Dystooppinen tulevaisuus ei houkuttane ketään, mutta kaunokirjallisuutena niistä saa esimakua maailman ja ihmisen mahdollisuuksista. Yksi skenaario lähitulevaisuudesta liittyy vedenpinnan nousuun, ja siitä nappaan kaksi fiktiota.
Raimo Pesonen: Vesi
Raimo Pesosen tiukka romaani Vesi (Like 2020) kuvaa madmax-mallista maailmaa, jossa väkivaltalait hallitsevat. Rojuinen ympäristö korostaa sitä, miten romuna yhteiskunta on. Kyse on myös tien päällä etenevästä romaanista, jossa vankilasta vapautunut Riku näkee yhteiskunnan ja oman menneisyytensä virheiden seuraukset. Hän joutuu osalliseksi hämärään kostoretkeen.
Romaanin ankea maailmanlopun tunnelma sisältää arvoituksellisia ja kavahduttavia kohtia. Ihmisen arvo ei ole kummoinen, kun järjestäytyneet rakenteet ovat rapautuneet. Romaani osoittaa minulle, että ihminen pystyy moneen pahaan, tahallaan ja tahtomattaan.
Teksti naksuttaa tylysti suoria, ekonomisia virkkeitä, ja siinä on synkkä tehonsa. Pessimismi pesiytyy syvälle. Siksi tempaisen Vesi-romaanista sitaatin kohdasta, jossa uhkaava kriminaali Lassi vie Rikun ja muun seurueen poltettavaksi sopivien kirjojen pariin:
”Kaljupäältä karkaava epäuskoinen naurahdus ärsyttää Lassia, joka kysyy mieheltä, onko tämä lukenut kaikki huoneen kirjat. Suurimman osan, mies vastaa, ja olennaisimmat kaikki. Hyvä, Lassi vastaa, kerro sitten minulle, miksi maailma näyttää tällaiselta ja miksi itse seisot siinä juuri nyt?”
•
Raimo Pesonen
Vesi
Like 2020
romaani, dystopia
155 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
JP Koskinen: Hukkuva maa
JP Koskisen romaanissa Hukkuva maa (Like 2020) korona-ajat ovat takana ja edessä vääjäämätön merenpinnan nousu. Romaanin kertoja Niklas sukuineen elävät lähitulevaisuudessa, jossa mitattava, tutkittu tieto ja sen ristiriita liike-elämän voittohakuisuuteen vaikuttavat maailmantilaan – ja siksi myös ihmisiin.
Romaani asettuu ilmastomuutostaustaan, lisäksi siihen liittyvät kertojan asema ilmastotutkijana, yhteiskuntavaikuttajana ja varakkaan suvun jäsenenä. Vähitellen kuitenkin minulle korostuu kirjassa kertojaan sisäänrakennettu salaisuus, ja muu jää humisemaan taustalle.
Niklas on salaava, epäluottamusta herättävä kertoja. Hänet tekee kiinnostavaksi älykkyyden ja räyhäämisen yhdistelmä. Lähisuhteet ovat kiemuraisia ja asiantuntijaesiintymiset tuppaavat päättymään riitaan:
”Napsautin mikrofonin kiinni ja nakkasin sen tuolilleni. Marssin tuolirivien välistä ja ehdin jo käytävään ennen kuin suu ammollaan tuijottava väkijoukko alkoi kohista kuin rankkasade.”
Sitaatti osoittaa Koskisen eloisan tavan kertoa, ja liukas teksti vetää. Ihastun kirjan satuihin, joiden symbolisuus avartaa muuta tekstiä. Verbaalivarmuus viehättää silloinkin, kun en tiedä, mitä linjaa kirjassa seuraan. Siinä on dystopiasävyjen lisäksi suku- ja psykologista romaania. Myös dekkaripiirteet lisäävät jännitettä, sillä päähenkilöä vaivaa poliisitutkinta, jossa palataan viisi vuotta sitten kadonneen kansanedustajaisän tapaukseen.
Aineksia on siis paljon, ehkä liikaakin, ja henkilöt jäävät melko etäisiksi. Romaanissa on viihdyttävät puolensa, ja siksi seuraan Niklaksen kiukuttelevan taipaleen alusta loppuun ja hämmästyn hänen kanssaan vaiheita, joissa selviävät niin muistikatkosten syyt kuin myös perheenjäsenten jemmaamat salaisuudetkin.
•
JP Koskinen
Hukkuva maa
Like 2020
romaani
232 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 