Aihearkisto: selkotekijä

Selkotekijä: Jasu Rinneoja

Vuoden 2019 aikana julkaisen juttuja selkotekijöistä.
Blogiartikkelit ilmestyvät kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona,
ja sarjassa on jo esitelty

 Johanna Kartio

Pertti Rajala

Satu Leisko

Marja-Leena Tianen.

 Sarjan idea ja selkokirjojen lukuhaaste: katso tästä.

selkotekijä

Jasu Rinneoja, kuka olet?

Olen raisiolainen 49-vuotias kirjailija. Minulla on kolme aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi. Puolisoni lisäksi meillä asuu pitkäkarvainen kissa.

Miten sinusta tuli selkotekijä?

Jasu Rinneoja

Kuva: Jukka Liukas

Osallistuin vuonna 2016 Selkokeskuksen Iloa selkokirjasta -hankkeeseen, jolla haluttiin lisätä selkokirjojen määrää ja löytää uusia selkotekijöitä. Lähetin näytetekstin ja niin selkokirjani Kauno ja Sutki syntyi (Reuna 2017). Tänä keväänä ilmestyi Kaunon nuoruusvuodet. Toivon, että saan tehdä siihen jatkoa. Mitä enemmän kirjoitan Kaunon elämästä, sitä enemmän pidän hänestä.

Haluan tuottaa tekstiä, joka ei tunnu puisevalta, vaan on hauskaa. Kun tutustuin selkokirjoittamiseen, mietin, miten selkokirjoille saataisi lisää näkyvyyttä. On tärkeä ymmärtää, että selkokirja madaltaa kynnystä aloittaa kirjojen lukeminen. Lukemiseen harjaantuu, selkokirja on hyvä ensimmäinen steppi.

Miten selkokirja eroaa muusta tuotannostasi?

Olen kirjoittanut dekkareita ja novelleja erilaisiin julkaisuihin. Selkokirjoittaminen kiinnostaa minua siksi, että haluan haastaa itseäni ja kehittyä kirjoittajana. Selkokielisen tekstin tuottaminen on haastavampaa kuin muu kirjoittaminen sillä on osattava sanoa asiat lyhyesti. Tekstin rytmittäminen on tärkeä: lyhyet lauseet, yksi asia yhdessä lauseessa ja lyhyet kappaleet. Lisäksi on huomioitava eri lukijaryhmät.

Mikä kirja on suosikkisi omasta selkotuotannostasi?

En osaa valita, kumpi on parempi. Kauno ja Sutki on huumoritarina, mutta myös rakkaustarina. Kaunon nuoruusvuodet käsittelee elämän iloja ja suruja, ja sitä miten nämä kokemukset muovaavat ihmistä.

Suomen kielen opiskelijalle selkokirjoissani on taustatietoa suomalaisuudesta. Ehkä lukija ymmärtää niiden avulla historiaamme, ja sitä miksi suomalaiset eivät puhu eivätkä pussaa. Ikäihmisille niissä on paljon muistoja 70-luvulta. Kauno-kirjat sopivat loistavasti myös nuorille. Niissä on huumoria ja hassuja juttuja eli kirjaesitelmään sopivia aineksia.

Mitä selkokirjaa suosittelet juuri nyt?

Suosittelen ylipäätään tutustumaan selkokirjoihin. Jokainen voi valita oman suosikkinsa. Mielestäni selkokirjat sopivat yllättävän monelle. Aivan tavalliset ihmiset voivat lukea selkokirjoja välipaloina. Uusia kohderyhmiä voivatkin olla vaikkapa kiireiset ihmiset, tai ihmiset, jotka sanovat olevansa huonoja lukemaan.


Selkoteksti tutuksi: Kaunon nuoruusvuodet

Jasu Rinneojan ensimmäinen selkokirja kertoo Kaunosta, joka joutuu kiperiin tilanteisiin naisen vuoksi. Kauno ja Sutki (Reuna 2017) tuo selkoproosaan lempeää huumoria aikuiseen makuun nuoria unohtamatta. Rinneojan toinen kirja Kaunon nuoruusvuodet (Reuna 2019) käy läpi Kaunon varhaisvaiheita. Kirjat voi hyvin lukea samassa tai eri järjestyksessä kuin ne ovat ilmestyneet.

