Raymond Carverin tyyliä on kutsuttu likaiseksi realismiksi. Siitä esimerkillinen näyte on novellikokoelma Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta (Sammakko 2015). Samanniminen novellivalikoima on ilmestynyt suomeksi jo 1986, mutta syksyllä 2015 julkaistu Seppo Lahtisen suomennos on käännös alkuperäisestä vuoden 1981 novellikokoelmasta.
Olen aiemmin lukenut Carverin Oikopolkuja ja nähnyt siitä Altmanin filmiversion. Kumpikin vaikutti tunnelmallaan, ja sama vetoaa tässä kokoelmassa. Novelleihin vaipuu kuin epämääräisen seepianväriseen painajaiseen: tässä olen, enkä muuta voi, mutta mitä tapahtuu? Ei välttämättä mitään, mutta varuillaan minun pitää olla.
Novelleja on yhteensä 17. Ne ovat lyhyehköjä tilannekuvia. On tapahtunut jotain sitä ennen, ja varmasti tapahtuu sen jälkeen. Olen mukana ihmistenvälisessä kohtaamisessa, jonkinlaisessa konfliktissa tai jännitetilanteessa. Mukana on täytepuhetta, jonka takana on muuta, monesti räjähtämätön tunneruuti. Synkänpuoleisesti elämää esitellään vaan ei tylsästi.
Selittelylle ei anneta tilaa, ja se, mitä on, ilmaistaan napakoin virkkein. Carver vie arkihetkiin usein dialogin keinoin. Siinä sitten sivusta seuraan, mitä on meneillään, ja arvailen vihjeiden varassa. Tehokkain Carver on novellien päätöksissä: lopputuloksena on usein avoin yllätys.
Niminovelli on kerrassaan kiehtova. Siinä on paljon puhetta, humaltuvaa ja tilaa vievää paasausta, kiristyvää jännitettä sekä rivienväleistä tihkuvia tietoja. Ja kun rakkaudesta puhutaan, puhutaan kaikesta muusta(kin).
” – -. Kaikesta tästä, kaikesta tästä rakkaudesta josta me nyt puhumme jäisi jäljelle pelkkä muisto. Ehkei edes sitä. Olenko hakoteillä? Puhunko pelkkää hölynpölyä? Sanokaa toki jos olette sitä mieltä. Tahdon tietää. Myönnän etten tiedä mistään mitään ja myönnän sen auliisti.”
Kokoelma Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta kirpaisee. Carver ei hio särmiä, hän antaa niiden viillellä.
– – –
Raymond Carver
Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta
Suomentanut Seppo Lahtinen
Sammakko 2015
novelleja
158 sivua.
Lainasin kirjastosta.
Maailman kirjat mutustelee monipuolisesti uutta Carver-suomennosta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 