Heijastuvia yksityiskohtia naispatsaasta.
Hahmoissa on kömpelöä jähmeyttä hieman Väinö Aaltosen veistosten tapaan, mutta muuten taidehistorialliset daaminäkemykset saavat kyytiä. Isot teräksestä, pronssista tai alumiinista tehdyt naisveistokset lepäävät rautapöydillä, jotka muistuttavat ruumiinavaustasoja. Naishahmot ovatkin kuin kliinisesti esillä murjottuina objektina. Teoksista huokuu väkivalta, ja naisvartalon kauneuden ihailu runnotaan; eräänkin leidin hiuksia koristaa hieno ruusuke, ja hieman hiuslaitteen taakse kiertäen voi nähdä kiharapilveen tökätyn betoniraudoituspuikon.
Lakatusta alumiinista tehdyt teokset hehkuvat. Värit hohtavat, mitä sileä ja heijastava pinta lisää. Muutenkin teoksissa kiinnostavaa on pintakäsittely. Veistoksissa siloiset, valuvat muodot vaihtuvat laikukkaiksi, ruostuneiksi, tasaisiksi tai rosoisiksi pinnoiksi. Frauen-sarja tarjoaa naisesta sekä saavuttamattoman että rujon kuvan katseen ja asetelmien alaisena.
Näyttelyssä on myös pienempiä keramiikkatöitä samasta aiheesta. Ne ovat melko luotaantyötäviä: naishahmot ovat monissa kuin räjähdyksen jäljiltä, epämääräistä massaa, sotkuisia pötkylöitä.
Käsittämättömiksi jäävät taiteilijan akvarellit muun muassa iPhonesta, nuoteista ja kukista. Minut pysäyttivät vain kuvat, joiden nimi ja kuva eivät oitis ilmeisellä tavalla liittyneet toisiinsa, kuten kukkataulusarja ”Es tut mir leid, es tut mir sehr leid”. Pahoittelen minäkin ymmärtämättömyyttäni. Käykää nyt ihmessä joku katsomassa ja kertokaa, miten akvarellit teille avautuvat. Nauttikaa ohessa kahvilan herkullisia itse tehtyjä leivonnaisia.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 