Aihearkisto: omat

Runon ja suven päivä 6.7.2018

Vietän lyyristä kesäpäivää julkaisten yhden tankan ja kaksi haikua. Nautinnollista runon ja suven päivää!

Et kadu mitään,
sanoisit. Elit täysin.
Valehtelisit.

Et tanssinut kurkea,
soittanut kellokukkaa.

Korteni kesän
kekoon: heilutan heinää,
taivutan tuulta.

Maahan monistuu
puidenlehtien pitsi,
kuultava kudos.

8 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, omat, Runot

Vanamot syttyvät – runosunnuntai

Kesän kunniaksi vietän toista omaa runosunnuntaita. Tarjoan kaksi tankaa ja yhden haikun.

20180615_161851-1.jpg

Vanamon valot
syttyvät juuri. Näen
punaista. Aika

on pysähtyä. Aika
on odottaa vihreää.

20180615_162522-1.jpg

Mieli kivenä
painaa. Jos voisin vaihtaa
heti höyheneen.

20180615_160458.jpg

Niin eri tavoin
maailmassa elämme.
Sama asia

toiselle on ravinto,
toiselle kesän merkki.

4 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, omat, Runot

Kesäkuun syliin – runosunnuntai

Kesäkuun ensimmäisen runosunnuntain käynnistän kahdella tankalla ja yhdellä haikulla.

Kesäkuun syliin

herään. Vedän vihreän

peiton päälleni.

 

Jään tänne. Puiden alle,

piiloon sammalen sisään.

Aamun äänitys,

ääniraidan tarkistus:

tuulihaukan ja

kurkien taustakuoro.

Räkätin rivo komppi.

Tähdet sammuvat

vihreällä taivaalla.

Muistavat valon.

9 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, omat, Runot

Onnen asioita – ja asioita runojen rajoista

Runoudelle on ominaista vapaus. Lyriikka saa rikkoa kielen ja logiikan rajoja pidäkkeettömästi. Kaikenlainen kielen kuvallisuus liittyy runoverbaliikkaan, ja typografisesti voi irrotella siinä kuin sanomisen tavassakin.

Ei runoille silti vierasta ole pysyä rajoissa. Aikojen saatossa runoja on sovitettu erilaisiin mittoihin kuten sonetit, heksametrit, nelipolviset trokeet ja haikut. Kukaan ei kyseenalaista, etteikö mitallinen runous ole runoutta.

En tiedä, kyseenalaistaako kukaan sitä, voiko selkokielellä runoilla. Todistelen silti, että voi. Selkokieli asettaa runolle rajat mutta mahdollistaa runon. Selkokielessä sanasto, rakenne ja sisältö ovat yleiskieltä helpompia. Kielen kuvallisuus ei voi olla yltiöpäistä, eikä mielleyhtymästä toiseen voi loikkia. Lähtökohtana on se, että lukijalla voi olla kielellisiä vaikeuksia, mutta hän pääsee selkon ansiosta osalliseksi lukemaansa.

Olen haastanut itseni ja runon taipumaan selkoon. En tosin rajaa ketään pois: tarkoitan runoni kaikille runoilmaisusta kiinnostuneille. Kirjoitan värssyni kuitenkin siten, että niitä voivat myös lukea myös lukijat, jotka hyötyvät helposta kielestä. Runoistani voi poimia havainnon ja kokemuksen – sellaisenaan jaettavan, sellaisenaan mielikuvia virittävän. Runoissani pyrin ilmaisun selkeyteen, mutta silti jää arvoitus, joka runoihin kuuluu: lukijan vapaus tulkita sanoja, kielen kuvia ja merkityksiä. Monista runoista saattaa löytää symbolisia tasoja, jos niin haluaa.


Onnen asioita (Avain 2017) on toinen selkorunokokoelmani. Ensimmäisessä kokoelmassani Kierrän vuoden (Opike 2016) tarkastelen ihmistä ja luontoa eri vuodenaikoina. Onnen asioita -runoissa katse tarkentuu arkihavaintoihin. Runoissa ollaan kotona, metsässä ja matkalla. Niissä ollaan silmä ja korva tarkkana. Niissä päädytään tien päälle. Niissä kosketetaan ja kosketutaan.

