Tukholmalainen kirjailija Kayo Mpoyi uppoutuu sukunsa tansanialaisiin ja sen lähialueiden tarinoihin sekä perhe-elämään. Kirjassa Virtaavan veden sukua (Atena 2020) kertoja on pieni Adi-tyttö Dar el Salaamissa viisivuotiaasta noin kymmenvuotiaaksi. Kirjan viimeiset sanat jysäyttävät: ”Kuusivuotiaalle itselleni.”
Kuusivuotiaalle Adille tapahtuu sellaista, joka on pahaa, piiloteltavaa ja syyllistävää. Sellaista, jolloin lapsi joutuu aikuisen vallankäytön armottomaksi kohteeksi. Se on yksi juonne tytön kasvutarinassa, tärkeitä ovat perhepiirin ja koko lähikulttuurin ankaruus ja väkivalta.
Isänvalta periytyy sukupolvelta toiselle, ja taustalla vaikuttaa myös siirtomaavallan aikainen alistuskulttuuri. Sulassa sovussa rakenteita pidetään yllä jumalanpelolla, ikiaikaisilla uskomuksilla, hengillä ja unilla. Lapsien kasvulla vahingollisinta taitaa kuitenkin olla salailun ja uhan ilmapiiri.
Leimautumisen pelko vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi alle kymmenvuotiaalle voi opettaja langettaa ankaran rangaistuksen leimalla lost woman. Jumala vaikuttaa kätevältä selitykseltä, jolla pimitetään tärkeät asiat. Se riittää selitykseksi. Siispä pienen tytön hämmennys ja ahdistus saa kasvaa salassa, ja salassa saa ajatella omiaan.
”Äiti, minä tiedän.
Jumala on piirtänyt muistikirjaansa sukuelimen.
Minun jumalani on harhaanjohtava jumala.”
Romaanin aihepaljous mahtuu melko lyhyeen sivumäärään. Siinä oleellista oheisainesta ovat vanhat tarinat. Ne tuodaan sulavasti juonen lomaan. Perheen nuorin lapsi sairastaa, Adi kaitsee ja tarinoi, ja siten hän valmistaa itseään pienestä pitäen haaveammattiinsa, kirjailijaksi.
Kirjassa on kohtaloita, joiden kokemusten vääryys korventaa. Vallan, etenkin uskomuksiin ja alistamiseen liittyvän vallan käyttö välittyy pienen tytön silmin ja ajatuksin. Välillä konkreettisesti heikottaa, miten lapsuutta turmellaan. Romaanin lopussa uskaltautuu kertoja ja Dina-sisko varovaisesti kyseenalaistamaan, eli toivoa on.
”Äiti sanoo, ettei Dina ole oppinut mitään, ja vilvoittelee löyhyttelemällä puseroaan. Se paljastaa juovat hänen rinnoissaan.
’Äiti, eikö ole mahdollista oppia ilman että saa rangaistuksen?’ ”
– –
Kayo Mpoyi
Virtaavan veden sukua
suomentanut Ulla Lampinen
Atena 2020
253 sivua.
Sain kustantajalta ennakkokappaleen.
Monista kirjablogeista löydät lisää, esimerkiksi Kirjakaapin kummitus, Kirjaluotsi, Nannan kirjakimara ja Kirjarouvan elämää.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 