Avainsana-arkisto: Paula McLain

Pariskunnan Pariisit

Paula McLain tarttuu halausotteella Ernest Hemigwayhin. Näkövinkkeli on ensimmäisen vaimon. Nuoruutemme Pariisi (The Paris Wife, suom. Irmeli Ruuska, Gummerus 2014) on romaani 1920-luvun alkupuoliskon kestäneestä avioliitosta, onnenvuosista Pariisissa, matkoista Euroopassa ja taiteilijoiden seuraelämästä.Nuoruutemme Pariisi

Hadley on kolmikymppinen, viattomana säilynyt toimeton nainen, ja Ernest puolestaan vain parikymppinen, sodan haavoittama ja kipeän kunnianhimoinen nuorimies. Kummankin tunne-elämä on murjoutunut, joten toisesta puristetaan balsamia haavoille. Hadley palvoo, palvele ja pönkittää uraansa aloittelevaa kirjailijaa. Suuren taiteilijasielun luomistuskan ja -vimman ehdoille rakennettu suhde kukoistaa aikansa ja vähitellen mutkistuu mahdottomaksi. Pohjimmiltaan sovinnainen perhetyttö tottuu ryyppäämään, myötäilemään ja miellyttämään, kun siippa taipuu lähinnä vain ensin mainittuun.

Ernest määräsi tosiaan tahdin ja jyräsi usein ylitseni, eikä se tapahtunut sattumalta. Olimme kumpikin kasvaneet kodissa, jota hallitsi nainen rautaisin ottein. Nainen, joka muutti aviomiehensä ja lapsensa vapiseviksi ihmisraunioiksi. Tiesin, ettei minusta tulisi koskaan samanlaista, ei mistään hinnasta. Olin valinnut osani Ernestin tukijana, mutta hiljattain maailma oli keikahtanut ylösalaisin ja se mitä olin valinnut, oli kadonnut. Kun Ernest katseli ympärilleen, hän näki nyt eri maailman ja piti näkemästään.

Juonihan on tuttu kirjallisuushistoriasta, eli yllätyksiä ei voi odottaa siltä vaan näkökulmasta ja kerronnasta. McLain tavoittaa miehessään roikkuvan naiivin pikkurouvan äänen. Aluksi elin toivossa, että se siitä särmäköityy, vaan ei. Pikkusievä ja pikkutarkka tapahtumien ja keskusteluiden selostaminen muuttuu uuvuttavaksi, eikä lukijalle jätetä oivallusten paikkoja. Omituisen linjatonta on, että tekstin joukossa on muutama kursivoitu luku ”Papan” näkökulmasta kerrottuja tunnustuksia. Niiden selittelevyys on turha lisä.

McLainin romaanin perustana ovat elämäkerrat ja kirjeet, ja hän on jäänyt niiden orjaksi. Suuren rakkauden todistelu, söpöstelevien hellittelynimien vyöry, 1920-luvun kirjailijasuuruuksien ohikävely – romaanin pinta on puleerattu, mutta tarinan ja henkilöiden piironginlaatikoiden kiehtovat salakätköt jäävät avaamatta.

HemingwayVastavoiman vuoksi oli pakko lukea heti perään Ernest Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi (A Moveable Feast, suom. Jouko Linturi, Tammi 1964, pokkari 2010). Hemingwaynkin teos on tavallaan sepite; muistelija voi muokata muistojaan haluamaansa suuntaan:

”Jos lukija niin haluaa, hän voi pitää tätä teosta kaunokirjallisena kuvitelmana. Mutta on silti aina mahdollista, että tämän kaltainen kaunokirjallinen teos jossakin määrin valaisee aiemmin julkaistuja todenmukaisia muistelmia.”

Samanhenkisiä kirjat ovat ovat tunnelmaltaan, jopa osin kerronnaltaan: myös Hemingway kirjaa pikkutarkasti tapahtumavirtoja ja kertailee käytyjä keskusteluja. Teoksen hienointa antia ovat kuvaukset kirjallisuuden lukemisesta, kirjoittamisesta ja kirjailijakollegoista. Jälkiviisautta on avio-onnen menettämisen käsittelyssä, erokin pitkälti pistetään vehkeilevän ystävättären piikkiin. Kirjailija haluaa korostaa ensimmäisen rouvan herttaisuutta ja avioliiton auvoa.

 Meillä on totisesti onnea, meillä kahdella.
– Ja meidän on osattava pitää onnemme.
Koputimme kumpikin kahvilapöydän maalaamatonta puuosaa ja tarjoilija tuli tiedustelemaan, mitä haluaisimme. Mutta sitä, mitä me halusimme, ei hän eikä kukaan muu, ei myöskään puun eikä marmorin – kuten tämänkin kahvilapöydän pinnan – koputtelu pystynyt meille ikinä antamaan. Mutta emme tienneet sitä sinä iltana ja olimme hyvin onnellisia.

Uskollisesti McLain tallaa omaelämäkerturin raivaamaa tarinointipolkua, joten Nuoruutemme pariisi on kuin ex-rouvan pastissi ex-miehen muistelmista pikantein lisäyksin, viehkoin naisnäkökulmahuomioin ja sopuisin selittelyin. Teokset eroavat otsikon persoonamuodon perusteella – se kuvaakin mainiosti niiden nyanssieroja (vaikka johtuukin suomentajien tai kotimaisten kustantajien nimivalinnoista).

– –
Sain Paula McLainin romaanin kustantajalta.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus