Anu Holopaisen nuortenromaanissa Ihon alaiset (Karisto 2015) eletään (lähi)tulevaisuutta, jossa vain muokattu ulkonäkö mahdollistaa menestyksen ja hyväksynnän. Valtakulttuuri on tuunauksen puolella, ja media tukee tempauksillaan esteettistä kirurgiaa, joka jo melkein on perusterveydenhuoltoa, eikä leikkelyn täysi-ikäisyysraja ole kaikille ongelma.
Hän etsi netistä kuvia muokkauksista ja linkkasi niitä kavereilleenkin. Nukkekasvoja, animekasvoja, pelkistettyjä minimalismikasvoja tai ”kaikkea paljon” -karnevaalikasvoja, teemakasvoja ja -vartaloita eläimistä ja fantasiahahmoista, ulkoisen olemuksen rajana vain mielikuvitus.
Holopaisen romaanin nuoret edustavat dystopian ajanhenkeä. Bloggaaja Plasticprincess myy itseään kerätäkseen rahaa ulkonäkömuutoksiin. Jara hyötyy luomulookistaan, mutta sisäistetty paine tulla muokatuksi voittaa jopa rakkauden. Matiasta kivistää ristiriita kotiväen muokkausbisneksen ja oman luomuideologian välillä. He kaikki valitsevat jonkin peruuttamattoman teon.
Romaaniin sopii repaleinen rakenne ja jännärihenkisyys. Eri henkilöitä seurataan käyttäen somekeskusteluja ja näkökulmakerrontaa. Blogimuoto kyllä tuntuu tulevaisuuden someksi kovin vanhanaikaiselta. Kerronta koukuttaa seuraamaan henkilöiden ratkaisuja ja miettimään niiden syy-seuraussuhteita. Kieli on sujuvaa, ja irvokkaat ulkonäkömuokkauskuvailut ovat tehokkaita.
Ihon alaiset on yhden asian romaani, sillä kohtuuton ulkonäkökeskeisyys puskee kaiken läpi. Kovin syvälle ei tunnetasolla ylletä. Tietysti romaani on hyvällä asialla: jokaisella pitäisi olla oikeus rakastaa itseään sellaisena kuin on ja tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin on – median ja kavereiden harhaviesteistä huolimatta. Sanoman selkeys sopii nuortenromaaniin, joka voi parhaimmillaan vahvistaa kehittyvän nuoren haavoittuvaa omakuvaa ja itsetuntoa.
Romaanin vanhemmat ovat yhtä hukassa ulkonäkörukkaamisen suhteen kuin nuoret, eikä oikein kukaan pysty pitämään rajoja tai saa yhteyttä nuorten maailmaan. Yhteiskunnallinen näkemys on vankka: monikansallinen bisnes- ja mediavalta sekä vastuuttomuus vievät vähitellen suhteellisuudentajun. Holopainen näyttää asioita, ja lukija saa päättää, mitä voisi niille tehdä, ettei Ihon alaiset olisi muutaman vuoden päästä totta.
– – –
Anu Holopainen
Ihon alaiset
Karisto 2015
nuortenromaani
202 sivua.
Lainasin kaverin suosittelemana kirjastosta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 