voi lukea perheromaanina, psykologisena henkilötutkielmana ja jopa jännityskertomuksena, jossa saa arvuutella, mikä on totta, mikä ei.
Vyöryn rakenne miellyttää minua, sillä mielenkiintoni pysyy vireillä siirtymillä aikatasosta toiseen. Aikaa mitataan kadulle ilmestyneestä veritahrasta, mutta mittaus ei ole suoraviivaista vaan aikaa tiivistetään ja liu’utetaan.
Sylvian minäkerronta kietoo minut rajattuun maailmaan, jossa subjektiivinen kuvaustapa karsii paljon pois. Mukana on dialogia, joka hiukan raottaa muiden kuin kertojan näkökulmia. Myös sähköpostiviestintä ja puhelut väläyttävät muuta kuin Sylvian sanomaa. Kaiken tuon välissä on arvoituksellisia katkelmia lapsesta nimeltä Tikku. Tikulla eivät asiat ole hyvin.
Vyöry on romaani, josta en tohdi paljastaa liikaa. Suon sen avautuvan lukijalle vailla ennakkotietoja, jolloin sen käänteistä ja kuvauskeinoista pääsee nauttimaan vapaasti. Kuvaus pyrkii psyyken sisälle. Kieli on kirkasta ja virkerytmi tasaisesti virtaavaa, vaikka sisällöstä vyöryy sameaa ainesta menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta.
– –
Niina Repo
Vyöry
Siltala 2018
romaani
241 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
Muita kirjasta bloganneita Anu ja Omppu.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 