Kaunon nuoruusvuodet sisältävät sydämellisiä tapauksia Kaunon alkutaipaleelta. Kaunon kotioloista ja luonteesta saa elävän kuvan. Ja kun nyt mainitsin kuvan: kirjan piirrokset elävöittävät tilanteita.

Kaunon nuoruusvuodet on kirja, joka välittää hyväntuulista hyväksymistä. Maaseudun olot tulevat hyvin esille, samoin Kaunon kodin köyhyys – silti elämässä on tunteiden rikkautta. Surut ja ilot kuuluvat asiaan, myös jokaisen ihmisen erilaisuus. Kaunon herkkyys ja hitaus ovat peruspiirteitä, joita kerronta arvostaa.

Ӏiti muisti aina sanoa Kaunolle,
että Kauno oli hänelle tärkeä.
”Sä olet mun aurinko”, äiti sanoi,
kun peitteli pienen Kaunon nukkumaan.”

Rinneojan kirjalle ovat ominaisia koomiset käänteet. Edellisen sitaatin tilanne etenee lämpimästi. Kauno ajattelee konkreettisesti, joten auringon häikäisylle pitää tehdä jotain. Mitä? Se selviää kirjasta.

20190331_111738.jpg

Selkokieli voidaan jakaa kolmeen tasoon: helppoon, perusselkoon ja vaativaan. Rinneojan selkoromaani heiluu perustason ja vaativan välillä, Kaunon nuoruusvuosissa on sujuvaa selkokielisyyttä sekä osittain vaikeutta sanastossa ja rakenteissa. Löydän kyllä monia kohtia, joissa näppärästi selitetään vaikeita sanoja, esimerkiksi:

”Äiti sanoi, että Heikillä oli kaksimieliset jutut.
Mies tarkoitti jotain ihan muuta kuin sanoi.”

Ei ole yhtä tapaa kirjoittaa selkosuomea. Pääasia on kirjan tuoma ilo lukijalleen. Esimerkiksi Kaunon leppoisa seura hellyttää.


Jasu Rinneojan selkotuotanto

Kaunon nuoruusvuodet. Reuna Kustannus 2019.
Kauno ja Sutki. Reuna Kustannus 2017.

Tietotiivistys

  • Selkokieli on yleiskieltä helpompaa sisällön, rakenteen ja sanaston kannalta.
  • Selkokirjojen taitossa ja kuvituksessa otetaan huomioon helppolukuisuus.
  • Selkokirjoja on kaikenikäisille ja monista eri genreistä.
  • Osa selkokirjoista on mukautuksia aiemmin ilmestyneistä kirjoista, osa on kirjoitettu suoraan selkokielellä.
  • Selkokirjoja ilmestyy vuosittain 20–30 nimekettä.

Lisätietoa selkokielestä ja selkokirjoista: selkokeskus.fi.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani, Selkokirja, selkotekijä

Selkotekijä Marja-Leena Tiainen

Vuoden 2019 aikana julkaisen juttuja selkotekijöistä.
Blogiartikkelit ilmestyvät kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona,
ja sarjassa on jo esitelty

 Johanna Kartio

Pertti Rajala

Satu Leisko.

 Sarjan idea ja selkokirjojen lukuhaaste: katso tästä.

selkotekijä

Marja-Leena Tiainen, kuka olet?

Olen kuopiolainen kirjailija. Ensimmäinen kirjani Pullopoika ilmestyi 1987. Tähän mennessä olen kirjoittanut noin 40 teosta lapsille, nuorille ja aikuisille. Tänä vuonna ilmestyy nuorten jännitysromaani Rakas Natasha ja romaani Kanslian naiset sekä selkokirja Tyttö lukitussa huoneessa.

