Selkokirjoja ilmestyy koko ajan enemmän mutta silti melko vähän kouluikäisille. Siksi on mukava tarttua selkokertomukseen, joka kertoo 10-vuotiaasta Venlasta ja hänen koiristaan, käppänöistä. Siitä johtuu ehkä hieman kummallinen kirjan nimi Käppänät (Avain 2019).
Jaana Levolan kertomus on viehättävän arkinen. Siihen on helppo samaistua, sillä se kertoo tavallisesta koululaisen elämästä. Ystävät ovat tärkeitä, mutta huolta tuottaa se, jos ystävyys ei ihan suju ja jos muut nauravat tai pitävät erilaisena. Venla murehtii isoäidin sairautta ja muuttoa vanhainkotiin, mutta iloa tuovat karvaiset perheenjäsenet, koirat Missy ja Milo.
Käppänät kertoo lohduttavasti siitä, miten kannustus ja pienikin onnistuminen vaikuttaa lapsiin. Koska Venlalla on kielellisiä vaikeuksia, kirjassa on rohkaisevia tilanteita, joissa hän saa vahvistusta lukemiseen ja esiintymiseen. Niitä tapahtuu koulussa, ja myös vanhainkodissa lukeminen koirakaverin kanssa on sellainen:
”Venla lukee runoa.
Sanat menevät välillä sekaisin.
Hän katsoo Missyä
ja saa siitä lisää rohkeutta.
Ruskeat silmät tapittavat Venlaa,
ja sitten Missy katsoo vanhuksia.
Aivan kuin se sanoisi,
että eikös meidän Venla osaa lukea hienosti.”
Jaana Levola kuljettaa tarinaa sujuvasti, ja kirjan selkokieli sopii hyvin alakoululaisille. Uskon kirjan tuottavan lapsille mukavia lukukokemuksia. Käppänät voi sopia myös aikuiselle kielen oppijalle: silloin kirjaa voi lukea ajatuksella, mitä se kertoo suomalaisesta lapsesta, erityisopetuksesta, perhe-elämästä ja vanhustenhoidosta. Ja on sanottava vielä tämä, että kirjan kansi on raikas ja osuvasti sisältöä kuvastava.
– –
Jaana Levola
Käppänät
Avain 2019
selkokirja kouluikäisille
68 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 