MIKSI LUIN?
Hyviä uutisia: kustantamotyöstä haaveileva kirjatoukkatyttönen on päähenkilö. Kirja-ala on mediaseksisästä! Lapsellinen ja kokematon neiti vasta 18-vuotiaana saa kaikin mokomin odottaa haaveellisen epärealistisesti romanssilta, uralta ja elämältä ihmeitä – vaikkapa papin aamenen jälkeen hääyötä tai sitä toista, onnistuneen viettelyn jälkeen papin aamenta.
Muuta – hmm – mukavaa en sitten keksikään Anna Toddin sepusteesta After (suom. Maija Kauhanen, Otavan Seven-pokkari 2014). Kuuleman mukaan poikabändifanifiktiosta poikineesta romaanista on kehkeytymässä kirjasarja ja elokuva. Yhtäläisyyksiä Fifty Shades -sarjaan ei peitellä, vain varsinainen SM-osasto puuttuu. Tämä ”kuuma kirjailmiö” on versiointi teemasta ”Näin neitsyt vietellään”. Kaava pitää: kehot kohtalonomaisesti kihelmöiden sopivat toisilleen, neitsyt on kesyttää raikulipojan, mutta vastuksia on riittämiin.
Neito on omasta kauneudestaan itsetiedoton söpöliini ja viettelijä kokenut, raisu ja tietysti sielultaan särkynyt könsikäs. Epäilyttävintä on, että taas tämäkin lihan iloihin johdatteleva romaanikomistus on passiivisaggressivinen stalkkeri ja dominoiva ärhentelijä, ja tämä omistushaluisuus nähdään romanttisuuden ja sitoutumisen kulminaationa. Juonta pitkitetään rasittavin kiistelykohtauksin, joilla liekitetään yhä pidemmälle meneviä petipuuhia. Hiukan ihmetyttää clintonilainen seksikäsitys, eli reipas sormeilu ja suusekseily on jonkinlaista viatonta tutustumista, ei sitä itseään.
Täällä marisee menneiden aikojen kirjallisuudenopiskelija, jolla ei omina viattomuusvuosinaan ollut Tessan kaltaisia samastumiskohteita tai Hardinin tapaisia fiktioihastuksia. (Olivat vain nämä darcyt ja heathcliffit niin kuin romaanin Tessallakin.) Okei, minä muiden tavoin alan aprikoida, että Afterin ja Fifty Shadesin kaltaiset teelmät saattavat vaikuttaa siihen, miten todelle vieraita odotuksia tai malleja tällaiset hupsutukset lataavat nuorille. Kauniit, kiinteät ja rohkeat rynnivät onnensa pehmopornokukkuloille, joille pitää kivuta aina rohkeammin ja korkeammalle, kun taas näppyläiset ja kaikelta muulta kuin mintulta tuoksuvat löysälihaiset tytöt ja pojat pysykööt kirjakasojensa piilossa.
Henkilöt ovat paperinukkemaisen ohuita. Juoni on (lähes) ennalta arvattava. Romaanin laskelmoidusti huitaistu maailma on litteä. Palaan alun kysymykseen: miksi luin tämän kirjan? Luin kirjan loppuun toivoen, että se jollain lailla yllättäisi. Luin kirjan tietääkseni, millainen teksti markkinoilla myy. Luin kirjan saadakseni kosketusta nuoriin vetoavasta kirjamaailmasta. Luin kirjan tietäen, etten ole sen kohderyhmää, mutta testailin mukavuusalueiden ja kipupisteiden rajoja. Taisin todeta, että Afterista puuttuu SM-osuus, ja lisään, että irtosi siitä masokismia, minulle lukijana. Mutta se ei estä muita nauttimasta kirjasta sellaisenaan.
– – –
Anna Todd
After
suom. Maija Kauhanen
Otava, Seven-pokkari 2014 (ilm. tammikuussa 2015)
Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 