Miten sinusta tuli selkotekijä?

Selkokirjailija minusta tuli vähän vahingossa. Osallistuin selkokielisten nuortenkirjojen kirjoituskilpailuun, jossa sain käsikirjoituksesta kunniamaininnan. Kirjailija ja ystäväni Tittamari Marttinen ehdotti, että lähetän kirjan kustantajalle. Kyttäyskeikka hyväksyttiin oitis. Nyt ilmestyy jo viides selkokirjani.

Minkälaista on mukauttaa omia kirjoja selkokielisiksi?

Marja-Leena Tiainen

Kuva: Marko Koivistoinen / Kuvakeikka

Olen tehnyt kolme selkomukautusta kirjoittamistani kirjoista: Poika joka katosi (Poistui kotoaan), Hiekalle jätetyt muistot (Khao Lakin sydämet) ja viimeisin Tyttö lukitussa huoneessa (Kahden maailman tyttö). Suoraan selkokielelle kirjoittamisessa ja mukauttamisessa ovat omat vaikeutensa, mutta mukauttamisessa on se helppous, että tarina on valmiina. Vaikeaa on kirjoittaa pitkä ja rönsyilevä, monesti takaumia sisältävä tarina selkokieliseksi, mutta ilmaisullisesti täydeksi tarinaksi. Selkokielisessä kirjassa ei laverrella, jäljelle jää vain olennainen. Toisaalta se on asia, joka jää lukijan mieleen, kun hän lukee alkuperäistä romaania.

Miksi kirjoitat nuorille?

Nuorille kirjoittaminen tuntui heti luontevalta, koska olin kirjoittanut novelleja ja jatkiksia nuortenlehtiin. Nuorten maailma tuntui läheiseltä myös omien lasteni kautta. Nykyisin tykkään mukauttaa vanhoja kirjojani enemmän kuin kirjoittaa uusia.

Mikä kirja on suosikkisi omasta selkotuotannostasi?

Oma suosikkini on Hiekalle jätetyt muistot. Siinä mielestäni onnistuin tiivistämään rankan tarinan selkokieliseen muotoon, joka koskettaa lukijoita. Olen kuullut, että muun muassa maahanmuuttajat ovat lukeneet kirjan ja pitäneet siitä.

Mitä selkokirjaa suosittelet juuri nyt?

En ole lukenut paljon selkokirjoja, mutta suosittelen Tapani Baggen ja Jasu Rinneojan selkotuotantoa. Silloin kun opettelin kirjoittamaan selkokieltä, luin Henning Mankellin ja Leena Lehtolaisen selkomukautetut kirjat.


Selkoteksti tutuksi: Tyttö lukitussa huoneessa

Marja-Leena Tiaisen Kahden maailman tyttö ilmestyi 2011, eikä aihe ole ollenkaan vanhentunut, kun kirjailija itse on mukauttanut sen nyt selkokieliseksi nimellä Tyttö lukitussa huoneessa (Avain 2019). Kirja kertoo kahden kulttuurin välissä elämisestä. Tara on lukioikäinen kurdityttö, jonka miespuoliset sukulaiset vaalivat kotimaan kulttuuria.

”Tara saa käydä koulussa,
mutta koulun jälkeen hänen pitää tulla suoraan kotiin.
Jos Tara haluaa lähteä kaupungille,
mukaan tulee äiti tai isoveli.
Aivan erityisen kiellettyä on kaikki,
mikä liittyy poikiin.
Monilla suomalaistytöillä on poikaystävä,
mutta Tara ei saa edes jutella vieraan pojan kanssa.”

