Avainsana-arkisto: Ari Sainio

Selkotekijä: Ari Sainio

Vuoden 2019 aikana julkaisen juttuja selkotekijöistä.
Blogiartikkelit ilmestyvät kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona,
ja sarjassa on jo esitelty

Johanna Kartio, Pertti Rajala, Satu Leisko, Marja-Leena Tiainen, Jasu RinneojaPekka RahkonenHanna MännikkölahtiTittamari Marttinen ja Tapani Bagge.

Sarjan idea: katso tästä.

selkotekijä

Ari Sainio, miten sinusta tuli selkotekijä?

Aloitin toimittajana Selkouutiset-lehdessä (nykyään Selkosanomat) vuonna 1990. Tekijöitä selkokielen alalla ei silloin ollut monta, joten pioneerityö oli hyvin monipuolista alkaen selkokielen kehittämisestä. Pian mukaan tulivat selkokirjat ja ensimmäinen mukautus Jack Londonin kirjasta Valkohammas. Lehtityö jäi pois, mutta kirjoja ja oppimateriaaleja olen tehnyt näihin päiviin asti. Nykyään päätyö liittyy enemmänkin erilaisten infotekstien selkokielistämiseen, mutta kirjat tuovat siihen mukavasti lisäväriä.

Ari_v1

Kuva: Kaisa Kaatra

Miksi teet selkotekstejä?

Päällimmäisenä on varmaankin kiinnostus siihen, miten kieli toimii ja miten kielen avulla esitetään asioita. Selkokielessä ollaan usein kielen juurilla tai mietitään kielen rajoja. Sitä kautta syntyy erilaisia tapoja soveltaa kieltä eri tarkoituksiin, esimerkiksi sellaisia ihmisiä varten, joilla on syystä tai toisesta kielellisiä vaikeuksia.

Kuinka monta selkokirjaa olet tehnyt mukauttajana ja suoraan selkokieleksi kirjoitettuna?

Tarkkaa määrää on vaikea sanoa, koska osa julkaisuista sijoittuu kirjan ja esitteen välimaastoon tai on tehty monen tekijän yhteistuotantona. Jos varmat tapaukset laskee, niin kymmenkunta kirjaa olen tehnyt suoraan selkokielelle ja mukauttanut noin viisitoista. Sitten on iso joukko kirjoja, joissa olen ollut yhtenä tekijänä tai mukauttanut osan. Lisäksi täytyy mainita kahdeksan käännöstä ruotsista suomeksi. Kääntäminen on hyvä tapa saada Ruotsin selkokirjoja suomeksi, sillä Ruotsissa julkaistaan laadukkaita selkokirjoja. Myös Suomessa julkaistaan selkokirjoja ruotsiksi, hyvänä esimerkkinä tuoreet muumikirjat Vaarallinen juhannus ja Muumipeikko ja pyrstötähti, jotka suomensin.

Mikä kirja on suosikkisi omasta tuotannostasi?

Oma suosikki taitaa olla runokirja Sinun käsiesi hyväily (1995). Mahtoikohan se olla ensimmäinen runokirja selkokirjallisuudessa, ja siinä sain sanottua asioita, jotka tuntuivat henkilökohtaisilta ja läheisiltä. Kirja oli myös ulkoisesti miellyttävä esine ja kirja kokonaisuutena tuki tekstiä. Toinen suosikki on paljon uudempaa tuotantoa, seitsemän pikkukirjan sarja Säpinät (2014), jossa tarinat kerrotaan hyvin minimaalisin keinoin. Molemmissa on myös omalla tavallaan etsitty selkokielen rajoja.

Mitä selkokirjaa suosittelet juuri nyt?

Selkokirjoissa on nykyään hyvin valinnan varaa ja voisin suositella useitakin kirjoja, mutta nostan tähän Jasu Rinneojan Kaunon nuoruusvuodet. Siinä on sellaista hyvän mielen huumoria ja muistumia tunnelmista, joita nykyajan kiireet ja paineet eivät ole pilaamassa. Suosittelen myös uutta selkoistustani, Mielensäpahoittajaa.


Selkoteksti esille: Mielensäpahoittaja

Tuomas Kyrön luoma hahmo, Mielensäpahoittaja, on mies, jonka jutuista voi lukea suomalaisen vanhan miehen ajatusmaailmaa. Siinä tärkeitä asioita ovat hiljaisuus, vaatimattomuus, maalaisjärki, perinteiset tavat ja vanhat suomalaiset menestyslajit: yleis- ja hiihtourheilu. Samalla se kertoo nykyajasta vanhan ihmisen näkökulmasta. Silloin nykymenosta paljastuu epäaitouksia, kun taas noin 80-vuotias Mielensäpahoittaja edustaa aitoutta.

