Avainsana-arkisto: Riikka Tuohimetsä

Magdalena Hai: Haiseva käsi & muuta selkokirja-asiaa

Magdalena Hain kertomuskokoelma Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita (Avain 2020) on hieno lisä genreen, jota on selkokielisenä vielä vähän. Klassikkokauhutarina Dracula on jo selkoistettu, ja onhan myös Baskervillen koirassa kauhuelementtejä. Nuorille suunnattu tarinakokoelma täydentää oivasti selkokauhuvalikoimaa, eikä lisä olisi pahitteeksi.

Riikka Tuohimetsä on mukauttanut Hain kauhunovellit selkosuomeksi. En ole lukenut alkuperäistä kirjaa, joten en voi arvioida, mitä muutoksia Tuohimetsä on tehnyt. Lopputuloksesta voin sanoa, että kirjan 12 novellia ovat selkeää, sujuvaa ja helppoa suomea, jossa puhekieli kuulostaa luontevalta. Lukijaa helpottavat joka tarinan alun pienet tiivistykset ja tarinoiden sisällä otsikot, joissa selvennetään esimerkiksi aikahyppäyksiä.

wp-1594637061456.jpg

Hain tarinat käynnistyvät kouluikäisten ja yläkoululaisten arjesta. Novellit kertovat yksinäisyydestä, ystävyydestä, erilaisuudesta, kiusaamisesta ja epävarmuudesta. Yhtäkkiä tavallisuuteen ilmestyy nyrjähdys. Tarinoiden kauhuainekset ovat tehokkaita, sillä ne yhdistyvät tunnistettavaan, tavalliseen arkeen kotona tai koulussa. Rohkeasti tarinat näyttävät, että pelkoihin on aihetta, toisaalta pelkoja etäännyttää mystiikkaan tai unenomaiseen epätoteen.

”Aarni rimpuilee ja rimpuilee,
mutta ei pääse irti.
Kurkkua kuristaa.
Hän yrittää löytää astmapiipun,
mutta hänen kätensä uppoaa nuoren puun sisään.
Aarni tuntee, kuinka ahne ja nälkäinen puu on.
Aarni näkee, kuinka käsi muuttuu harmaaksi.
Iho muuttuu puun kaarnaksi.”

Suosikkitarinoitani ovat esimerkiksi Pahanukke, jossa alusta asti yliluonnollisuus kiehtoo, ja Takapenkin tyttö, joka yhdistää liiallisen yksinäisyyden kouluampumistapaukseen. Niminovelli Haiseva käsi osoittautuu hulvattomaksi zombie-jutuksi. Uskon esiteinien löytävän kirjasta paljon kiehtovaa ja pureksittavaa, ehkä jopa yöunta häiritsevää.

Mutta miten nuoret löytävät tämän kirjan tai miten aikuiset saavat tiedon, että nuoren tai aikuisen lukupinoon voi sujauttaa tämän tai muun selkokirjan? Voisiko jokainen kirjallisuuden parissa työskentelevä tai kirjoja vinkkaava ottaa niistä selvää? Voisiko jokaisen kohtuullisen suurilevikkisen lehden kulttuuritoimitus esitellä vähintään kerran vuodessa selkokirjoja ja haastatella selkotekijöitä? Kertoisiko Yle kulttuurikatsauksissaan myös selkojulkaisuista?

Selkokirjat on ensisijaisesti suunnattu lukijoille, jotka hyötyvät helposta kielestä, ja heitä on Suomessa noin 750 000, eli joukko ei ole mitenkään marginaalinen. Lisäksi monet muutkin hyötyvät selkosta. Silti selkokirja ei edelleenkään ylitä mediakynnystä, vaikka käynnissä on #lukuliike ja muita lukemista edistäviä hankkeita.

Tarvitsemme erilaisille lukijoille monipuolista kirjallisuutta ja tietoa kirjoista. Kirjavaihtoehtoja löydät esimerkiksi blogini avainsanalla selkokirja ja selkotekijä. Selkokirjojen vain täytyisi näkyä muun kirjallisuuden rinnalla muuallakin kuin blogissani, jotta niistä tiedettäisiin, mahdolliset ennakkoluulot karisisivat ja selkokirjat tavoittaisivat lukijat.

