Avainsana-arkisto: Paula Hawkins

Kaksi vähän erilaista jännäriä

Englannin kielialueen jännärijulkaisuista poimin kaksi kirjaa, jossa on omanlaisensa tunnelma. Kummassakaan eivät etsivät tai rikostutkijat esitä pääosaa vaan rikos, mahdollinen rikollinen ja ihmissuhteet. Lukijaa kirjat kieputtavat arvailemaan, kuka teki mitäkin ja miksi, jolloin jännite pysyy yllä. Veri ei virtaa yltiöpäisesti, vaan inhimilliset tragediat korostuvat.

Alexandra Andrews: Kuka on Maud Dickson?

Maud Dixonista tiedetään, että hän komeettamaisesti suosioon singahtanut kirjailijatähti, joka pitää yksityisyytensä tiukasti piilossa. Nuori Florence on kustantamossa töissä, sekoilee ja saa potkut sekä yllättävästi sen jälkeen pestin salaperäisen Dixonin assistenttina. Vaikka työ edellyttää täyttä vaitiolovelvollisuutta, Kirjailijuudesta haaveileva Florence pitää käännettä onnenpotkuna.

Alexandra Andrewsin dekkarissa Kuka on Maud Dickson? (Otava 2021) odotuksia nostaa kirjaliepeen mainos, jossa kirjaa verrataan Patricia Highsmithin Ripley-sarjaan. Ote on kyllä verrokkia kevyempi, vaikka moraalikysymyksiä saa nytkin miettiä.

”- – jos elämänsä käyttää siihen, että tavoittelee oikeudenmukaisuutta, saa aina pettyä. Sitä ei maailmassa ole. Ja jos olisi, se olisi tylsää.”

 Juoni kulkee mukavasti ja naisten työsuhteen kuvaus tuo koko ajan uusia käänteitä. Reissu Marokkoon lisää tapahtumatempoa, ja monesti tilanteet yllättävät. Henkilökuvauksen syvyydestä kyllä kerronnassa tingitään sitä mukaan, mitä pitemmälle tarina etenee, mutta on tarina viihdyttävä.

Alexandra Andrews: Kuka on Maud Dickson? Suomentanut Jaakko Kankaanpää

Otava 2021, 368 sivua. Sain kirjan kustantajalta.

Paula Hawkins: Kuin kytevä tuli

Kuin kytevä tuli (Otava 2021) kätkee sisäänsä monen henkilön tarinat, jotka näppärästi kytkeytyvät toisiinsa kahden – tai oikeastaan neljän – eri aikoina tapahtuneiden kuolemantapausten vuoksi. Ainakin kaksi niistä on murhia.

Paula Hawkins on jo aiemmin Nainen junassa -kirjassa osoittanut, että hän osaa sutjakkaasti kuljettaa risteileviä juonia ja henkilöitä. Nyt uutuusjännärissä lapsensa 15 vuotta sitten menettänyt pari on keskellä sukulaisten kuolemaa, jonka selvittelyihin sotketaan tai sotkeutuvat syrjäytymisvaarassa keikkuva nuori Laura ja vanha Irene-rouva. Lisäksi erikoinen nainen asuntolaivalla… Ei siitä sen enempää, mutta mukana kulkee vielä ammoin ilmestynyt romaani, jonka juoni saattaa olla varastettu.

Pidän romaanin henkilökuvauksesta, etenkin nuoren Lauran ja vanhan Irenen seurassa viihdyn, sillä heidän näkökulmistaan hienosti kyseenalaistetaan stereotypioita. Heidän kannaltaan Hawkins kuvaa eritoten yksinäisyyttä, kokemusta muiden tavasta ohittaa toisten tunteet ja kokemukset. 

Paula Hawkins: Kuin kytevä tuli. Suomentanut Markku Päkkilä

Otava 2021, 286 sivua. Sain kirjan kustantajalta.

2 kommenttia

Kategoria(t): Dekkari

Paula Hawkins: Nainen junassa

Paula Hawkinsin esikoistrilleri on ollut ennätyssuosikki Britannian ja Amerikan kirjamyyntimarkkinoilla. Elokuvakin on luvassa. Nainen junassa saadaan tuoreeltaan suomeksi (suom. Oona Timonen, Otava 2015).

Nainen junassa on Rachel, eronnut kolmekymppinen, joka matkaa päivittäin junalla esikaupungista Lontooseen. Radan varrella on hänen entinen kotinsa, jossa ex-mies asuu uusine perheineen. Ero korventaa yhä Rachelia, ja yhtenä lääkkeenä erokipuun hän sepittelee mielessään junasta näkemänsä entisen kotitalonsa naapuripariskunnalle suhdeonnelan. Sitten nuorenparin vaimo katoaa. Kun on trilleristä kyse, stoppaan tapahtumatarinoinnin tähän.Nainen junassa

Rakenne on näppärä, sillä lajityypillisin keinoin juoni etenee vähitellen kiihtyen, välillä harhauttaen ja loppua kohti jännitystä kiristäen. Erityisen odottamatonta otetta en tästä teoksesta löydä, päähenkilö on kyllä olemukseltaan ja tavoiltaan ilahduttavan ei-mediaseksikäs. Kokonaisuus on viihdyttävä jännitysajanvietekirja.

Romaanissa on kolme kertojaa päiväkirjatyyliin. Eittämätön päähenkilö on Rachel, jonka elämäntilanne ensin raottuu, sitten lävähtää karu totuus. Hänestä kehkeytyy kirjan täyteläisin, särmäinen henkilökuva. Toinen kertoja on katoava Megan. Hänen kertomaansa näppärästi hivutetaan jälkijunassa juonen tehostamiseksi. Kolmantena äänensä saa kuuluviin Anna, Rachelin ex-miehen uusin pikkurouva. Kolmoisvalotus on hyvin toteutettu, sillä kaikkien kertojien aivoituksia tai arvoituksia hyödynnetään sopivasti ja jokaisen osuus katkeaa aina siten, että haluan kuulla jatkosta.

Nainen junassa varioi genreä omin pikku maustein. Se tuo monesti mieleen Gillian Flynnin menestysjännärin Kiltti tyttö. Kertojien luotettavuus joutuu koetukselle samalla tavalla vähittäisin paljastuksin, ja kaikki keskeiset henkilöt ovat kaikkea muuta kuin mukavia tyyppejä. Sopii minulle: vire pysyy yllä, kun henkilöistä paljastuu kaikennäköistä kuonaa – viimeisiin tekstikappaleisiin asti.

– – –
Paula Hawkins
Nainen junassa
Suomentanut Oona Timonen
Otava 2015
trilleri
382 sivua.
Sain ennakkokappaleen kustantajalta, arvosteluvapaa 12.8.

7 kommenttia

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus