Aloin katsella vuosi sitten kotimaista nykykirjallisuutta sillä silmällä. Aluksi se oli ujoa vilkuilua. Lähestyimme vähitellen, vaihtoehtoja oli paljon, ja tuli valinnan aika. Järjen ja tunteen kamppailun käytyäni päädyin tekemään lähemmin tuttavuutta lyhyisiin teksteihin. Epäily hälveni, tekstit viekoittelivat. Tutustuimme, keskityin kiinnostaviin piirteisiin. Kuten kaikissa suhteissa, ajan myötä asiat muuttuivat, ja piti jopa ottaa etäisyyttä. Muistoksi jäi mustaa valkoisella, Suhteellista.
Päädyin kokoamaan kaunokirjallisuusantologian Suhteellista. Kotimaisia nykyrunoja ja -novelleja suhteiden syttymisestä ja sammumisesta. Lyriikan ja novellien yhdistelmään sain erilaisia sävyjä ja ilmaisutapoja rinnakkain. Halusin, että suhdekuvauksissa on lajien ja tyylien laveutta. Valitsin uusien ja vanhojen tekijöiden tekstejä. Halusin myös, että henkilöissä on eri-ikäisiä: yhtä ainutlaatuinen on murkun tunnekokemus kuin iäkkään omaishoitajankin.
Lisää kipinää aihepiirin tutkimiseen antoivat lukemani lehtijutut loppuvuonna 2011. Parisuhdetta arvostetaan, mutta kolmannes liitoista päätyy eroon. Etenkin naiset uskovat parisuhteen lisäävän onnellisuuskokemuksia. Sinkkuja Suomessa on yli miljoona. Tekstareita lähetetään päivässä 11 miljoonaa, seksiä harrastetaan 300 000 kertaa. Varattujen deittisivuilla oli jo 70 000 ihmisen profiili. Mitä kaikkea nämä numerot kätkevät yksilökohtaisesti?
Tilastot kertovat omaa tarinaansa, mitä kertoo kaunokirjallisuus? Se antaa elämystason. Ja kun kirjoitetaan parisuhteista, kirjoitetaan myös paljosta muusta. Monissa kokoelmaan valitsemissani teksteissä on yhteiskunnallista ainesta. Omaishoitajuus on eristäytynyttä, nigerialaishuijaukset elävät keskuudessamme, maahanmuuttaja on vaiteliaan suomalaisuuden ahdistama, lentokone tuo thaivaimoja ja hisseissä on potentiaaleja ulkomaansulhasia. Perhesurmatkin näyttävät olevan ikävän ajankohtaisia.
En esittele suosikkitekstejä, koska riippuen painotuksista, jokaisessa on jotakin kiinnostavaa. Poimin tähän muutamia novelleja, joita voi tutkia ja tulkita monelta kantilta. Karvainen nainen on ulkonäkösuoruudessaan häkellyttävä ja lohdullinen. Päivi Alasalmen kaksi novellia jäävät mieleen: niissä on tyly tyyli ja henkilöt kokevat karuja asioita, mutta taustalla leijuu lempeyttä. Variksen Salarakas-novellissa on riipaisevaa iästä riippumatonta halua lähelle ja lämpöä. Maahanmuuttajanaisen ajatukset novellissa Juice ja muita huolia ovat pysähdyttäviä.
Runoista mieleenpainuvia ovat Anja Erämajan tuokiokuvat, Miki Liukkosen surrealismi, Saila Susiluodon Carmen-versio ja Sinervon matkalta paluu. Ja monet muut. Sanoitukset (tässä kokoelmassa Paula Vesala, Chisu, CMX, Happoradio) viehättävät minua: ne iskevät musiikin voimalla tunteisiin, sanat on tehty vaikuttamaan, ja banaaliudenkin uhalla ne ovat käyttölyriikkaa, joka tavoittaa ihmisiä.
Vuosi sitten joululoma meni siis rattoisasti lyhytproosan ja lyriikan kahluussa. Voisi vapaata huonomminkin viettää, suhteettomammin. Toivottavasti antologian lukijat saavat elämyksiä ja avartavia ajatuksia erilaisista kirjallisista tunnevyöryistä. Minä sain.
PS. Lisäsin tähän alle kommenttiin Suhteellista-kokoelman sisällysluettelon siitä kiinnostuneille. Halukkaat voivat ostaa kirjan Laatusanan nettikaupasta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 