
Naistenviikkoon osallistuvat blogit löydät täältä.
Naistenviikolle varaan postattavaksi naiskirjallisuutta, myös kaikkein kevyintä laitaa. Yhä tervehdyttävästi naurattaa, kun muistelen kirjatapaamista viisikymppisen Bridget Jonesin kanssa, siksi kokeilen muutakin brittiviihdettä: Hilary Boydin Täydellinen avioliitto (Karisto 2015).
Hyvässä, sykähdyttävä kirjallisuudessa ei tarvitse piitata, mihin lajiin se kuuluu, minkä ikäisiä henkilöt ovat tai missä kulttuurissa tai aikakaudessa he elävät. Kevyt kirjallisuus voi olla hyvää, silloin se tarvitsee tarttuvan juonen ja kiinnyttävät henkilöt, jos kerronta tai rakenne ei huumaa. Täydellinen avioliitto on viihdehumua, eikä se valitettavasti huvita tai vie minua symppaamaan kuvattua väkeä tai tarinaa.
Tämä on nyt varmaan sitä ”turkey lit” -lajia. Kalkkunakirjallisuutta tarjotaan likkakirjallisuuteen mieltyneelle varttuneelle väelle. Päähenkilöt ovat kuusissakymmenissä, niin on tarkoitus varmaan olla lukijoidenkin, jotta elämäntilanne on samastuttava ja tunteet peilattavissa. Joanna ja Lawrence ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä, ja lapsetkin ovat jo kolmekymppisiä. Elellään hyväosaisina Lontoossa. Lawrence jää eläkkeelle mutta muutakin muutosta ja kriisiä on luvassa.
Periaatteessa olen iloinen, että lemmenpulmia pohditaan eläkeikäisten kannalta. Sydän sykkii, keho kaipaa ja mieli myllertää ihmissuhteiden vuoksi jokaikäisenä. Rikkana rokassa ovat aikuisten lasten lemmenhuolet. Perusajatus on siis hyvä, toteutus on lattea, vaikka ytyä haetaan homouden, ihonvärin ja ekoilun mausteilla.
Kerronta on tosikkomaista ja veivaavaa. Se liukastuu siloiseen pintaan. Asujen ja ulkonäköjen tarkka kuvailu on valitettavasti yhtä oleellista kuin ailahtelevien tunteiden. Dialogi on jankkaavaa ja selittelevyys väsyttää. Lukijana toivoisin voivani eläytyä henkilöiden kriisien sumuun ja humuun enkä pitkästyväni. Silti kävi niin, että Täydellinen avioliitto haukotutti ja harmitti. Toisaalta on tarpeen lukea välillä tällaista, jotta rikat erottuvat rokasta.
_ _ _
Hilary Boyd
Täydellinen avioliitto
Suomentanut Auli Hurme-Keränen
Karisto 2015
370 sivua.
Lainsin kirjastosta.
Naistenviikolla olen julkaissut jo jutut:
Paula Havaste: Veden vihat
Piia Leino: Ruma kassa
Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä
Melissa Bank: Nyt nappaa!