Sanat on kirjoitettu paperille.
Minä näen ja luen ne.
Niin myös sinä.

Joka kerta minua koskettaa
tämä ihmeellinen mahdollisuus.
Voi jakaa paperilla maailman.

Onnen asioita -runoissani sana ”onni” esiintyy vain kerran. Sanakirja sanoo sanasta monta merkitystä, esimerkiksi suuri ilo, syvä tyytyväisyys, kohtalon suopeus, onnellinen sattuma. Onnen tunne ei aina ole suuri, selvä tai suora, mutta sellaiseksi voi kokea tilanteen, joissa jokin tuttu asia tuntuu oikealta tai näyttää uudelta, jokin voi muuttua tai jokin kuormittavassa hetkessä voi kääntyä. Onneksi.

– –

Tuija Takala
Onnen asioita. Selkorunoja
Avain 2017
91 sivua.

Kiitos kustannustoimittaja-Katjalle ja Avaimen graafikolle.

Onnen asioita2

9 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Kirjallisuuspohdintoja, omat, Runot, Selkokirja

Kierrän vuoden: sanoja selkorunoista 

Ihmettelen elämää
viikko viikolta,
kuukausi kuukaudelta
koko vuoden.

Vuodenaikojen kierto koskettaa kaikkia: sää ja luonto elävät rinnakkain mielentilojen vaihteluissa. Nämä ajatukset ovat siirtyneet runoiksi, etenkin heille, jotka lukevat harvoin runoja tai pitävät niitä vaikeina. Selkorunokokoelmani Kierrän vuoden (Opike 2016) julkaistiin juuri. Siispä sananen selkorunoista – ensin yleiskielellä, lopuksi selkona.

kansi

Kansikuva: Kierrän vuoden. Runot: Tuija Takala. Valokuvat: Jani Ahti. Opike 2016

Runokieli on tavallisesti kuvallista ja monimerkityksellistä, samalla aukkoista ja tiivistä. Miten ihmeessä siitä saa selkoa?  Runon voi – sen saa – ilmaista tavallisiin sanoin ja lyhyin lausein. Selkoruno pysyy yhdessä asiassa ja kielen kuvallisuus on rajallista. Kielen pinnalta erottuva ajatus saa riittää, silti selkoruno voi olla monitulkintainen. Sen voi aiheuttaa yhden sanan tuoma tunne, tuttu ilmaisu odottamattomassa yhteydessä tai se, miltä sanat tai äänteet kuulostavat yhdessä. Kieli synnyttää oivalluksen tai mieleen kuvan. Sitä on runo, selkoruno.

Aurinko aukaisee oksien silmut.
Ajattelen, että ne ovat kevään silmät.
Ne näkevät kaiken vihreänä,
uutena alkuna.

Runo on kielen kantama ajatus, havainto, tunnelma, joka laajentuu lukijan omaksi kokemukseksi. Oleellista runossa on tekstin ja lukijan vastavuoroinen tila. Toivon, että runon lukija luottaa omaan kokemukseensa, tulkintaansa. Se on oikea. Ainoa oikea.

toukokuu

Toukokuu. Kuva: Jani Ahti

Kierrän vuoden -kirjassa on jokaiseen kuukauteen liittyvä valokuva. Jani Ahti on ottanut kuvia, joihin runojen lukija voi peilata tunnelmia, kokemuksia ja muistoja. Kuvat kertovat omia tarinoitaan; ne voivat liittyä runoihin tai poiketa toiseen suuntaan. Toivon, että runot ja kuvat ovat kimmoke jakaa ajatuksia. Siksi kirjan lopussa on keskustelun alkuun virittäviä kysymyksiä. Niistä ajatukset saavat karata omille teille. Vaikka näin: Miltä sinusta tuntuu lämmin tuuli keväällä?

Vaikka unohdan kaiken muun,
en unohda kevään ensimmäistä lämmintä päivää.
Tuuli tuntuu iholla
kuin pehmeä kissan tassu.