”Kyllä ei minua tarvitse miellyttää.
Pitää olla rohkeutta olla omaa mieltä
ja sanoa vastaan, kun ottaa päähän.”

20191026_161708_resize_78.jpgMielensäpahoittajaa ottaa päähän, ja jonnekin se on purettava. Vaimo makaa puhumattomana vanhainkodissa, ainoa ystävä on kuollut, aikuiset lapset ovat etääntyneet ja oma terveys heikkenee. Siksi hän kirjoittaa mielipidejuttuja, joista kirja koostuu, ja siksi kirja on juttukokoelma, jota voi lukea luku kerrallaan tai ahmia alusta loppuun. Herkullisesti jutuissa yhdistyvät terävät huomiot, huumori ja haikeus.

”Kyllä minä niin mieleni pahoitin,
kun lääkäri sanoi, että minulla on
rautainen kunto tämän ikäiseksi.
Hän oli sitä mieltä,
että 25 kilometrin hiihtolenkit
pitävät minut hyvässä kunnossa.
Tai sitten aiheuttavat kuoleman.
En minä hiihdä terveyden takia.
Hiihdän siksi että metsässä on kaunista.”

Ari Sainion mukauttamassa selko-Mielensäpahoittajassa on säilynyt alkuperäinen henki, ja voi olla todella tyytyväinen siitä, miten moderni klassikko on nyt tarjolla uusille lukijoille. Kirjan selkokieli ei ole kaikin osin helppoa, sillä siinä on vanhan miehen sanontoja ja tunnettujen henkilöiden nimiä entisiltä ajoilta. Silti siitä välittyy selkolukijoille mutkattomasti maailman meno, suhde ympäristöön ja muihin ihmisiin. Etenkin säteilee se, miten kiukkuisen ukon sisällä sykkii lämmin sydän.


Ari Sainion viimeisimpiä selkokirjoja

Uusimpia mukautuksia
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (WSOY 2019)
Marianne Kulmala: Saku, spesiaali nuori (Aivoliitto ry 2019)
Reijo Mäki: Pimeyden tango (Opike 2015)
Päivi Heikkilä-Halttunen, toim.: Panttivanki ja muita kertomuksia (Opetushallitus 2015)

Uusimpia käännöksiä
Tove Jansson, Jolin Slotte: Muumipeikko ja pyrstötähti (Opike 2019)
Tove Jansson, Jolin Slotte: Vaarallinen juhannus (Opike 2019)
Bram Stoker, Johan Werkmäster: Dracula (Opike 2017)

Kirjoitettu suoraan selkokirjaksi
Ari Sainio: Säpinät, seitsemän pientä kirjaa Manusta ja Sannasta (Opike 2014)
Ari Sainio: Kuolema kirkon varjossa, e-kirja (Kehitysvammaliitto 2014, TSL 1997)


Tietotiivistys

  • Selkokieli on yleiskieltä helpompaa sisällön, rakenteen ja sanaston kannalta.
  • Selkokirjojen taitossa ja kuvituksessa otetaan huomioon helppolukuisuus.
  • Selkokirjoja on kaikenikäisille ja monista eri genreistä.
  • Osa selkokirjoista on mukautuksia aiemmin ilmestyneistä kirjoista, osa on kirjoitettu suoraan selkokielellä.
  • Selkokirjoja ilmestyy vuosittain 20–30 nimekettä.

Lisätietoa selkokielestä ja selkokirjoista: selkokeskus.fi.

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Selkokirja, selkotekijä

Tove Janssonin Muumeja selkosuomeksi

Tove Janssonin Muumit ihastuttavat.
Siihen vaikuttaa tarinoiden tunnelma.
Asiat kääntyvät hyviksi,
vaikka kaikki ei aina suju hyvin.
Ystävällisyys on tärkeintä,
mutta myös muut tunteet hyväksytään.

Ensimmäinen Muumi-kirja ilmestyi 1945.
Kirjoja syntyi yhteensä 12.
Osa on kertomuksia, osa kuvakirjoja.
Kaikissa Muumi-kirjoissa on kuvia,
joista muumihahmot tunnetaan.

Muumeja joka paikkaan

Muumeista on tehty elokuvia ja
sarjoja televisioon.
Janssonin kirjoja on käännetty
noin 50 eri kielelle.
Nyt muumeja voi lukea myös selkosuomeksi.

20190717_084356.jpg

Jolin Slotte on ensin mukauttanut selkoruotsiksi
kirjat Muumipeikko ja pyrstötähti
ja Vaarallinen juhannus.
Ari Sainio on kääntänyt ne suomeksi.

