Avainsana-arkisto: Elina Backman

Kaksi kotimaista tyttöjen katoamisesta: Ennen kuin tulee pimeää & Minne kuljet maailmassa

Dekkariharrastajan täytyy näemmä sulattaa se, että tyttöjen katoaminen ja väkivaltainen loppu on yleinen aihepiiri. Luin joululomallani peräkkäin kaksi kotimaista dekkaria, joiden lähtökohta on samanlainen: vuosia sitten alle 20-vuotias nuori nainen on kadonnut ja kirjojen nykyhetkessä asian penkominen ajankohtaistuu. Tapahtumat näissä kirjoissa sijoittuvat maantieteellisesti vastakkaisiin Suomen osiin.

Elina Backman: Ennen kuin tulee pimeää

Elina Backmanin kirjassa Ennen kuin tulee pimeää (Otava 2022) aiemmista Backmanin kirjoista tutuksi tullut Saana Havas saa podcastaajana toimeksiannon selvittää vuonna 1998 Inarin Angelin kylässä kadonneen ja murhatun 17-vuotiaan tapausta. Toimeksiantajana on murhatun sisar Inga. Saanaa kiehtoo yli 20 vuotta vanha tapaus. Hän lähtee Inariin (höveli työnantaja antaa vapaata). Samalla reissulla Saana yrittää saada kontaktia Lapissa asuvaan isäänsä. Kuinka ollakaan Inarissa katoaa taas tyttö, ja Saanan poikaystävä KRP:stä päätyy selvittämään juttua.

Backman osaa koukuttaa jännitykseen pienin nyanssein, ja sujuva teksti on liukasta luettavaa. Aiempia kirjoja enemmän toisaalta törmään yksityiskohtiin, jotka hieman häiritsivät. Esimerkiksi murhatun tytön sisaren Ingan päiväkirjamerkinnät töksähtävät turhan kaunokirjallisen outoina, ja murhaajan motiivin pohjustus tuntuu ohuelta – ja arvasin silti tekijän ensi esittelyssä. Ihmettelen myös, miksi toistellaan milleniumin jännittävyyttä, joka siis oli kahden vuoden päässä vuodesta 1998.

Sinänsä minua miellyttää Saanan persoonan syventäminen ja se, että Backmanin kirjat sijoittuvat aina eri ympäristöihin. Ja harvinaista mukavaa: dekkarissa on toivoa poliisin onnelliselle parisuhteelle, tässä kirjassa jopa kahden poliisin verran.

Elina Backman: Ennen kuin tulee pimeää, Otava 2022, 318 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.

Johanna Savolainen: Minne kuljit maailmassa

Johanna Savolaisen edellisessä kirjassa Se, joka pääsi pakoon jäi kaihertamaan, olisiko varautuneella poliisimiehellä Veikko Niskasella saumaa onnelliseen parisuhteeseen. Siihen tarjoaa vastauksen uusin kirja, Minne kuljit maailmassa (Mäkelä 2022). Jätän sen arvoitukseksi kuten muunkin jännitysjuonen tätä lukuun ottamatta: yhden baari-illan päätteeksi katoaa vuonna 2004 Kotkassa juuri lukion päätökseen saanut Maria. Seitsemän vuotta myöhemmin tapahtuu murha, joka käynnistää tutkimukset uudelleen.

Jännityksen kannalta kirja pitkittyy, ja ratkaisu sekä murhaajan motiivi pomppaavat puun takaa. Oudoksun vähän tempoilevaa kerrontaa. Yksi poukkoilun syy on se, että kirjassa on paljon henkilöitä, nuoria aikuisia, joiden suhdetta toisiinsa seurataan eri vuosina ennen ja jälkeen Marian kuoleman. Toisaalta siinä on jotain aitoa: henkilöt tuntevat toisistaan joitain puolia, jotkut puolet ovat piilossa tai juorujen ja arvailujen varassa.

Kirjan ansio on ennen kaikkea ystävyyden kuvauksessa. Tärkeimpiä kirjan henkilöitä ovat kolme tyttöä, joista kaksi on pariskunta. Hienosti tulee esille se, miten nuoret vaikuttavat toistensa kasvuun ja miten ystävyyteen mahtuu monenlaisia tunteita kateudesta ihailuun. Toinen muista dekkareista poikkeava aihelma on joukkueurheilun voima kasvaviin nuoriin: tyttöjen koripallojoukkueen veto- ja pitovoima kuvataan tehokkaasti.

Johanna Savolainen: Minne kuljit maailmassa, Mäkelä 2022, 350 sivua. Lainasin kirjan bloggaajaystävältä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Dekkari

Elina Backman: Kun jäljet katoavat

Joka vuosi katoaa ihmisiä, monet niistä ovat nuoria miehiä. Se on yksi juonen polku Elina Backmanin toisessa dekkarissa Kun jäljet katoavat (Otava 2021). 

Esikoiskirjassa Kun kuningas kuolee sain tutustua hengähdystaukoa pitävään toimittajaan Saana Havakseen sekä kahteen poliisiin Jan Leinoon ja Heidiin. Saanan ja Janin romanssin tuoreus tulee hyvin esille, samoin Heidin privaatti lesbosinkkuna. Oikeastaan kiinnostavimmaksi osoittautuu, miten kirjassa kuvataan orastavaa suhdetta. Heidi roikkuu epävarmuudessa, lisäksi sekä Saana että Jan kamppailevat, uskaltavatko he päästää uuden ihmisen lähelleen. Siihen liittyvä varovaisuus, toiveet ja pelot kuvataan elävästi ja jopa koskettavasti.

Backman taitaa siis henkilökuvauksen. Minä pidän kerrontaratkaisusta, jossa palastellaan tapahtumat eri näkökulmiin. Tässä kirjassa on useita henkilöitä, joiden näkökulmasta tapahtumat etenevät. Huomaan tällä kertaa keinossa yhden kompastuskohdan, joka saa arvaamaan heti alussa tarinan pahiksen.

Dekkarissa juoni on tärkeä ja keinot, joilla luodaan jännitystä ja keritään murhatutkintaa auki. Pääjuonesta sen verran, että Lammassaaresta löytyy nuoren miehen ruumis, joka on aseteltu varsin tietoisesti. Pian toinen nuori mies katoaa, ja se kytkeytyy katoamiseen, josta on jo vuosia. Tapausta selvittävät Jan ja Heidi kollegoineen, ja Saana sekaantuu tapaukseen podcastaamalla katoamisesta, mitä Heidi ihmettelee:

– Sä oot jotenkin hullu muija, Heidi sanoo. – Että vapaaehtoisesti lähdet penkomaan näitä juttuja, joita me tutkitaan työksemme. Miksi ihmeessä sä teet sitä?

Vetävän viihdyttävästi Kun jäljet katoavat on kerrottu. Jotkut osat eivät jännärijuonen kuljetuksessa osu kohdilleen. Tuntuu, että ratkaisu tupsahtaa kevyesti, vaikka taustalla vaikuttavat väkevät tunteet. Sen sijaan viehättävät alkusyksyisen Lammassaaren ja lähialueiden kuvaus sekä jo mainitsemani henkilöiden tilannekatsaus. Ja sopiihan kirja mainiosti kirjasomen dekkariviikkoon.

Elina Backman

Kun jäljet katoavat

Otava 2021

dekkari

428 sivua.

Lainasin kirjastosta.

1 kommentti

Kategoria(t): Dekkari, haaste

Elina Backman: Kun kuningas kuolee

Kun kuningas kuolee (Otava 2020) on Elina Backmanin esikoisdekkari. Lajityypin ainekset ovat hyvin hallinnassa. Juoni kulkee sujuvasti, ja lukijalle varisee vinkkejä, joista voi arvuutella, vievätkö ne harhaan vai oikeaan suuntaan. Lukija pääsee seuraamaan kahta tutkintalinjaa, jotka loppua kohti yhtyvät.

Kolmikymppinen työttömäksi jäänyt toimittaja Saanaa saapuu kesäksi Helsingistä Hartolaan virkistymään. Turtumisen tilasta hänet havahduttaa tapaus, joka tapahtui Hartolassa 30 vuotta aikaisemmin. Hän innostuu penkomaan sitä, ja sillä on seurauksensa.

”Saana polkee oudoissa fiiliksissä tädin vehreään pihaan ja jättää polkupyörän nojaamaan punamullan väristä aitanseinää vasten. Hän nappaa ostoskassin pyöränsarvesta ja kävelee mietteliäänä kohti kuistia. Lappu on tallessa farkkujen taskussa. Saana miettii pyöräänsä jätetyn uhkauksen roolia tarinassa. Hartola seuraa hiljaa, kuinka hän tekee pieniä tiedustelujaan. Ketä se voi muka häiritä?”

Toisaalla tapahtuu nykyajassa Suomenlinnassa murha, jossa on ritaalinomaisia piirteitä. Sitä selvittää rikostutkija Jan ja hänen työparinsa Heidi. Juttu paisuu ja haarautuu Hartolaan.

wp-1588404809472.jpg

Backmanin dekkari noudattaa lajin sitä laitaa, jossa rikosta selvittävien henkilöiden elämäntilanne ja parisuhdestatuksen vaiheet kulkevat rikostutkinnan rinnalla. Janin suhtautuminen vaativaan elämäntilanteeseensa toisaalta siirtyy hyvin tekstiin, välillä se jää ohuehkoksi. Päähenkilönä Janin rinnalla toimii Saana, jonka mielenliikkeet välittyvät elävästi.

Olisikohan pikkupaikkakunta Hartola kolmas päähenkilö?  Itähämäläinen maalaispitäjä on nimennyt itsensä rehvakkaasti kuningaskunnaksi. Tilanne on viime vuosien skandinaavista dekkariperinnettä myötäilevä: pikkupaikan menneisyydessä riittää hämärää, ja paikkakuntalaisiin kuuluu porukkaa, jolla on salattavaa.

Romaanissa viivytellään alkupuolella aika pitkään. Toisaalta se osoittaa hyvin, että rikosselvitysten nitkahdukset eteenpäin tapahtuvat usein harvakseen sattuvin sattumin. Jotkut sattumat hieman syövät juonen tehoa, etenkin viimeisen uhrin osuus tuntuu turhan kliseiseltä. Hieman ihmettelen myös sitä, mihin tarvitaan päähenkilöiden ulkonäön komeuden ja kauneuden toistelua, vaikka myönnän, että kyllähän romanssit virittyvät viehättävyydestä.

Mutta kaikkiaan dekkari vetää hyvin, ja se sopi lukutilanteeseeni: oli aikaa ahmia kirja alusta loppuun. Eri aikatasojen ja näkökulmien kuljetus tuo kirjaan sopivaa rytminvaihdosta. Päähenkilöissä vetoaa kutkuttavasti kuvattu epävarmuus, joten odotan sarjan seuraavan osan käänteitä.

– –

Elina Backman
Kun kuningas kuolee
Otava 2020
dekkari
495 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Dekkarin traileri: tässä.

2 kommenttia

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus