Pierre Choderlos de Lacosin klassikkotekstin Valheet ja viettelijät on dramatisoinut ja ohjannut Suomenlinnan kesänäyttämölle sopivaksi Juha Kukkonen. Kesäteatteriesitykset ovat monesti humoristista ja pikkutuhmaa ajanvietettä. Niin tavallaan nytkin mutta puskateatterimaisuutta huomattavasti kunniahimoisemmin ja sävykkäämmin toteutettuna. Taikasana on kuten usein muulloinkin onnistuneissa draamoissa käsikirjoitus, käsikirjoitus ja käsikirjoitus.
Ranskan vallankumouksen kynnykselle sijoitettu aatelisjoutilaiden suhdepeli on ajaton, vaikka esityksessä hiukan väkinäisesti viitataan nykyaikayhteyksiin. Tarinan ydin on Madame de Merteulin (Minna Suuronen) ja Vicomte de Valmontin (Antti Virmavirta) veto viattomien viettelystä. Sen kummemmin juonta jauhamatta seurauksena on tunteettomia kaatoja mutta opetuksena perimmäinen totuus: ihminen omistaa vain rakkautensa ja kuolemansa.
Dramatisointi on jäntevä, ja kohtaukset liukuvat joustavasti tilanteesta toiseen. Vaikka olen nähnyt draaman vuosia sitten parinakin elokuvaversiona, ei tarinan tuttuus tylsistytä. Syynä dramatisoinnin ohella on luistava näyttelijätyöskentely. Nuoret, raikkaat ja rennot Paavo Kinnunen ja Sonja Salminen ilakoivat rooleissaan, Saija Lentonen on hyveellisen suloinen ja pääpari niljakkaita pahiksia. Minna Suuronen voisi välillä olla huutamatta (kiitos huomiosta teatteriseuralleni, Johannalle), muuten hän on vaikuttava ilmestys.
Erikoinen veto henkilöohjauksessa ja puvustuksessa on Valmontin habitus. Asut ja maskeeraus ovat näytelmätoteutuksessa muuten kerrassaan hienosti harkittuja ja näyttäviä, vain Valmontin hahmo on mukailtua rokkirokokoota. Antti Virmavirta on puettu ja meikattu nuhruisen elahtaneeksi, kuin parhaat päivänsä nähneeksi ollihermanniksi. Jotenkin olemus puhuu eri kieltä kuin muu esitys. Voi, Virmavirrassa olisi ainesta huikaisevan ryhdikkääksi samettiin, silkkiin ja kiiltävään poninhäntäperuukkiin puetuksi superviettelijäksi.
Lavastus on yksinkertaisen tehokas, ja Apocalypticalta kuulostava musiikki sopii esitykseen. Ensimmäisen puoliskon tanssiosuudet ovat silmissäni tepastelua, toisen puoliskon baletit ovat näyttäviä ja ilmentävät tapahtumien jännitteitä.
Kesäteatteripäivän kruunasi hellivän helteinen kesäsää – siis ihan oikeasti. Miellyttävä teatterielämys ja Suomenlinnan ainutlaatuinen ympäristö nostivat päivän tunnelman sellaiseksi, että sitä sopii muistella marraskuun räntäviimassa.
– – –
Lisävalaistusta esitykseen löytyy Ryhmäteatterin kotisivuilta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 