Selkokirjat ovat lyhyitä,
mutta ne tuovat tutuiksi tarinat ja hahmot.
Juonta on helppo seurata
ja kieli on helppoa.
Kuvitusta ei ole muutettu,
vaan se on tuttua Tove Janssonin tyyliä.

Muumipeikko ja pyrstötähti

Muumipeikko ja pyrstötähti ilmestyi 1946.
Tarinaan vaikutti toinen maailmansota,
joka oli juuri päättynyt.
Kirjassa Muumilaaksoa uhkaa tuho,
jonka pyrstötähti tuo mukanaan.
Muumipeikko ja Nipsu selvittävät asiaa
ja lähtevät vaaralliselle retkelle.

20190717_084721.jpg

Tässä kirjassa Muumipeikko saa uusia ystäviä.
Tutuiksi tulevat esimerkiksi Niiskuneiti ja Nuuskamuikkunen.
Kirjan hahmot ovat kiinnostavia,
koska kaikki ovat erilaisia ja kokevat asiat eri tavalla.
Kirja tukee erilaisuuden hyväksymistä.

Kirjassa kuvataan hienosti tunteita,
jotka syntyvät ja muuttuvat.
Siinä on jännitystä, pelkoa, ihastusta ja onnea.

Vaarallinen juhannus

Vaarallinen juhannus ilmestyi 1954,
ja se on kuudes Muumi-kirja.
Taas Muumilaaksoa uhkaa tuho:
nyt vesi peittää maan.
Muumit lähtevät pakoon,
ja vesi kuljettaa heidät outoon taloon.

20190717_084535.jpg

Kirja on hauska ja yllättävä.
Siinä kuvataan hienosti,
miten vieraasta tulee tuttua.
Lisäksi siinä vahvistuu tunne,
että uusista tilanteista voi selvitä.
Voi pärjätä erossa tutuista,
silti ystävyys on tärkeä voima.

Muumien selkosuomi

Nautin selko-Muumien lukemisesta.
Alkuperäiset tarinat säilyvät niissä hienosti.
Aito tunnelma on mukana,
vaikka kirjat ovat lyhentyneet.

Kirjojen selkokieli ihastuttaa.
Se vie eteenpäin tarinoita,
sillä teksti on sujuvaa ja elävää.
Mukauttaja ja kääntäjä ovat tehneet
hienoa selkotyötä!

Selko-Muumit sopivat kaikille lukijoille:
Muumit viehättävät lapsia ja aikuisia.
Nyt muumeihin pääsee tutustumaan,
jos tavallinen kirja tuntuu pitkältä.
Selkokirjoista saa nopeasti selville,
mitä Muumi-kirjoissa tapahtuu.

Nämä kirjat sopivat myös lukijoille,
jotka opiskelevat suomen kieltä.
Kirjojen selkokieli ei ole helpointa suomea,
mutta sitä on helppoa lukea.
Niin sanavarasto kasvaa
ja pääsee lähelle Muumien maailmaa.

– –

Tove Jansson
Muumipeikko ja pyrstötähti (116 sivua)
Vaarallinen juhannus (107 sivua)
Kirjat on mukauttanut selkoruotsiksi Jolin Slotte,
suomentanut Ari Sainio
Opike 2019.
Sain kirjat kustantajalta.

– –

Kirjoitin juttuni selkosuomeksi.
Olen haastanut lukemaan selkokirjoja: tässä.
Kokoan blogiini 12.8.2019 kokemuksia kirjoista,
joita olet lukenut selkokielellä.

Vielä ehdit lukea selkokirjoja ja osallistua!

selkokirjahaaste2019_v2

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Selkokirja

Blogistania 2015

Taas on aika riipivän pisteytyksen: kirjabloggaajien vuoden 2015 PARHAAT-äänestys. On niin monta erilaista hyvää lukukokemusta, joten niiden paremmuusjärjestykseen asettaminen tuottaa puistatuksia. Osallistun silti, jopa joka kategoriaan.
Blogistaniat


 

Blogistania Finlandia
blogistanian_2015_finlandia

3 pistettä
Laura Lindsted
: Oneiron (Teos 2015)

On, ei, on: Oneiron. Pari sekuntia kuoleman välitilassa luo seitsemälle naiselle elämän ja minulle merkillisen kokemuksen. Siihen on kuulunut ihastusta, kauhistusta, uuvutusta ja herätyksiä. Olen kokenut olevani osa jotain ainutlaatuista. Kaunokirjallisuus voi parhaimmillaan olla Oneironin kaltainen löytöretki kielen ja kerronnan keinoin jonnekin kerrassaan ennen kokemattomaan.

