Ambomaalle, suomalaisten lähetyssaarnaajien luo 1890-luvulta vuoteen 1924, minut johdatti Lauri Mäkisen esikoisromaani Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset (Siltala 2015). Nimi on napattu raamatunlauseesta, joka sopii lähetyssaarnaajille: ”Katso minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle; olkaat siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.”
Toimelias Tobias Johansson nuorikkoineen sekä muutama muu lähetyspappi saapuvat Ambomaalle jatkamaan työtä lähetysasemalla. Pakanoita olisi tarkoitus käännyttää oikeaan uskoon. Taikauskoon perustuva paikallisten maailmankuva ei kuitenkaan helposti horju. Valkonaamoja vaivaavat malarian lisäksi eri kirkkokuntien kisailu sieluista, lisäksi siirtomaapolitiikka heijastuu elämään kaukaisessa Afrikassa, jonne leviävät vähitellen tekniset uudistukset, aseet, autot ja lennätin.
Mäkinen luo häkellyttävän uskottavan ajan- ja ympäristökuvauksen. On käsittämätöntä, miten kirjaimet paperilla voivat viedä vuosisadan taakse aivan vieraisiin yhteisöihin ja ajattelutapoihin. Sen suhteen romaani on paikkansa lunastanut.
Oliko tämä kaikki tarkoitettu, oliko tämä kaikki Jumalan suunnitelmaa? Vai olisiko kaikki voinut mennä toisin, jos Tobias olisi ymmärtänyt Jumalan tahdon paremmin? Oliko hän toiminut oikein vai väärin, ollut Jumalan palvelija vai vain mies, joka valjasti korkeimman asian oman turhamaisuutensa kilveksi? Sulkivatko nuo kaksi pois toisensa?
Päähenkilö Tobias on kiinnostava henkilö, ja lähinnä hänen välityksellään aikamatkaa kuljetaan. Valitettavasti hän jää erehtyvyydessään, ristiriitaisuudessaan ja kunnianhimossaan etäisemmäksi kuin toivoisin, en pääse ihon alle. Sama vaivaa muitakin henkilöitä, joita on riittämiin. Hyvää yritystä on kyllä kovin, mutta henkilöihin syventämistä kaipaan samalla kuin myös tarinaan tiivistystä.
Juonenkuljetus onnistuu hyvin, ja sitä jäntevöittää murhamysteeri, jota selvitettäessä kurotaan aikatasoja vähitellen lähelle toisiaan lähetystyön alusta marraskuuhun 1924. Syyllisten etsintä siis sitoo kokonaisuutta, mutta oleellista on muu lähetysasemaväen kolmen vuosikymmenen toiminnan oikeutuksen läpikäyminen. Syyllisyydestä sikiää monitahoinen teema, johon nivoutuvat vallanhimo, eri kulttuurien uskomukset ja toimintatavat. Mäkinen onnistuu minusta parhaiten siinä, miten kiihkottomasti hän kuvaa valkoisten tunkeutujien ja alkuperäisheimojen ja -klaanien rinnanelon, eroavuudet ja kohtaamiset.
Lähetystyö on varmasti saanut aikojen saatossa hyvää aikaiseksi esimerkiksi koulutuksen levittäjänä ja terveyden edistäjänä. Muusta en ole niin varma, siitä olen, että älykkyys ja viattomuus on harvinainen yhdistelmä. Ihminen on monimutkainen ja arvaamaton olento pyrkimyksineen, himoineen ja kulttuureineen. Sitä pistää Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset pohtimaan.
– – –
Lauri Mäkinen
Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset
Siltala 2015
(rikos)romaani
438 sivua.
Lainasin kirjastosta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 