Magdalena Hai
Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita
selkomukautus Riikka Tuohimetsä
Avain 2020
155 sivua.
Lainasin kirjastosta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kauhu, Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Selkokirja

Kaksi selkokirjaa: Masi Tulppa ja Rambo

Tänään 10.10.2019 vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää, ja Nobel-palkinnon julistaminenkin osuu samalle päivälle. Siksi on otollista vinkata kahdesta kirjasta, jotka sopivat nousevalle nuorisolle, joka toivon mukaan saatetaan kirjallisuuden maailmaan. Monet tutkimukset osoittavat, että lukutaito ja kirjallisuusharrastukset ovat oleellisia elämän rakennusaineita.

Kummankin kirjan päähenkilönä on poika, joten ne sopivat vinkattavaksi nuorukaisille, jotka eivät ehkä kaikkein innokkaimpina tartu kirjaan. Kumpikin kirja on sujuvaa selkokieltä: helppolukuista luettavaa, mutta henkilökuvauksesta, sävyistä, tunnelmista ja tempaavista juonenkäänteistä ei ole tingitty. Kummankin kirjan on selkokielelle mukauttanut Riikka Tuohimetsä.

20191010_104630_resize_78.jpg

Masi Tulppa: Pääsy kielletty!

Jari Mäkipään Masi Tulppa -kirjan päähenkilö on 9-vuotias poika, joka viihtyy yksin pelien, tv-sarjojen ja sarjakuvien kanssa. Kesän pulma on naapurin Pellervo ja kotiin tunkevat lastenhoitajat.

Tämä voi monesta kuulostaa tutulta:

– Ulos sieltä huoneesta!
Jos et heti tule, netti katkeaa viikoksi!
isä huusi.
Sitä riskiä Masi ei voinut ottaa.
Hän luovutti ja meni alakertaan.

Moni peleihin paneutunut poika pääsee eläytymään Masin tilanteeseen, ja kirjassa ratkaistaan mukavasti se, että vapaaehtoinen yksin oleminen on ok mutta eristäytyminen ei. Lisäksi kivasti esitetään Masin vahvat puolet, vaikka sosiaaliset taidot eivät niihin heti kuulukaan. Aikuisten kasvatusroolista on mukana monenlaista mallia.

Kirjassa on lempeää huumoria ja oivalluksia. Pekka Rahkosen kuvitus on ilmeikäs ja tarinaa tukeva. Tätä jäin miettimään: miksi pienen pojan huoneessa on oma jääkaappi?

Rambo

Nadja Sumasen nuortenromaani Rambo sai muutama vuosi sitten Finlandia-palkinnon. Kirjassa melkein 15-vuotias Rambo kertoo kesästään äidin miesystävän vanhempien mökillä. Siihen kuuluu hiljaista häpeää, selviytymisen kokemuksia ja ensi suudelma.

Sumasen romaanin Rambo liikuttaa ja hellyttää niin yleiskielisenä kuin selkokielisenä versiona. Selkokirjaksi aika pitkä romaani säilyttää kaiken oleellisen, etenkin välittyy Rambon tunnemaailma ja ympäröiviin henkilöihin vaikuttavat asiat. Voisi ajatella, että kertomus kuormittuu monista ongelmista (ADHD, masennus, avioero jne.), mutta niin ei tapahdu. Tapahtuu se, että henkilöt raivaavat tien lukijan sydämeen.

Rambo on kirja kaikille. Yläkoulupojat saavat mallia ongelmien kanssa pärjäämisestä, tytöille kirja antaa varmasti myös samastumispintaa. Aikuinen ymmärtää, miten suuri merkitys nuorelle on tuki ja hyväksyminen.

Iloitsen kirjan ratkaisukeskeisestä otteesta, eikä onnellisiin käänteisiin päätyminen tunnu ollenkaan makealta. Päätänkin elämänviisaan, nuoren Rambon sanoihin:

”Oli turhaa murehtia asioita,
joille ei voinut mitään.
Piti keskittyä ajattelemaan sellaista,
mihin itse pystyi vaikuttamaan.”