2 pistettä – vai saako jakaa kahdelle 3 pistettä, jos ei jaa jämäpointsia muille?
Petri Tamminen: Meriromaani (Otava 2015)

Tämän vuoden suosikkikirjani ovat ääripäitä. Oneiron liukuu laveasti henkilöstä, tarinasta ja tyylistä toiseen. Petri Tammisen Meriromaani on keskittynyt, karsittu ja hiottu yhden elämän ajaton kuvaus – ja samalla luita ja ytimiä laajentava elämäntuntotarina. Luin sen henkeä pidätellen, hymähdellen, hymistellen ja liikuttuen. Silmäilin sen heti perään keräten kiteytymiä, joita kieleen saadaan sidottua silloin, kun kirjailija osaa napauttaa vähään kertakaikkisen paljon. Ja olen sen lukenut vielä uudelleenkin sana sanalta yhä uusia löytöjä tehden. Meriromaanissa kielenkäytön ohella ihastuttavat juoni, henkilökuvaus, tarina ja niistä irtoava näkemys elämästä.

Jämäpistettä en siis anna. Sen olisivat ansainneet ainakin Anneli Kannon Pyöveli, Pauliina Vanhatalon Pitkä valotusaika ja Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat. Ainakin.

Finlandiaa emännöi Kulttuuri kukoistaa -blogi.


 

Blogistania Globalia
blogistania_globalia

 

3 pistettä
John Williams: Stoner (Bazar 2015)

On sitten syynä kirjan keräämä kohu ja kehut vai puhdas kokemus, mutta konstailematon elämäntarina tuntuu puhtaalta ja puhdistavalta kaunokirjallisuudelta. Stonerissa ei kikkailla, siinä vain kuvataan mahdollinen ihmiselo epäonnisine valintoineen, masentavine konflikteineen ja hetkittäisinä hyvänolontunteineen – ja nämä kaikenkattavan elämänarvoisesti.

2 pistettä
Audrey Magee: Sopimus (Atena 2015)

Ajattelin kyllästyneeni natsikorttiin, jota kaunokirjallisuudessa usein vilautellaan. Sopimus tuo aihepiiriin saksalaisen kotirintaman ja kolmannen valtakunnan rakentajien arjen olosuhteet, joskin riutuvaa rintamaakin kuvataan karusti. Lisäksi Sopimus käsittelee perhesuhteita kylmänkuumalla liekillä. Kerrontaote tepsii minuun ja tarjoaa aiheeseen tuoreutta.

1 piste
Herman Koch: Naapuri (Siltala 2015)

Naapurissa on tavallaan kaikki nykykirjallisuuden ”viat” eli eri näkökulmia, aikatasoilla sahailu ja dekkarimaisuus. Niistä ja taitavasta henkilöiden tavoittamisesta syntyy nappaavaa proosaa, joka jää kaivertamaan. Naapuriin upottuu monia teemoja valinnoista ja vastuusta, sattumastakin.

Globaliaa emännöi Kirjallisena. Minna -blogi.


 

Blogistania Tieto
blogistanian_2015_tieto

3 pistettä
Bea Uusma: Naparetki (Like 3015)

Naparetki kertoo epäonnisen kuumailmaretkueen kuolemansyyn kartoituksesta. Jos ei aihe kuulosta kummoiselta, toteutus on kahmaiseva. Kerronta kaappaa mukaansa, sillä Uusma upottaa itsensä täysillä selvitystyöhön ja lukijan sitä seuraamaan. Aihe jättää nälän tietää Andréen retkueesta lisää. Tietokirjaan tunkeutuvat tunteet, ja Naparetken kokonaisesteettinen elämys lisää tehoa.

2 pistettä
Leealaura Leskelä ja Auli Kulkki-Nieminen: Selkokirjoittajan tekstilajit (Opike 2015)

Jos haluat harjoitella selkeän ja vastaanottajaa huomioivaa tekstiä, kokeile selkokirjoittamista. Jos opit kirjoittamaan hyvää selkotekstiä, sinulta sujuu entistä paremmin myös yleiskielinen kirjoittaminen. Näin uskon. Kirjoittajakehitykseen on nyt entistä ehommat mahdollisuudet, sillä hyvien selkokirjoittamisen yleisohjeiden lisäksi muutamaan tekstilajiin tarjotaan havainnolliset neuvot kirjassa Selkokirjoittajan tekstilajit. Kirja on kirjoitettu kiinnostavasti ja konkreettisesti.