Olen pitänyt itseäni kovin (asia)proosallisena ihmisenä, kunnes vuosia sitten oivalsin, että pienestä pitäen olen tiivistänyt tunnelmia runomuotoon. Mutta hulluko olen, että pistän itseni likoon harvinaisen selkolajin tekijänä! Selkorunon mahdollisuudet ja rajat ovat hiertäneet ja houkuttaneet minua pitkään, siitäkin syystä, ettei selkorunoja ole paljon julkaistu. Keväällä kaksi vuotta sitten syntyi päätös koota vuodenkiertomietteet. Haastoin itseni, asettelin ajatukseni lyyriseksi selkosuomeksi ja jaan ne nyt kanssasi. Antoisia selkorunotuokioita!


Selkorunoista selkokielellä

Minkälainen kirja on Kierrän vuoden?

Minua on aina kiinnostanut
vuodenaikojen vaihtuminen.
Luonto muuttuu joka kuukausi,
mikä vaikuttaa ihmiseen.

Nämä ajatukset siirsin runoiksi.
Esimerkiksi toukokuussa voi tuntua tältä:

Vaikka unohdan kaiken muun,
en unohda kevään ensimmäistä lämmintä päivää.
Tuuli tuntuu iholla
kuin pehmeä kissan tassu.

Haluan, että runoista voi nauttia kuka vain.
Siksi kirjoitin runot selkosuomeksi.

Kirjassa Kierrän vuoden on valokuvia,
jotka myös kertovat eri kuukausista.
Toivon, että lukija innostuu
ja haluaa keskustella kuvista ja runoista.
Juttelun voi aloittaa vaikka kysymyksillä,
joita on kirjan lopussa.

Touko_img_4277_1_1 (2)

Kevät. Kuva: Jani Ahti

Millainen on selkoruno?

Monet pitävät runoja vaikeina,
sillä usein yhdestä asiasta hypätään toiseen.
Asiat voidaan sanoa epäsuorasti,
ja runoissa on myös sanoja ja lauseita,
joilla voi olla monia merkityksiä.

Lyhyt selkoruno kertoo havainnon tai ajatuksen.
Se pysyy yleensä yhdessä asiassa,
ja siinä on helppoja sanoja ja lauseita.
Monimutkaista kieltä ei voi käyttää,
silti selkoruno saa leikkiä kielellä.
Runon asiat eivät voi olla epäselviä,
mutta asiat saa ymmärtää monin tavoin.

Kaikille runoille on yhteistä se,
että sanat tuovat lukijan mieleen kuvia.
Runo synnyttää lukijassa
ajatuksia ja tunteita,
jotka ovat jokaiselle omia.
Jokaisen mielipide runoista on oikea:
se on runoissa kiinnostavaa.

Toivon hyviä hetkiä selkorunojen seurassa!


Tuija Takala
Kierrän vuoden. Selkorunoja
Valokuvat: Jani Ahti
Opike 2016
52 runoa.
Kiitän tarkkasilmäistä ja -vaistoista kustannustoimittajaani Henna Karaa, oivaltavaa taittajaa Brigit Tullaa ja avarakatseista Opike-kustantamoa, jotka saattoivat selkorunot kirjaksi!

Kierrän vuoden KANSI

Kirjan voi ostaa Opikeen verkkokaupasta.

9 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, omat, Selkokirja

Harhapolku haikuihin

Poikkeuksellisesti käytän blogipalstatilaa hajamietteisiini haikumuodossa. Alkavan talviloman tunnelmissa inspiroidun kevättalven valoista ja varjoista.


 

Sinisen hetken
varjoissa puiden oksat
venyttelevät.

sininen hetki

Metsä kuvastuu
pitsinä hangen pintaan.
Nuo puiden sielut.

pitsi

Suven supina
suhisee kuivuneissa
kukkakorsissa.

kuivakukat

Törröttäjänä
kesän jälki piirretään
lumen paperiin.

törröttäjä

Talvinen tähti
sammuu hangen hohteessa.
Valot vastakkain.

tähti

Uusi alku on
kätkettynä kovien
kuorien alle.

Kävyt

Virran viemänä
päivä kuljettaa aikaa
kohti kevättä.

koski

4 kommenttia

Kategoria(t): omat, Runot, Sekalaista