Jari Mäkipää
Masi Tulppa: Pääsy kielletty!
selkomukautus Riikka Tuohimetsä
kuvitus Pekka Rahkonen
Opike 2019
74 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Nadja Sumanen
Rambo
selkomukautus Riikka Tuohimetsä
Avain 2019
170 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Selkokirja

Timo Parvela: Maukka ja Väykkä

Timo Parvela on kunnioitettavasti paiskinut kirjoitustöitä lasten lukutaidon hyväksi, sillä Parvelan monet kirjasarjat tarjoavat lapsille elämyksiä ja huvia. Ensimmäisinä mieleen tulevat Ella- ja Pate-sarjat sekä Kepler62-kirjat.

Yle on valinnut vuoden 2018 joulukalenteriin Parvelan Maukan ja Väykän, samannimisestä kirjasarjasta tutut eläinkaverit. Joulukalenterin nimenä on Maukan ja Väykän ensimmäinen joulu. Jo aiemmin Maukka ja Väykkä ovat esiintyneet Pikku Kakkosessa.

Toivottavasti tv innostaa vanhemmat ja lapset lukemaan – vaikkapa Maukkaa ja Väykkää. Ei ole sattumaa, että mainitsin ensimmäiseksi vanhemmat – he ovat lukemisen mahdollistajia: vievät kirjastoon, ostavat kirjoja lapsille, lukevat yhdessä lasten kanssa ja pääsevät nauttimaan ainutlaatuisia yhdessäolon hetkiä kirjojen avulla.


On paljon lapsia, joille ”tavallinen” kirja on liian vaikea. Silloin vaihtoehtona ovat selkokirjat, ja nyt myös Maukan ja Väykän saa selkokirjana (Avain 2018). Sen on selkosuomeksi mukauttanut Riikka Tuohimetsä.

20181209_120843.jpg

Maukka ja Väykkä -selkokirja ei ole paljon alkuperäisestä lyhentynyt, silti selkoversio on helppo lukea monesta syystä. Kirjan tarinat ovat lyhyitä, ja sopivat siten iltatarinoiksi tai lukemista harjoittelevan lapsen lukutuokioihin. Lukemista helpottaa myös se, että kappaleet ovat lyhyitä ja palsta on kapea. Tässä selkokirjassa on vähän kuvitusta, ja se on yksinkertaisempaa kuin alkuperäisten Maukka ja Väykkä -kirjojen.

Selkokielinen kirja antaa tilaa mielikuvitukselle siinä kuin ”tavallinen” kirja. Maukan ja Väykän kieli on hyvää, helppoa suomea, joka välittää viehättävät tarinat. Kaverusten erilaiset luonteet tulevat esille kirjan 20 tarinassa: Maukka-kissa rakastaa kirjoja ja laiskottelee, mutta Väykkä-koira tarvitsee toimintaa. Mukana on mukavia hetkiä, riitoja ja sitä, miten kaverit viihtyvät myös ihan omissa puuhissaan. Ystävyys yhdistää, ja se ilmaistaan kauniisti vailla makeilua.

”- Katso tuota perhosta.
Onko se sinusta täydellinen?
Väykkä kysyi.
– Se on täydellinen perhonen, Maukka vastasi.
– Siinäpä se.
Sinäkin olet täydellinen Maukka,
Väykkä sanoi.
Se oli tyytyväinen,
että oli keksinyt niin hyvän vastauksen.
– Täydellinen Maukka, huokaisi Maukka.”

Kaveruksien yhdessäolo tuo hyvän mielen – vaikkapa niin, että täydellisen ei tarvitse olla virheetön. Kirjan tarinoissa sattuu ja tapahtuu paljon, ja kaikesta selvitään. Esimerkiksi ”Kalassa”-tarinassa Maukka selvittää kalastamisen niksit lukemalla, kun Väykkä luottaa kokemukseen ja kokeiluun. Ja mitä siitä seuraa? Hauskoja ja salaa opettavaisia tapahtumia – kuten koko kirjassa.

– –
Timo Parvela
Maukka ja Väykkä
selkomukautus Riikka Tuohimetsä
kuvitus Emmi Kyytsönen
Avain 2018
lastenkirja
127 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Postauksiani selkokirjoista: tässä.

3 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Selkokirja