1 piste
Jenni Pääskysaari: Tyttö sinä olet… (Otava 2015)

…vaikka mitä ja voit olla vaikka mitä. Voimaballadi kaikelle tyttöydelle iästä ja sukupuolesta riippumatta, vaikka kohderyhmänä onkin nuoret neidot – sitä on monipuolinen ja reipas asenneasiateos. Erityisesti minua viehättää se, että kirja välittää aktiivista ja yritteliästä meininkiä olematta ruusunpunainen söpöstely. Sävykkäälle  kasvatuskirjalle piste!

Blogistanian Tietoa emännöi Les! Lue! -blogi.


 

Blogistania Kuopus
blogistanian_2015_kuopus

 

3 pistettä
Panttivanki ja muita kertomuksia (OPH 2015)

Uskokaa jo, että iso osa teineistä ei halua tarttua kirjaan, koska se on vanhanaikainen, väsyttävä ja tylsä kapine. Siinä silmäily tai sipaisu sivulta toiselta ei onnistu. Siksi tarvitaan lyhyitä, helppoja kertomuksia, silti kiinnostavia ja kirjallisesti innostavia. Siksi tarvitaan selkokielinen Panttivanki ja muita kertomuksia. Kirjan selkokielisyyttä ei mainosteta, mutta nykykirjailijoiden tekstit on vaivattomaksi selkoistanut taitava Ari Sainio. Sekin on merkittävää, että melko uusista ja suosittujen kirjailijoiden teksteistä koostetaan kokoelma, joka sopii kaikille ja monenlaisille nuorille lukijoille. Kiitos valikoimatyön toimittajalle, Päivi Heikkilä-Halttuselle!

2 pistettä
Eppu Nuotio & Maami Snellman & Sanna Pelliccioni : Maami mustikka. Satuja ja satutehtäviä (Bazar 2015)

Lapsille pitää lukea, kaikenikäisille taaperoista teineille. Maami mustikka on yhdistelmä Eppu Nuotion alkuperäissatuja, visualistin oivaltavaa retrokuvitusta ja varhaiskasvatusammattilaisen sepitämiä, sanataideopetukseen sopivia hauskoja leikkejä ja tehtäviä. Kirjasta poikii näin monipuolinen kielitietoisuutta ja mielikuvitusta ruokkiva kokonaisuus. Lapsille pitää siis lukea: lisää tietoja ja vinkkejä on Päivi Heikkilä-Halttusen mainiossa Lue lapselle! -kirjassa.

1 piste
Nadja Sumanen: Rambo (Otava 2015)

Tässä on kaikki katastrofin ainekset: erityislapsi, mielisairaus, kuralla olevat perhesuhteet, avioero, menneisyyden kasvatusvirheet. Kaikki tuo kuorma painaa, mutta niin vain painetaan eteenpäin ja eletään päivä kerrallaan melko valoisissa kesätunnelmissa. Ja se kerrotaan luistavasti. Eikä jahnata hikisessä teiniseksissä, sen hinkuamisessa tai kiusaamiskuvioissa. Rambo miellyttää tällaista mummeli-ikää lähentyvää, toivottavasti murkkujakin.

Blogistanian Kuopusta emännöi Luetaanko tämä? -blogi.

13 kommenttia

Kategoria(t): Asiaproosa, haaste, Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Listaus, Tietokirja

Kirjamessut: tänään 24.10.2015 selkoa

KirjamessutLauantaina kirjamessuilla kohtasin useita kirjailijoita, lähinnä matkan päästä ihaillen. Nykykirjailijan ammattitaitoon kirjoittamisen lisäksi liittyy markkinointi, ja kieltämättä tekstitaitajat, joilla on haastatteluissa sanavalmiutta, läsnäoloa ja tilannetajua, lisäävät kiinnostusta myös kirjoihinsa. Kaikki kunnia heille. Kumarrus myös heille, jotka eivät ole estraditaitureita, sillä kyllä pelkän kirjankin pitäisi riittää.

Brunssi

Ella Kanninen haastatteli taidokkaasti esikoiskirjailijoita WSOY:n ja Tammen kirjabloggaajabrunssilla.


Joenpellon kirjailijatalon entinen (Katja Kettu) ja nykyinen ( Maritta Linturi) asuja.

Joenpellon kirjailijatalon entinen (Katja Kettu) ja nykyinen (Maritta Linturi) asuja.


