Lauantaina kirjamessuilla kohtasin useita kirjailijoita, lähinnä matkan päästä ihaillen. Nykykirjailijan ammattitaitoon kirjoittamisen lisäksi liittyy markkinointi, ja kieltämättä tekstitaitajat, joilla on haastatteluissa sanavalmiutta, läsnäoloa ja tilannetajua, lisäävät kiinnostusta myös kirjoihinsa. Kaikki kunnia heille. Kumarrus myös heille, jotka eivät ole estraditaitureita, sillä kyllä pelkän kirjankin pitäisi riittää.

Ella Kanninen haastatteli taidokkaasti esikoiskirjailijoita WSOY:n ja Tammen kirjabloggaajabrunssilla.
Näistä aatoksista siirrynkin joustavasti marginaalikirjallisuuteen. Verbaaliveikko Reijo Mäki on selkokirjakummi, sillä Anna-Leena Härkönen haastoi hänet kaksi vuotta sitten Häräntappoaseen selkoversion (Opike 2013) julkistuksessa sellaiseksi eli seuraajakseen. Joka toinen vuosi nimettävän kummin yksi teos julkaistaan selkokielisenä ja julistetaan seuraava kummi. Tänään siis juhlitaan Mäen Pimeyden tangoa selkoistettuna (Opike 2015).

Ari Sainiolla on selkomukauttajana ollut aikamoinen urakka. Mäen alkuteksti liukuu henkilöstä ja paikasta toiseen, ja yksi Mäen puumerkeistä on verbaali letkauttelu. Selkoromaanin tulee kuitenkin olla helppolukuinen, kielikuvia karttava ja juoneltaan vaivattomasti seurattava.

Kirjajulkkarit. Ari Sainio (vasemmalla) selkoisti Reijo Mäen (oikealla) Pimeyden tangon. Leealaura Leskelä Selkokeskuksesta haastatteli tekijöitä.
Pidän tärkeänä, että suosittuja kirjoja selkoistetaan. Vares jalkautuu nyt kaiken kansan pariin, heidänkin, joille tavalliset kirjat ovat liian runsaita ja kielellisesti mutkallisia. Lisäksi tyylin äijämäisyys täyttää tilausta, sillä tämäntyyppisiä aikuisten hurlumhei-dekkareita ei ole selkona aiemmin ilmestynyt. Reijo Mäki haastaa seuraavaksi selkokummiksi Eppu Nuotion. Jään jännittämään, mikä kirja hänen tuotannostaan ilmestyy kahden vuoden päästä selkona.
Kuin Vares-äijäilyn vastapainona tämän vuoden Seesam-palkinnon saa Satu Leisko ja selkoromaani Unohtunut maa (Opike 2014). Seesam-palkinto jaetaan Helsingin kirjamessuilla joka toinen vuosi tunnustuksena selkokirjallisuuden edistämisestä. Unohtunut maa on ensimmäinen fantasiaromaani selkokielellä. Se on viehättävä tyttötarina siitä, miten voi selvitä elämänmuutoksesta. Leiskon fantasiaromaani tarjoaa rakennusaineita ja rohkaisua murrosikäisten tarpeisiin. Romaani on palkintonsa ansainnut, sillä nuorten lukuharrastus on ollut tutkimusten mukaan laskusuunnassa. Toivottavaa on, että lukuhaluttomat ja -vaikeuksiset nuoret innostuvat helppolukuisesta fantasiakertomuksesta.Ja siis miesmäisestä menosta kiinnostuneille lukijoille on tarjolla uusi selko-Vares, kun taas naisjännärilukijoille ilmestyi selkoistettuna jo neljäs Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarisarjan kirja (Avain 2015). Nuorisolle on syksyllä ilmestynyt komea kotimainen kertomuskokoelma Panttivanki (OPH 2015, Ari Sainion hienoa mukautustyötä), klassikkoseikkailunälkään voi ahmia Aarresaaren (Avain 2015) ja surutyön tueksi voi ottaa Marja-Leena Tiaisen Poika joka katosi (Avain 2015). Siis jokaiselle jotakin – näin lueteltuna tuoreimpia selkofiktiota noin esimerkkiluotoisesti.
_ _ _
Reijo Mäki
Pimeyden tango
Selkoistanut Ari Sainio
Opike 2015
selkodekkari
126 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
Kirsin kirjanurkka on myös lukenut selko-Vareksen.