Avainsana-arkisto: Kamila Shamsie

Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa

Kamila Shamsien palkittu romaani Joka veljeään vihaa (Gummerus 2018) on kerännyt lukijoiden kehuja. Esimerkiksi MeNaisissa (37/2018) se esitellään näin:

”Tarina toimii kuten paras taide: sen luettuaan tuntuu, että tajuaa tätä maailmaa taas piirun verran paremmin.”

Sivuhuomautuksena esitän, että on hienoa, että edes lyhyitä uutuuskirjavinkkauksia julkaistaan naistenlehdissä erilaisten someverkostojen kirjajuttujen lisäksi.

20180916_112921.jpg

Totta maar isketään ajankohtaisesti, sillä Shamsien romaanin aiheena on maahanmuutto ja integraatio. Kirjan kiintopiste on Englannissa, jossa kiristynyt tunnelma vie epäilemään toisen polven maahanmuuttajien oikeutta kansalaisuuteen. No, mitä mahdollisuuksia brittiläistyneiden muslimitaustaisten nuorten aikuisten on silloin elää elämäänsä, vaikkei edesmennyt terroristi-isä olisikaan hylännyt perhettään fundamentalistitaisteluiden vuoksi? Romaanin päähenkilöiden isä on.

Kuka veljeään vihaa kuvaa kolmea sisarusta isän varjon langetessa heidän elämänkulkuunsa. Vanhimmalla sisarella Ismalla olisi edessä tulevaisuus tutkijana, Aneeka-sisko taitaa pärjätä oikeustiedeopinnoissa ja muutenkin elämässä, mutta hänen kaksoisveljensä Parvaiz ei löydä paikkaansa, joten hän on otollinen värvättävä. Romaani avaa seikkoja, joista syistä Isis saa länsimaista uutta verta joukkoihinsa.

”Ennen Parvaiz olisi syöksynyt siskon perään ja aloittanut kovaäänisen riidan, joka olisi jatkunut niin pitkään, että kumpikin olisi ollut väsyneenä valmis tekemään sovinnon. Mutta nyt Parvaiz jäi paikoilleen katolle, katselemaan kuinka ihmisten elämät kapeissa kehyksissään lipuivat siitä ohitse pimeillä raiteilla, ja antoi haavan tulehtua kunnolla, jotta voisi seuraavana päivänä kertoa siitä Farooqille ja saada lääkkeeksi uuden ystävänsä närkästyksen.”

Juonellisesti merkittävä on kirjan toinen perhe, jonka isä on peräisin samasta pakistanilaiskorttelista kuin Ismanin ja kaksosten perhe mutta joka etenee ministeriksi ja jonka aikuinen poika sattumalta muodostaa yhteyden Ismaan ja Aneekaan. Juoni tiivistyy, jännitys monihaaraistuu.

Kerronta kutoo joustavasti yhteen tapahtumat ja henkilöt. Lukijana koen olevani yhtä avuton kuin kirjan henkilöt, kun politiikka puuttuu yksilön mahdollisuuksiin vaikuttaa elämäänsä. Ja jossain väräjää rakkaus ja perheenjäsenten yhteys, joka välillä säröilee. Mutta sitä on. Ja muuta, joka sikiää epäluuloista, ymmärtämättömyydestä, vallanhalusta ja vihasta.

– –

Kamila Shamsie
Joka veljeään vihaa
suomentanut Kristiina Drews
Gummerus 2018
302 sivua.
Lainasin kirjastosta.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

Lukuviikkovinkit

Lukuviikkoa vietetään 20. - 26.4.2015.

Lukuviikkoa vietetään 20. – 26.4.2015.

Mitä ostaisit Kari Hotakaisen Kantaja-kirjan kylkiäiseksi? Tai näin päin: saat Hotakaisen kylkiäiskirjan Kirjan ja ruusun päivänä 23.4. (ja kahtena seuraavana päivänä), kun ostat kirjakaupasta vähintään 15 euron arvoisen kirjan. Huhtikuinen lukuviikko muistuttaa kirjojen lukemisen hyvistä vaikutuksista, ja kirjan ostaminen (edes) Kirjan ja ruusun päivänä tukee sitä, että Suomessa kannattaa kirjoittaa, suomentaa ja kustantaa kirjoja. Sen vuoksi ehdotan ostoslistalle muutamia alkuvuoden kiinnostavia kirjoja.

Kotimainen kerrontakolahdus

Petri TamminenPetri Tammisen Meriromaanissa (Otava 2015) kapteeni Huurna haaksirikkoutuu maailman merillä – konkreettisesti ja allegorisesti. Näille merireissuille on kuvaavaa, että moni seilaaminen päättyy kävelyreissuun Tukholmasta Askaisiin. Tämä elämäntaitoromaani on kuolemanvakava olematta tosikko, sillä tiukat tilanteet kultautuvat hykerryttävin hippusin. Osui ja upposi.