Julkisuutta hallitseva Sofi Oksanen

Julkisuutta hallitseva Sofi Oksanen

Näistä aatoksista siirrynkin joustavasti marginaalikirjallisuuteen. Verbaaliveikko Reijo Mäki on selkokirjakummi, sillä Anna-Leena Härkönen haastoi hänet kaksi vuotta sitten Häräntappoaseen selkoversion (Opike 2013) julkistuksessa sellaiseksi eli seuraajakseen. Joka toinen vuosi nimettävän kummin yksi teos julkaistaan selkokielisenä ja julistetaan seuraava kummi. Tänään siis juhlitaan Mäen Pimeyden tangoa selkoistettuna (Opike 2015).selko-Vares

Ari Sainiolla on selkomukauttajana ollut aikamoinen urakka. Mäen alkuteksti liukuu henkilöstä ja paikasta toiseen, ja yksi Mäen puumerkeistä on verbaali letkauttelu. Selkoromaanin tulee kuitenkin olla helppolukuinen, kielikuvia karttava ja juoneltaan vaivattomasti seurattava.

Kirjajulkkarit. Ari Sainio (vasemmalla) selkoisti Reijo Mäen (oikealla) Pimeyden tangon. Leealaura Leskelä Selkokeskuksesta haastatteli tekijöitä.

Kirjajulkkarit. Ari Sainio (vasemmalla) selkoisti Reijo Mäen (oikealla) Pimeyden tangon. Leealaura Leskelä Selkokeskuksesta haastatteli tekijöitä.

Onneksi selkoversion henkilöluetteloon voi aina harppoa tarkistamaan tyypit, ja luvut on otsikoitu siten, että heti hoksaa, kenen tarinassa edetään. Aika monimutkainen kirja on silti, juonivetoinen, henkilötyypit jäävät tapahtumien varjoon. Väläyksiä Vares-huumorista on jäljellä, ronskiudesta on säilynyt hippunen.

Pidän tärkeänä, että suosittuja kirjoja selkoistetaan. Vares jalkautuu nyt kaiken kansan pariin, heidänkin, joille tavalliset kirjat ovat liian runsaita ja kielellisesti mutkallisia. Lisäksi tyylin äijämäisyys täyttää tilausta, sillä tämäntyyppisiä aikuisten hurlumhei-dekkareita ei ole selkona aiemmin ilmestynyt. Reijo Mäki haastaa seuraavaksi selkokummiksi Eppu Nuotion. Jään jännittämään, mikä kirja hänen tuotannostaan ilmestyy kahden vuoden päästä selkona.

Reijo Mäen haastama Eppu Nuotio: valmiina selkokummiuteen.

Reijo Mäen haastama Eppu Nuotio: valmiina selkokummiuteen.

Kuin Vares-äijäilyn vastapainona tämän vuoden Seesam-palkinnon saa Satu Leisko ja selkoromaani Unohtunut maa (Opike 2014). Seesam-palkinto jaetaan Helsingin kirjamessuilla joka toinen vuosi tunnustuksena selkokirjallisuuden edistämisestä. Unohtunut maa on ensimmäinen fantasiaromaani selkokielellä. Se on viehättävä tyttötarina siitä, miten voi selvitä elämänmuutoksesta.

Satu Leisko (vasemmalla) juuri palkinnon saaneena. Kuva: Marjo Repo

Satu Leisko (vasemmalla) juuri palkinnon saaneena. Kuva: Marjo Repo

Leiskon fantasiaromaani tarjoaa rakennusaineita ja rohkaisua murrosikäisten tarpeisiin. Romaani on palkintonsa ansainnut, sillä nuorten lukuharrastus on ollut tutkimusten mukaan laskusuunnassa. Toivottavaa on, että lukuhaluttomat ja -vaikeuksiset nuoret innostuvat helppolukuisesta fantasiakertomuksesta.

Ja siis miesmäisestä menosta kiinnostuneille lukijoille on tarjolla uusi selko-Vares, kun taas naisjännärilukijoille ilmestyi selkoistettuna jo neljäs Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarisarjan kirja (Avain 2015). Nuorisolle on syksyllä ilmestynyt komea kotimainen kertomuskokoelma Panttivanki (OPH 2015, Ari Sainion hienoa mukautustyötä), klassikkoseikkailunälkään voi ahmia Aarresaaren (Avain 2015) ja surutyön tueksi voi ottaa Marja-Leena Tiaisen Poika joka katosi (Avain 2015). Siis jokaiselle jotakin – näin lueteltuna tuoreimpia selkofiktiota noin esimerkkiluotoisesti.
_ _ _
Reijo Mäki
Pimeyden tango
Selkoistanut Ari Sainio
Opike 2015
selkodekkari
126 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
Kirsin kirjanurkka on myös lukenut selko-Vareksen.

