Ranskalainen Éduard Louis keskusteli Helsinki Litissä Pajtim Statovcin kanssa köyhyydestä ja luokasta. Louis ihmetteli yhden suomalaisen toteamusta, ettei meillä ole luokkaeroja ja tähdensi, että joku pienipalkkainen siivoaa hänen hotellihuoneensa ja tekee hampurilaisteriansa. Näin keskustelu vei kohti sitä, mitä Louis kirjoissaan kutsuu luokkaväkivallaksi. Se on saanut kirjailijan kirjoittamaan – mutta:
”Kirjoitan, koska toisinaan kaiketi kadun, toisinaan kadun sitä, että etäännyin menneisyydestä, toisinaan epäilen, onko ponnisteluistani sittenkään ollut mitään hyötyä.”
Helsinki Lit -keskustelun keskiössä oli uutuuskirja Muutos: metodi (Tammi 2023). Autofiktio ei yllätä juonellaan, ja se on kirjailijan tarkoitus. Hän kuvaa kirjoissaan aina perhettään ja menneisyyttään: kukin kirja tuo niihin uuden näkökulman. Nyt kirjailija pureutuu häpeään köyhästä, sivistymättömästä ja väkivaltaisesta perhetaustasta ja riuhtaisusta siitä irti muuttuen muuksi. Siis kostosta.
”Yksi kysymys asettui elämäni ytimeen, se hallitsi ajatteluani, ja mietin sitä yksin ollessani: miten ja millä keinoin saisin revanssin?”
•
Kirjan kerronta vaihtelee. Pääosin teksti etenee puhutellen isää, mutta välissä on muunkinlaisia tekstilajeja. Louis kuvaa melko kronologisesti lukiovuosiaan ja yliopisto-opiskeluaikojaan, jotka jo sinänsä irtiotto kodista ja vanhemmista, mutta kronologia on vain kehys sille, miten kirjoittaja katsoo taaksepäin tekoja, toimia, syitä ja seurauksia. Hän ruotii itseään, näkee samanaikaisesti sisältä ja ulkoa päin. Säälimätöntä menoa tähtäimenä päihittää muut.
”En tiedä päteekö tämä muihin, mutta kun minun muutosprosessini alkoi, siitä tuli enemmän kuin tietoista pyrkimystä, siitä tuli pakkomielle.”
Muutosprosessiin kuuluu porvariston tavoille oppiminen, ja se onnistuu lukioaikaisen ystävän Elenan ja hänen perheensä avulla. Kiinteä ysävyyssymbioosi on pohja muulle muutokselle, johon kuuluu myös nimen muuttaminen. Elena jää taakse, kun Eddysta Éduardiksi muovautunut nuori mies liukenee Pariisiin ja ökyhomopiireihin. Pyrkyriksikin voisi muodonmuuttajaa ajatella, toisaalta voisi ihmetellä, miten hän soluttautui suihkuseurapiireihin hyväksikäytetyksi tai hyväksikäyttäjäksi – tulkinnat jäävät lukijalle.
•
Kaikkea kokemaansa kirjan kertoja kantaa kuitenkin mukanaan. Kirjoissaan Louis jakaa sen kanssani ja kirja kirjalta saa seuraamaan vaiheitaan terävänä tarkastelijana. Onko tässä kirjassa opetus? Kirjoittajan kosto ja muutos – tuottavatko ne etsijälleen onnen?
”Pakkasin laukkuni ja lähdin, koska yhtäkkiä en sietänyt unelmaelämääni, kirjailijaelämääni, olin kuvitellut että se oli ihanaa, eikä se ollutkaan, kannoin kaunaa elämälle, koska se oli pettänyt minut ja huijannut minua, koska se oli tarjonnut sitä mitä oli saanut minut toivomaan.”
•
Éduard Louis: Muutos: metodi, suomentanut Lotta Toivanen, Tammi 2023, 145 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 