Avainsana-arkisto: Heli Slunga

Heli Slunga: Kehtolauluja kuoleville

Heli Slungan runokokoelmassa Kehtolauluja kuoleville (WSOY 2018) kirjoitetaan syntymästä, kehtolauluista ja iltasaduista. Pehmoista naisten kotipuuhastelua vai? Revi tästä:

– –
ja vauvat tulevat tänne tähtilapset/
toimitusjohtajiksi ja yöntimoiksi, ostamaan/
ruokaa sosiaalitoimiston maksusitoumuksilla,
– –

Runojen vauvat osallistuvat ydinsotaan tai tukehtuvat hedelmien kiviin naamat mädäntyen. Slungan runokuvien raju voima värisyttää. Kielikuvat, assosiaatiot ja vastakohtaisuudet täräyttävät. Nämä runot eivät ole puolitien helskyttelyä tai eteeristä aatoshumua vaan kaihtelematonta vimmaa.

20180925_114251.jpg

Heti perään on todistettava huimasta kauneudesta karuuden kintereillä. Yhdessä runossa vastakohtaisuudesta pistetään pistämättömästi: ”kirous ja rukous pantiin samaan suuhun”. Otan lisäksi esimerkin sitaatti samasta runosta kuin on aiempi – eli kaiken arkikauhun keskelle laskeutuu elinvoimaa:

– –
eikä vauvoille ole luvattu maata, edes hengenvetoa/

ja silti ne tuhisevat tahtonsa läpi/
nukahtavat vaunuihin/
vantaalaiselle parvekkeelle/
moottoritien kupeeseen/

lumisateen taakse,/

silmäripsien takaiseen huoneeseen

Poimimani runo on aivan kokoelman alusta. Vastakohtaisten voimakuvien vyöry jatkuu läpi kokoelman. Voisin kiteyttää tunnelman runosäkeeseen ”kukin oman pimeytensä reunalla”. Olen otettu runojen väkevyydestä, puhujan terävyydestä ja sävyjen tajusta.

Kun lapsi syntyy, syntyy myös äiti. Luen runoista äitiyden matalapainetta siinä kuin viemäriin valuneita rakkauksia, intohimon hulluutta ja muutenkin elämän kiertokulkua, jossa ”voit luottaa lakastumisen koreografiaan”. Runoissa on myös kyse muustakin kuin kuolemaan johtavan elämän synnyttämisestä. Runosikermässä ”Runoilija” runon puhuja avaa tekstin synnyttämistä ja intentioitaan:

– –
Minun työni 
on hehkua
räikeää taivaanvaloa
puuhastelujenne piinaan

ja ravistaa teitä niin
että kädet irtoavat pöydät kaatuvat ikkunalasit särkyvät

ja kohtalot astuvat voimaan

Kyllä ravistat! Kehtolauluja kuoleville ei hyssytä hellään uneen vaan herättää. Kokoelma on siten erityisen hieno osoitus sanavoimasta. Nautin kokoelman lukemisesta, tunnen elävästi kuolevaisuuteni unohtamatta tätä:

– –
varo vaan ettet joku päivä/
rysähdä kukkimaan

– –

Heli Slunga
Kehtolauluja kuoleville
WSOY 2018
runoja
84 sivua.
Lainasin kirjastosta.

Muualla: Rakkaudesta kirjoihin.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Runot