Kerroksellinen perhetarina

Laitila KälvemarkTiina Laitila Kälvemarkin sukutarina Karkulahti (WSOY) on romaani, jossa on kerroksia kerrakseen. Ei parane säikkyä sitä, että aikatasoja vaihdellaan, henkilöiden ajatuskuluista siirrytään toisiin, symboliikkaa ja kielikuvia tunkee ruuhkautuen ja aiheena on tulehtuneet perhesuhteet ja menneisyyden heijastuminen – no – kaikkeen. Karkulahti jatkaa synkkien suomalaistarinoiden traditiota, mutta lukukokemus ei millään muotoa masenna. Kieli ja kerronta ovat taitavasti punottuja, niissä yhdistyvät tunne ja äly. Taitavaa ja tehokasta.

Unohduksesta menestykseen

StonerJohn Williamsin romaani Stoner (1965, suom. Ilkka Rekiaro, Bazar 2015) on elämys henkilövetoisen proosan ystäville. Se on kirkas kuvaus yhden ihmisen elämästä. Päähenkilön toiminta ja tunnelmat on vangittu havainnollisesti, eläytymiseen houkuttelevasti. Tässä romaanissa on hyvällä tavalla vanhaa kunnon kerrontaa.

Historian hahmotukseen

Kamila ShamsieKamila Shamsien Jumala joka kivessä (suom. Raimo Salminen, Gummerus 2015) on kerronnallisesti näppärä ja tarinaltaan monipuolinen romaani ensimmäisen maailmansodan kynnykseltä muutama kymmenen vuotta eteenpäin. Brittineidon kypsyminen itselliseksi ammattinaiseksi on romaanin yksi säie, toinen on kahden nuorukaisen elämä kolonialistisessa muslimikolkassa (nykyinen Pakistan). Tunnelmassa ja kerronassa on imua. Shamsien kirja on yksi Baileys-palkintoehdokkaista (ks. Ompun blogi).

Lempeä, ystävyyttä, ihmisiä

unnamedSadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta (suom. Marianna Kurtto, Otava 2015) on viihdyttävä ihmissuhderomaani englantilaisista nuorista aikuista 1960-1970-luvuilla. Romaanissa on itsensä etsintää, mutta siinä on myös viehättävästi toisten löytämistä. Koukuttava ja osuva kerronta kannattelee kokonaisuutta.

Nuorille miehille ja naisille

Kalle VeirtoTopelius-palkittu Kalle Veirton Säbätalvi (Karisto 2014) on viihdyttävä kehityskertomus, joka uskoakseni sopii nuorille ja aikuistuville sukupuolesta riippumatta. Järin syvälle ei sieluja siinä kouraista, mutta minäkerronta tavoittaa vaivattomalla tavalla kunnollisen urheilijapojan mielenliikkeet, kun töppäilyn jälkeen on aika kuroa elämää kasaan ja edetä. Erikoisuutena on käytännöllinen rakkaussuhde. Sympaattinen nuorisokuvaus siis.

Satupuuhaa

Peltoniemi&NuotioEppu Nuotio & Maami Snellman & Sanna Pelliccioni ovat koonneet mainion kokonaisuuden Maami mustikka. Satuja ja satutehtäviä (Bazar 2015). Se koostuu seitsemästä sadusta, ja joka satuun on tehtäviä liittyen muun muassa sanataiteeseen ja kädentaitoihin. Raikkaalla tavalla sadut saadaan elämään ja lukijoita-kokijoita houkutellaan keksimään itse. Koska ihminen ei ole koskaan saduille yli-ikäinen, tarjoan myös vaihtoehdon aikuiseen makuun: Sari Peltoniemi on loihtinut fabulaa kirjaan Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille (Atena 2014).

Eiköhän näistä vinkeistä joku nappaa Hotakais-kylkiäiseksi. Tai jokin muu. Onkohan Aki Ollikaisen uutuus jo ilmestynyt? Sen ajattelin hankkia tai… Tulevan lukuviikon aikana julkaisen blogissani lähinnä juttuja lasten- ja nuortenkirjoista, sillä Lukuviikon henkenä on kannustaa tulevia lukupolvia kirjojen iloihin.Kirja ja ruusu 2015

4 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä

Tunnen tarinat kaksituhattaviisisataa vuotta sitten eläneistä miehistä, mutten koskaan saa tietää miten sinun käy.

Irrotan ilokseni tuon virkkeen romaanin asiayhteydestä, mutta se kuvaa hyvin Kamila Shamsien romaania Jumala joka kivessä (suom. Raimo Salminen, Gummerus 2015). Tai paras on sanoa, että se kuvaa lukukokemustani, jossa nautin historian eläväksi saattamisesta, lisäksi saan tietää henkilöistä paljon ja silti jää avoimia kysymyksiä.

Kerronta etenee eri näkökulmien sekä aika- ja tekstikerroksien avulla. Koska romaanin yhtenä säikeenä on arkeologisen aarteen etsintä Peshawarissa, siihen liittyy historiallisia tarinoita Herodotoksesta lähtien. Tapahtuma-aikoina ovat vuosista 1914, 1916 ja 1930 rajatut kuukaudet ja päivät, lisäksi joukossa on joitain kirjeitä. Yksi tarinalinja on arkeologiasta kiinnostuneen Vivian Rose Spencerin tietyt elämänvaiheet, toisena osuutena ovat brittiarmeijassa taistelleen pataanimiehen Qayyum Gulin ja hänen pikkuveljensä Najibin kokemukset. Romaanissa liikutaan taitavasti eri mantereilla, poliittisissa todellisuuksissa ja kulttuureissa.

Lontoolainen Vivian osallistuu kaivauksiin Turkissa ennen ensimmäistä maailmasotaa ja naiiviuttaan sotkeutuu sotavakoiluun peruuttamattomin seurauksin. Sotaponnisteluihin hän osallistuu sairaanhoitajana, ja siitä hän riuhtaisee itsensä irti Peshawariin, antiikin lähteissä nimettyyn Kaspatyrokseen, haaveenaan merkittävä muinaislöytö. Siellä risteytyvät pataaniveljesten ja Vivianin tiet. Loppuhuipentumana ovat tapahtumat 23.4.1930 kapinnallisten ja brittisotilaiden selkkauksessa Tarinankertojien kadulla.Jumala joka kivessä

Romaani on runsas. Ensinnäkin siinä voi seurata Vivianin kehitystä itselliseksi naiseksi, johon vaikuttavat ajan aatteet ja sodan vaikutus eurooppalaisten naisten liikkumatilaan. Kun Vivian matkustaa Intiaan ja Peshawariin, koulutusta saaneen länsinaisen rajat tulevat vastaan brittiyhteisössä ja suhteessa paikallisten naisten asemaan ja arvoihin.

Pataaneihin kuuluvat veljekset avaavat näkymän alkuperäiskulttuurin katsantotapoihin, ja heidän kauttaan katsotaan rumaa kuvaa kulttuuri-imperialismista ja länsimaisen arroganssin seurauksista. Kirjassa sivutaan kiinnostavasti jihadismin syntymekanismeja. Kirja tekee käsitettäväksi sen, miten idän ja lännen ymmärryskuilu yhä levenee. Romaani ei osoittele, se antaa esimerkkejä historiasta – eikä tilanne ole sitten romaanissa kuvatun vuoden 1930 jälkeen helpottunut.

Arkeologiateema tuo näytille sen, miten vuosituhansien aikana on yhden jos toisenkin hahmon, hallitsijan ja jumalan kuvia kiveen hakattu. Nykyään Pakistanina tunnetuilla alueilla talebanit rellestävät muistomerkkejä tuhoten, vaan monet muut sitä ennen ovat niitä luoneet ja vuoristojen solissa kulkeneet:

Kaikkein hienointa Peshawarissa on hänelle historian läheisyys. – -. Toisinaan aikakaudet punoutuvat toisiinsa, ja tuolla viuhuukin Baburin keihäs, lentää ohi sarvikuonosta ja haavoittaa Neakhosta, joka suistuu gandharalaisen kuvanveistäjän jalkoihin; tämä koristelee paraikaa stupaa, jonka jalustassa Atlas pitelee korkeaa Buddha-hahmoa, jonka Marco Polo piirtää puunlehdelle, jonka Skylaks on anastanut hänen kädestään ja jonka nimetön sankaritar on haudannut syvälle maahan varjellakseen sitä ryösteleviltä valkoisilta hunneilta.

Jumala joka kivessä vastaa pitkälti kirjanautinto-odotuksiini, sillä tarinassa on imua ja kuvaus vakuuttaa. Täydestä lumouksesta jää hitusen puuttumaan: henkilöt ovat kovin kiinnostavia mutta jotain määrittelemätöntä etäisyyttä tai pintakiiltoa heihin jää. Aiheen käsittelyssä on älyä ja kerroksellisuutta, ja siksi pelkään, että ahmin tekstin liian nopeasti tapahtumia ja henkilöitä selvittäen ja paljon muuta ohittaen.

Arvostan romaanin kulttuurikuvausta ja eri katsantojen rinnankuljetusta. Pidän siitä, miten rakkausaihelma ailahtaa vain taustakangastuksena. Loppuosan dramaattiset tapahtumat sommitellaan huikeasti vuorotteleviksi sattumapaloiksi, ja ne tiivistävät kuin loppukaneettina länsi- ja itäihmisten mentaliteettipiirteitä. En ole lukenut Shamsien aiempaa tuotantoa, mutta hieman tulee Elif Shafak mieleeni, ja minun mittarissani se tarkoittaa pelkkää plussaa.


Kamila Shamsie
Jumala joka kivessä
A God in Every Stone
suom. Raimo Salminen
Gummerus 2015
383 sivua
romaani
Sain kirjan kustantajalta.
Muissa blogeissa, esimerkiksi Kirjasähkökäyrä ja Kirjavinkit.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus