Ukrainalaistaustaisella englantilaiskirjailijalla Marina Lewyckalla on oma tyyli sotkea karnevaalia ihmiselon arkeen. Traktorien lyhyt historia ukrainaksi riemastutti aikanaan, uusin suomennos Meklareita, hippejä, hamstereita (Sammakko 2015) hykerryttää esikoista vähemmän, mutta viihdyttävä sekamelska romaani silti on. Sen merkiksi sotken otsikon sanat ja näppäimistöä säästääkseni nimeän romaanin lyhenteeksi MHH.
Hamstereita
Näiden pienjyrsijöiden taipumus nopeasti kadota, siitä ja kuolla tulee oikeuksiinsa MHH:ssa. Juoneen sopii, että hamstereiden putkahtelu on sekä symbolista että huvitusainesta, ja nuo otukset kytkevät eri aikoja ja huolehtimistaitoja.
Romaani kertoo 1980-luvun kommuunissa varttuneesta väljästä perheestä, mutta nykyajassa eletään ja kommuuniaikoja vain muistellaan. Näkökulma on hippiäiti-Doron, järkityttären Claran ja hämmennystilaisen Serge-pojan. Äiti on kuusissakymmenissä, oletan, lapset kahden-kolmenkympin välissä.
Perheen Down-ottotyttärelle Uuli-Annalle puetaan – kuten niin usein ”erilaisille” sovitetaan – vilpittömän suoraan sanojan mantteli. Hiukan häiritsevästi tässäkin romaanissa kehitysvammainen on hupaisan lemmikin roolissa.
Hippejä
Romaanin hauskin anti kumpuaa entisten solidaarisuusaatteiden ja nykymenon rinnaikkaisuudesta. Vasemmistotiedostavat akateemiset hihhulit paransivat maailmaa kaivoslakkoaikoina vapaamielisessä kimppakämpässään, jonka tapahtumia ja ihmissuhteita kuvaillaan herkullisesti. Kommuuniasukkaita tuli ja meni, lapsia syntyi – ja aikuisina monet toimivat toisin aattein.
MHH sivuaa monia aihepiirejä: vanheneminen, rakkaudenkaipuu, totuus, valhe, maahanmuutto, yhteiskuntaluokat ja elämäntavat. Lewycka käyttää kerronta-aseinaan kärjistyksiä ja törmäilyjä. Claran ja Doron hahmoissa on kyllä kuristavia kurkistuksia persoonakehitykseen ja äiti-tytärsuhteeseen.
Kirja heijastelee äidin ja tyttären sukupolvien seksuaalivirtauksia. Kommuunissa yritettiin vapautua porvarillisista kahleista ja sitoumuksista, ja vaikka naiskenneltiin siellä sun täällä, tunnettiin kätkettyä mustasukkaisuutta ja omistajuutta. Nykyisin porno on arkipäivästynyt ja ”fuck” raikuu välimerkin tavoin. Clara ihmettelee, että hänen sukupolvensa nuorten naisten kieltäytyminen seksistä vaatii selkärankaa ja selityksiä. Jatkuvan halutilan oletus on osa alistavia markkinavoimia. Ja kaiken alla väreilee kaiho löytää kaikkiin tarpeisiin vastaava kumppani.
Meklareita
Sergen osuus sytyttää minua vähiten. Hän edustaa kapitalismin terävintä kärkeä eli rahalla pelaamista, huijauksia ja valheita. Minä olisin siitä karsinut sivuja.
MHH:n iloa tuottavaa ainesta ovat juonenkuljetuksen sattumukset sekä henkilöiden ristivalotus. Eläväinen ja hyväntahtoinen sotku kokonaisuudesta sukeutuu, ja vaikka lällyyn suuntaan loppua kohti edetään, tietty kirpeys pitää romaanin tarpeeksi maukkaana.
– – –
Marina Lewycka
Meklareita, hippejä, hamstereita
Various Pets Alive and Dead
Suomentanut Elina Koskelin
Sammakko 2015
romaani
386 sivua.
Lainasin kirjastosta.
Esimerkiksi Piippuhyllyllä on lukenut HMM ja toteaa sen turhan hyvin toistavan kirjailijan maneereita.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 