En ole hurtin veijariromaanityylin suurkuluttaja. Virkistävänä välipalana sellainen maistuu. Nyt lajista nielaisen Petteri Nuottimäen romaanin Varaudu pahimpaan (Like 2016).
Raikkaasti irrotteleva kertoja on kaikkitietävä sukukronikoija, paremmin tietäjä ja nippelitiedon jakaja. Välillä alaviitetekstit niin historiasta kuin muistakin lisähuomioista naurattavat, välillä rasittavat, mutta onhan se harvinainen keino rikkoa romaanikaavaa. Kertoja leikittelee vallallaan. Hän uskottelee kertovansa perhetarinaa ja välillä vetää mattoa alta.
Että sillä lailla.
Tämä on siis kirjailijan henkilökohtainen tulkinta siitä miten koirajuttu on voinut mennä. Ehkä se meni todellisuudessa ihan toisin. Ja mahdollisesti menikin, sitä emme voi varmasti tietää. Tuntuu vähän siltä kuin tämä juttu olisi lähtenyt lapasesta.
Mutta nyt minusta olisi parasta palata Matin, Beatan ja Raimon luokse ravintolaan.
Ei palata, mutta sitä ennen taustoitus: Aaltojen perhe muuttaa 1960-luvulla Hämeestä Ruotsiin Matti-isän aloitteesta, Beata-vaimon ihmeellisesti myötäillen originellia miestään. Muuttohässäkässä kaksoispojista jää jäljelle vain Raimo, ja myöhemmin perheeseen syntyivät Elina ja Antti. Isän ideologian mukaan muista ei saa erottua – vaikka hän itse räikeän outona kyllä pistää silmään – ja sukunimi muutetaan Altoksi, jottei aakkosissa komeilla ensimmäisenä.
Romaani keskittyy lähinnä aikaan, jolloin perheen lapset ovat nuoria aikuisia. Matti pitää puhutteluja, valmistaa perhekuntaansa varautumaan tulevaan – no, siihen pahimpaan. Kenestäkään perheenjäsenestä ei synny syväkuvaa, sillä kokonaisuus etenee sattumuskavalkadina. Tuloksena on perhekarnevaali, hassunkurisen suomalaisporukan kotoutumisen yritys omaan perheeseen ja ruotsalaiseen yhteiskuntaan.
Juonivetoinen ja hilpeä tarina Varaudu pahimpaan on viihdyttävä. Siinä kaikki. Jasså, passar bra, jälkipaasilinnalaista ruotsalaisproosaa finskitwistillä.
– – –
Petteri Nuottimäki
Varaudu pahimpaan
Förvänta dig det värsta
Suomentanut Jaana Nikula
Like 2016
303 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 