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen, Kirjallisuus, Kirjallisuuspohdintoja, Selkokirja

Selkohaaste & Panttivanki ja muita kertomuksia

Elokuussa Klaaran päivänä haastoin lukemaan selkokirjoja ja jakamaan niistä ajatuksia tänään Valion päivänä. Ilahduttavasti monet tahot levittivät haastettani: kiitos!

Muistutan selkokirjoista siksi, että Suomessa on paljon lukijoita, joille tavallinen teksti on liian raskasta tai vaikeaa. Silti lukeminen voisi ilahduttaa, virkistää ajatuksia ja välittää tunteita. Olkoon siis tarjolla helppoja kirjoja mottoa noudattaen: Jokaisella on oikeus lukea.Jokaisella on oikeus lukea


Tämän päivän selkovalio on Panttivanki ja muita kertomuksia (toim. Päivi Heikkilä-Halttunen, OPH 2015), kokoelma kotimaisilta nykykirjailijoilta. Se on nuorille suunnattu 35 novellin valikoima, jonka on selkoistanut Ari Sainio. Kirja on selvästi suunnattu yläkoululaisille, mutta joukossa on myös kertomuksia, jotka ovat käyttökelpoisia toisella asteella. Joka jutussa on siihen liittyvä kuva, ja kuvittaja Jussi Kaakisen tyyli on sopivan särmikäs.

Kertomusten aiheet ovat nuoria lähellä. Ihastumiseen liittyvät tekstit ovat pääosassa, mutta on mukana myös kertomuksia arkisista tilanteista. Aika moni juttu liukuu tavallisesta epätavalliseen, joten fantasian tai yliluonnollisen elementti on hyvin edustettuna. Jokunen jutuista on kovin lapsekas, mutta näin monen kertomuksen kokoelman etu onkin monipuolisuus: siinä on jokaiselle jotakin.

Missään ei ole näkyvästi esillä, että kirja on selkokielinen. Yksi syy voi olla se, että kirja luokitellaan oppikirjaksi: siihen on laadittu opettajan verkkomateriaali monipuolisine tehtävineen. Oppimateriaalit eivät voi käyttää selkologoa. On myös mahdollista, että selkoisuutta ei korosteta siksi, että halutaan karsia ennakkoluuloja ”erityisestä”. Kirja esitellään vain helppolukuiseksi – siis tavallinen mutta lukukynnyksiä tasoitteleva kirja.

Kirjan selkokieli on eloisaa ja joustavaa. Kaikkein tiukimpia selkokielikriteereitä se väistelee. Jutuissa on slangia ja murretta, virkkeetkin ovat melko pitkiä ja rivityslogiikka vaihtelee. Ajattelen, että valinnat on tehty kohderyhmän kannalta harkiten ja siinä onnistuen. Lyhyet kappaleet ja selkeä kappalejako edistää teknistä lukuprosessia, ja kieli kuulostaa luonnolliselta ja sujuvalta – vaivattomasti saavutettavalta. Käsissä on kirja, joka sopii mainiosti sutjakkaasti lukevalle, hitaalle ponnistelijalle ja suomen kieltä harjoittelevalle nuorelle. Todellakin: jokaisella on oikeus lukea ja nauttia siitä.panttivanki
Panttivanki ja muita kertomuksia on käyttökelpoinen kokoelma. Uskon, että on tarvetta tällaisille lyhyille nuorisojutuille. Niihin voi moni samastua, sillä päähenkilöissä on tasaisesti sekä tyttöjä että poikia. Niiden avulla voi käsitellä elämänilmiöitä, ajatuksia ja tunteita. Niiden välityksellä pääsee osaksi kirjallista kulttuuria. Kirjan 16 kirjailijaa on kotimaisia nykykirjailijoita, ja voi olla, että joku lukija innostuu tarttumaan pikkujutun lukemisen jälkeen kirjailijan kokonaisteokseen – siis porttiteoria on mahdollinen. Vanhimmat jutut ovat edelliseltä vuosisadalta, mutta valtaosa teksteistä on ajattomia tai ajankohtaisia.

Suosittelen siis Panttivanki-kokoelmaa koulu- ja kotikäyttöön. Jos et ole aiemmin selkokirjaan tarttunut, kokeile tätä. Se saattaa horjuttaa mahdollisia ennakkoluuloja töksähtelevästä tai köyhästä ilmaisusta. Pitää kuitenkin muistaa, että selkokieli vaihtelee kohderyhmän mukaan.


 

Haastan tänään välittämään selkokirjakokemuksiasi blogissasi tai muussa some- tai liveyhteisössä. Ainakin seuraavissa blogeissa saattaa tänään ilmestyä selkojuttuja:

Hemulin kirjahylly
Pihin naisen elämää



Panttivanki ja muita kertomuksia
Toimittanut Päivi Heikkilä-Halttunen
Selkomukautus Ari Sainio
Kuvitus Jussi Kaakinen
Opetushallitus 2015
232 sivua
35 kertomusta 16 suomalaiselta kirjailijalta.
Lisätietoja ja kirjan tehtävät: http://edu.fi/panttivanki

Sain kirjan kustantajalta.

Selkokirjoja löydät muun muassa http://papunet.net/selkokirjat/

3 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Novellit, Selkokirja

Säpinää lukutaitoon

Olet himolukija. Ahmaiset tuhatsivuisia romaaneita tuosta vain. Lukemisesi on sujuvaa ja eläytyvää. Ajatuksesi luistavat ja luovat mielikuvia luetun pohjalta. Taito on sinulle itsestäänselvyys, ydintä itsessäsi. Entä jos niin ei olisi? Eläydy hetkeksi siihen.


Lukutaitomaa-Suomessa on vuosi vuodelta enemmän lukuhaluttomia, lukutaidottomia ja huonosti lukevia nuoria ja aikuisia. Arviolta noin 10 % väestöstä hyötyisi selkokirjoista, joiden sisältö, rakenne ja sanasto ovat yleiskieltä helpompia. On myös kansalaisia, joille keskivertoselkokirjatkin ovat liian vaikeita. Heillä voisi silti olla halua lukea, sillä lukutaito mahdollistaa osallisuuden. Ainakin hyvinvointimaassa olisi oikeus ja kohtuus antaa siihen mahdollisuus.

Opike on kustantanut seitsemän pienoiskirjan sarjan Säpinät (2014) pienelle mutta huomionarvoiselle ryhmälle, joka vasta nuorena ja aikuisena harjoittelee lukutaidon alkeita ja lukemisen sujuvuutta. Tekstin on kirjoittanut Ari Sainio ja kirjat on kuvittanut Carola Koskinen. Sarjan kirjat ovat:
1. Ma-nu ja San-na
2. Uu-si ha-me
3. Muistoja
4. Salaisuus
5. Rannalla
6. Manun pyssy
7. Äiti tulee käymään.

Jo otsikoista huomaa, että sarjan kahdessa ensimmäisessä kirjassa on tavutettu tekstiä; sarjan mittaan tekstimäärä lisääntyy ja hieman vaikeutuu. Pisimmilläänkin yhdellä sivulla on kymmenisen riviä tekstiä, ja joka osassa on 12 sivua. Kohderyhmäksi sopivat nuoret ja aikuiset kehitysvammaiset, mikseipä myös muut lukutaidon ja suomen kielen alkeita harjoittelevat.unnamed

Kirjasarjassa on hyväntahtoinen tunnelma, ja se avaa mahdollisuuksien maailmoja: nuori mies sattumalta tapaa mukavan nuoren naisen, tapahtuu arkisia kommelluksia, mutta niihin ei maailma kaadu vaan töppäilyille voi hymähtää. Voi elää erilaisissa tunnelmissa: ihastua, huolestua, rentoutua, pelästyä, rohkaistua ja itsenäistyä. Ote on reaaliarkea naiivimpi ja optimistisempi, mutta valinta on ymmärrettävä kannustavuutta tavoittelevassa kirjasarjassa.

Selkoteksti on varmaa: kieli on helppoa ja lyhyet jutut etenevät mukavasti. Dialogien lukemista helpotetaan keskustelijoiden kasvokuvavinjetein. Pyssytarinaa hieman ihmettelen: miksi juuri se rohkeusaihevalinnaksi? Pyssyn ilmaantuminenkin kuitataan ”löysin kaapista” -tyyliin. Kirjassa kadulla tavattu naisihminen on ”täti” – voisi olla nuorille ja aikuisille suunnatussa kirjassa reilusti ”nainen”. Joitain pieniä tyylivalintoja siis mietin muuten oivassa minitarinoinnissa.

Kuvitus sopii hyvin kokonaisuuteen. Väritys on raikas ja fiilispohjainen, ympäristö kotoinen, hahmot aidosti nuoria aikuisia, tavallisen näköisiä. Manu on hipsteripartainen jannu, Sanna raikas blondi. Kuvitetut tilanteet tukevat kerrottua ja ilmentävät positiivista tunnelmaa.

Toivottavasti Säpinät-kirjasarja löytää kohderyhmänsä ja avittaa alkuun, lukemisen iloon.
– –
Sain kirjasarjan kustantajalta.

1 kommentti

Kategoria(t): Selkokirja