Tampereen keskeinen asema sisällissodassa tuottaa 100-vuotismuisteluihin sisältöjä. Anneli Kannon Veriruusut-romaaniin pohjautuva musikaali Tytöt 1918 pyörii paraikaa Tampereen työväen teatterissa. Tampere-talossa kantaesitettiin 16.2.2018 ooppera Veljeni vartija.
Teosesittelystä poimittua
Veljeni vartija kertoo aatelinjojen eri puolille päätyvistä tamperelaisista Rossin sisaruksista. Amanda (Tuuli Takala) liittyy punaisiin ja Eemil (Ville Rusanen) valkoisiin. Perustarina kietoutuu sisarusten ja heidän pasifisti-isänsä ympärille.
”On tärkeää, että ooppera liittyy Tampereeseen ja sisällissotaan, mutta on suurenmoista, jos siinä on myös niitä yleisempää. Pienen ihmisen suuret tunteet ovat oopperalle ominta. Kun asiat esitetään musiikin kautta, vieläpä laulun avulla, päästään suoraan kuulijan ihon alle.” Näin oopperaan johdatteli säveltäjä Olli Kortekangas ennen ensi-iltaa. Hän kertoi teosesittelyssä, että oopperan kypsyttely kesti poikkeuksellisen kauan, kymmenisen vuotta. Se alkoi ideoinnilla ja keskusteluilla libretisti-ohjaaja Tuomas Parkkisen kanssa. He eivät halunneet romaaniin tai näytelmään pohjautuvaa teosta vaan oman fiktiivisen tarinan, joka voisi olla totta.
Säveltäjä luonnehti oopperan musiikkia: ”Musiikissa on dramaturgisesti tiukka rakenne, ilmiasu on rikas, ja sitä rakennetaan muutaman motiivin avulla. Siellä on enemmän tyylittelyä kuin aiemmin sävellyksissäni, myös myöhäisromanttista fiilistä.” Koska en ole musiikintuntija, oli ilo kuulla säveltäjän selostusta ja pieniä pianonsoittonäytteitä teemoista: ”Olen ajatellut niin että ooppera on kieli, ja kukin roolihenkilö ilmentää sen puhetapaa. Orkesteri on energiavirta, joka vie eteenpäin.” Kuoroilla on oopperassa iso tehtävä, ja oli kiinnostavaa kuulla, että Kortekangas on säveltänyt rooleja suoraan tietyille laulajille. Lopuksi Kortekangas totesi sävellyksestään: ”Tässä iässä uskaltaa jo irrotella.”
Kantaesitys – ensimmäinen ooppera Tampereesta
Ensimmäinen näytös on turhan pitkä, koko ooppera on turhan pitkä. Sodan vaiheita kyllä seurataan tarkasti, mutta pääjuoni etenee nykien, enkä löydä kaikille käänteille perusteluja. Siksi kosketus henkilöihin hupenee. Mikä saa sisarukset syttymään omaan aatteeseen? Miksi pasifisti-isälle valkoiseen armeijaan liittyvä poika pysyy hyväksyttynä lapsena, mutta punasisko ei kelpaa isälle (paitsi…)? Miksi siskon parisuhde huitaistaan kovin äkkinäisesti lumoon, tuhoon ja välitilaan? Eli henkilöiden syventäminen uupuu, juoni epätasapainoilee, myös yrittää liikaa.
Hienoja ovat joukkokohtaukset, kuoro-osuudet ja kohdat, jossa useampi solisti laulaa omaa teemaansa ja on välillä yhteydessä toisiin. Hienosti kuoro esittää sen, miten sotaan johdattaa huhumylly vailla faktoja. Hienosti välittyy sota-angsti Tampereen tuomiokirkko -kohtauksessa Simbergin köynnöspoikineen ja kuoron virsityylineen. Hienosti sekoittuvat musiikissa tyylit, esimerkiksi jatsahtavuus – mutta juonellisesti juuri se osuus on turha, kömpelö tallennus Näsinlinnan taistelusta. Ja sitten on helmiä: isän, tyttären ja pojan yhteislaulu aatteiden erkaantuen, Amandan ja raskaana olevan neiti Suomen duetto; herkästi helisevä siskon ja veljen lapsuudenyhteyslaulu aivan toisen näytöksen alussa (videonäyte tässä). Loppukohtauksen anteeksiantosanoman ymmärrän, mutta tunnehuippua en saavuta.
Lavastus onnistuu, puvustus myötäilee aikaa, solistiäänet soivat upeasti (mutta mietityttää outo, ääntään värisyttelevä kohtalonenkelihahmo: en saa hänen äänestään enkä roolistaan selvää). Santtu-Matias Rouvali orkestereineen loistaa. Kokonaisuuden suhteen minulle käy taas niin kuten oopperassa yleensä: pidän tarinasta TAI sävellyksestä. Nyt pidän sävellyksen monista osista, mutta tarina hajoaa ja menettää fokuksen. En ymmärrä pääosaperheenjäsenten dynamiikkaa tai huumoriyrityksiä housuroolissa ja telotustilanteessa. Ja esitys on ainakin puoli tuntia liian pitkä. Siis ihailen laulantaa ja vaihtelevaa musisointia, mutta juonen kuopat ja venytys vievät tarinalta taian, sanomalta syvyyden ja kuvaukselta koskettavuuden.
Nämä ovat oopperagenren suhteen maallikon mietteitä. Sinä saat olla toista mieltä. Käy Tampereella. Sinne matkustamista empiville Yle välittää Veljeni vartijan keskiviikkona 21.2.2018.
– –
Veljeni vartija
Tampereen ooppera, ensi-ilta 16.2.2018
Libretto ja ohjaus Tuomas Parkkinen
Sävellys Olli Kortekangas
Kapelimestari Santtu-Matias Rouvali
Esityksestä lisää: https://tampere-talo.fi/tapahtumat/veljenivartija/
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 