Kirja välittää epäoikeudenmukaisen kaltoinkohtelun Taran kannalta. Kirja ei osoittele vaan näyttää, millaista on, kun tytöillä ja naisilla ei ole samoja oikeuksia ja vapauksia kuin miehillä. Se, että Tara joutuu luopumaan kaikesta tärkeästä isän päätösten perusteella, puhuttelee varmasti kaikkia lukijoita ja herättää ajatuksia maahanmuuttajataustaisissa lukijoissa.

tyttö

Kirja etenee selkeästi ja koskettavasti. Tapahtumien lisäksi se keskittyy ristiriitaisiin tunteisiin. Ne välittyvät elävästi ja riipaisevasti. Selkokirjaksi kirjassa on paljon henkilöitä, mutta päähenkilön kohtalon kannalta se on perusteltua. Lukuja voisi palastella lyhyiksi alaluvuiksi, jotta esimerkiksi suomen kieltä opetteleva lukija saisi sopivia haukkapaloja.

Selkokirjoihin kaivataan tarinoita maahanmuuttajista – tässä sellainen on. Aihe ei ole helppo mutta tarpeellinen.


Marja-Leena Tiaisen selkokirjatuotanto

Tyttö lukitussa huoneessa, Avain 2019
Hiekalle jätetyt muistot, Avain 2018
Tatu, Iiris ja pääkallomies, Avain 2016
Poika, joka katosi, Avain 2015
Kyttäyskeikka, Avain 2014

Tietotiivistys

  • Selkokieli on yleiskieltä helpompaa sisällön, rakenteen ja sanaston kannalta.
  • Selkokirjojen taitossa ja kuvituksessa otetaan huomioon helppolukuisuus.
  • Selkokirjoja on kaikenikäisille ja monista eri genreistä.
  • Osa selkokirjoista on mukautuksia aiemmin ilmestyneistä kirjoista, osa on kirjoitettu suoraan selkokielellä.
  • Selkokirjoja ilmestyy vuosittain 20–30 nimekettä.

Lisätietoa selkokielestä ja selkokirjoista: selkokeskus.fi.

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Romaani, Selkokirja, selkotekijä

Leealaura Leskelä: Selkokieli

Mitä ikinä olet halunnutkaan tietää selkokielestä, sen tämänhetkinen ymmärrys on nyt kirjojen ja kansien välissä. Leealaura Leskelä on koonnut saavutettavan kielen oppaan: Selkokieli (Opike 2019).

Kenelle?

Kirja on ehdoton käsikirja selkokielen ammattilaisille. Lisäksi pidän sitä kaikille kirjoittajille ja viestintäalalla työskenteleville vähintään avartavana, ellen jopa pakollisena. Jokainen kielen ammattilainen ja ylipäätään kielestä kiinnostunut hyötyy keinoista tuottaa helppoa kieltä.

Mitä ja miten?

En lähde purkamaan selkokieltä tämän tarkemmin: se on yleiskieltä helpompi kielen muoto, jossa sisältö, rakenne ja sanasto valitaan mahdollisimman helpoiksi. Leskelän kirjan erinomainen puoli on se, että se avaa monin tavoin, mitä tekstille tapahtuu, kun kieli on selkoa. Ansiokkaasti esitellään taulukoin ja havainnollistavin tekstikatkelmin selkokriteerit teoriassa ja osoitetaan ne käytännössä.

Selko-oivallus voi olla pienestä kiinni: valitse helpoin muoto. Esimerkiksi:

viestintäasiantuntija > viestinnän asiantuntija
laukkuineen > laukun kanssa
Valehtelusta syytetty todistaja sai syytteen.
>Todistajaa syytettiin valehtelusta. Siksi hän sai syytteen.

Aiemmissa selkokielen teoriakirjoissa ei ole käsitelty selkokielen jakoa helppoon, perusselkokieleen ja vaativaan selkokielen tasoon. Toistan edellisen kappaleen kehuni: konkreettiset esimerkit näyttävät, mistä tasojaossa on kyse. Kaikille kieli-ihmisille on varmasti kiinnostavaa tarkistaa kirjan taulukoista, mitkä kielen muodot koetaan helpoiksi ja mitkä vaikeiksi.

20190408_145816.jpg

Mitä kaikkea?

Leskelän kirjassa on kokonaisvaltainen lähestymistapa. Selkokieli-opas alkaa kielen ja sen saavutettavuuden merkityksestä, etenee selkokielen kriteereihin kirjoittamisen, taiton ja kuvituksen kannalta ja päätyy puheeseen ja vuorovaikutukseen.  Kirjan loppuluvussa on vielä kooste selkokielisistä sovelluksista kirjoista nettisivuihin ja videoihin. Myös tutkijoissa on virinnyt kiinnostus selkokieltä kohtaan, siitäkin on kirjassa sananen.

Miksi?

Leealaura Leskelä kirjoittaa esipuheessa: ”Selkokieltä ei ole ilman ihmisiä, joille se on tarkoitettu.” Uusimman arvion mukaan selkokielistä viestintää tarvitsee 11–14 %:a Suomessa asuvista. Syystä ja toisesta he tarvitsevat yleiskieltä helpompaa viestintää. Käyttäjät ovat keskenään erilaisia, mutta helpon kielen tarve yhdistää. Sen lisäksi on tilanteita, joissa kuka tahansa hyötyy tiedoista, jotka on mahdollisimman helposti välitetty. Silloin välitetään viestin vastaanottajista.

Kirjan luettuani toivon sanan leviävän: selkokieli ja sen opas käyttöön!

Leealaura Leskelä
Selkokieli. Saavutettavan kielen opas.
Opike 2019
311 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Asiaproosa, Kirjallisuus, selkotekijä, Tietokirja

Selkotekijä Satu Leisko

Vuoden 2019 aikana julkaisen juttuja selkotekijöistä.
Blogiartikkelit ilmestyvät kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona,
ja sarja alkoi helmikuussa.
Selkotekijäesittelyn jälkeen on yhden selkojulkaisun esittely.

Sarjassa on jo esitelty Johanna Kartio ja Pertti Rajala.

Sarjan esittely ja selkokirjojen lukuhaaste: katso tästä.

selkotekijä

Satu Leisko, kuka olet?

Olen helsinkiläinen, perheellinen nainen. Olen ammatiltani suomen kielen opettaja.

Miten sinusta tuli selkotekijä?

Opiskelin kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa, ja sinä aikana bongasin selkokielisten nuortenkirjojen kirjoituskilpailun. Aiemmin en ollut kirjoittanut omien opetusmateriaalieni lisäksi mitään selkosuomeksi. Kirjoitin kilpailuun ensimmäisen version Unohtuneesta maasta. Sitä ei kilpailussa vielä julkaistu, mutta jo silloin tuntui siltä, että selkotekstin kirjoittaminen on hauskaa.

Miksi kirjoitat fantasiaa?

Satu_Leisko_2018_netti

Kuva: Laura Oja

Minulle on tärkeää, että tarinan maailmassa on jotain ekstraa, jota ei voi tavallisesti kohdata elämässä. Tarinan taikaa voi olla realistisessakin kirjallisuudessa, mutta fantasia-ainekset ovat minulle tarinaan sisään vetäviä tekijöitä.

Spekulatiivisen fiktion ominaisuudet kiehtovat minua. Jo siinä vaiheessa, kun kirjoitin Unohtunutta maata, ajattelin tarinan vielä jatkuvan. Kirjan aihepiiri houkutteli käsittelemään sitä eri näkökulmista, ja niin kehittyivät trilogian muut osat Unohtunut poika ja Unohtunut kansa.

Kun kerroin kirjoittavani selkokielellä, yllätyin monien reaktioista. Minulta kysyttiin, miten uskallan kirjoittaa tarinani selkokielellä, sitähän on varmasti vaikea kirjoittaa. Minusta on tärkeää tuntea kohderyhmä, jolle kirjoittaa. Kun kirjoitan, kiinnitän huomiota, että tekstit ovat saavutettavia ja ne avautuvat nuorelle, mutta ne eivät rajaa aikuista lukijaa pois.

Mikä kirja on suosikkisi omasta tuotannostasi?

En osaa sanoa, sillä niillä kaikilla on omia erityismerkityksiään. Suosikki on se, mitä sillä hetkellä teen: siihen ovat ajatukset kääntyneet. Nyt minulla on esimerkiksi suunnitteilla kirja maahanmuuttajanuorten tarinoista.

Mitä selkokirjaa suosittelet juuri nyt?

Luen poikani kanssa Markus Hotakaisen Avaruus-kirjaa, ja se on ehkä jo 150. lukukerta. Sanna-Leena Knuuttilan Ne lensivät tästä yli vaikuttaa kiinnostavalta sota-ajasta kertovalta selkoromaanilta. Lisäksi tykkään Pertti Rajalan tuotannon monipuolisuudesta. Olen mielissäni siitä, miten Tuija Takala on uudistanut selkokielisen kirjallisuuden lyhyttä formaattia eli runoja ja novelleja. Esimerkiksi Kierrän vuoden tuo selkorunouteen raikkaan tuulahduksen, ja Hyvä päivä -kirjan novellien lyhyys sopii moneen käyttöön.

Selkoteksti tutuksi: Unohtuneen maan trilogian oppimateriaalit

Unohtuneen maan trilogia kertoo kirja kerrallaan yhden varhaisnuoren tarinan. Nuoria yhdistää se, että he käyvät koulua samalla luokalla. Jokaisella kirjan päähenkilöllä on kotiin liittyviä ongelmia, joiden ratkaisuissa auttavat kokemukset Harsomaassa, fantasiaympäristössä. Satu Leisko osaa limittää luontevasti eri ympäristöt sekä reaalimaailman henkilöt ja fantasiaolennot.

Satu Leisko on laatinut kirjojen käsittelyn tueksi oppimateriaalin, joka on avoimesti Opike-kustantamon kotisivuilla. Joka kirjasta on tulostettavissa PDF-materiaali, jossa on kysymyksiä kirjoista. Opettaja voi valita kirjoitettavia ja suullisia tehtäviä sekä ryhmätyökokonaisuuksia. Mukana on myös oikeita vastauksia.

20190323_171212.jpg

Tehtävien tavoitteina on luetun ymmärtäminen, monipuoliset tuottamisen taidot ja kirjallisuusanalyysien harjoittelu yksin ja ryhmissä. Leisko ottaa hyvin huomioon sen, että tehtävät sopivat erilaisille oppijoille ja niitä voi tehdä eri tavoin. Esimerkiksi posterin voi laatia perinteisesti tai digitaalisesti Padlet-sovelluksella, ja kirjatietouttaan voi ilmaista kirjallisesti tai suullisesti tai testata opetusmateriaalin Kahoot-pelillä.

Tehtävät ositetaan kysymyksiin kirjan perustiedoista, henkilöistä, paikoista, juonesta ja teemasta. Tehtävänannot ovat lyhyitä ja ytimekkäitä selkoperiaatteita soveltaen. Esimerkiksi Unohtuneen kansan fantasiahamoista kysytään seuraavasti ja autetaan löytämään vastauksia kertoen sivut, joilta tietoja voi etsiä:

Millaisia ollumit ovat?

Miltä he näyttävät?

Miltä he kuulostavat?

Leiskon oppimateriaali tukee hienosti opetusta. Nyt eivät opettajat ainakaan ideoiden puutteesta johtuen voi ohittaa trilogian kirjoja. Tehtävät soveltuvat myös sanataideohjaukseen, ja hieman rukaten ne käyvät myös muiden kuin nuorten ryhmätoimintaan.

Satu Leiskon tuotanto

Avaimet. 2016. Papunetin verkkotarina 2016.
Talvi tiaisten luona. Papunetin verkkotarina 2018.
Tulin Suomeen. Avain 2018.
Unohtunut maa. Opike 2014.
Unohtunut poika. Opike 2017.
Unohtunut kansa. Opike 2018.
Unohtuneen maan trilogian oppimateriaalit. Opike 2019.

Tietotiivistys

  • Selkokieli on yleiskieltä helpompaa sisällön, rakenteen ja sanaston kannalta.
  • Selkokirjojen taitossa ja kuvituksessa otetaan huomioon helppolukuisuus.
  • Selkokirjoja on kaikenikäisille ja monista eri genreistä.
  • Osa selkokirjoista on mukautuksia aiemmin ilmestyneistä kirjoista, osa on kirjoitettu suoraan selkokielellä.
  • Selkokirjoja ilmestyy vuosittain 20–30 nimekettä.

Lisätietoa selkokielestä ja selkokirjoista: selkokeskus.fi.

4 kommenttia

Kategoria(t): Asiaproosa, Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Selkokirja, selkotekijä

Selkotekijä: Pertti Rajala

Vuoden 2019 aikana julkaisen juttuja selkotekijöistä.
Blogiartikkelit ilmestyvät kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona,
ja sarja alkoi helmikuussa.
Selkotekijäesittelyn jälkeen on yhden selkojulkaisun esittely.

Sarjan aloitti Johanna Kartio.
Nyt vuorossa on Pertti Rajala.

Sarjan esittely ja selkokirjojen lukuhaaste: katso tästä.

selkotekijä

Pertti Rajala, kuka olet?

Olen kohta jo 65-vuotias, lähtökohdaltani kehitysvammaisten erityisopettaja. Tein 30 vuotta työtä yhdessä vammaisten kanssa, ja työurani viimeiset 10 vuotta toimin Satakunnan maakuntajohtajana. Nyt on menossa kolmas elämänvaihe, ja sitä vietän tietokirjailijana.

Miten sinusta tuli selkotekijä?

RajalaPertti5

Siihen vaikutti työni ja koulutukseni. Opiskelin erityispedagogiikkaa, ja yhden asian silloin opin: kieli on tekijä, joka syrjäyttää yhteisestä elämästä. Jotta siihen voi vaikuttaa, maailman pitää muuttua, ja siksi nousi ajatus kielen muuttamisesta. Tein 1980-luvun alussa graduni kielen yksinkertaistamisesta, ja samaan aikaan sain ideoita Ruotsista, jossa selkokieltä ja selkokirjallisuuttaa kehitettiin. Onnellisia sattumia. Jos lasketaan yhteen kaikki selkojulkaisut, joissa olen ollut mukana, olen tehnyt yksin tai ryhmän jäsenenä 100 printtiselkokirjaa ja 2 verkkokirjaa.

Miksi olet selkotietokirjailija?

Tietokirjoihin innostuminen lähtee kahdesta suunnasta. Jo opettajan työssä huomasin, miten vähän on helposti ymmärrettävää tietomateriaalia lievästi kehitysvammaisille ja vanhuksille. Olen historiafriikki, joten historia-aiheet sopivat minulle. Näin saan yhdistettyä historiakiinnostukseni selkokirjatarpeeseen.

Tietokirjan kirjoittaminen on luova prosessi, ja se sopii minulle. Nautin tiedon keräämisestä ja aineiston muuttamisesta helpoksi kieleksi. En tunne kaunokirjallisuuden kirjoittamista omakseni, mutta mukauttaminen on eri juttu. Koen klassikot läheisiksi, ja olen mukauttanut monia kirjoja Raamatusta Kalevalaan, Aarresaaresta Viidakkopoikaan. Pidän tärkeänä sitä, että selkokielen käyttäjät saavat tietokirjojen lisäksi kokemuksia maailmankirjallisuuden klassikoista.

Mikä kirja on suosikkisi omasta tuotannostasi?

Helmi Haapasen sisällissota (Työväen sivistysliitto 2012), siinä on mukana omakohtaista tunnetta. Kirjassa on paljon todellisia tapahtumia ja tietopohjaa mutta faktan lisäksi fiktiivistä ainesta. Helmi oli tätini, ja nauhoitin nuorena hänen tarinoitaan entisistä ajoista. Ne ovat olleet kirjan pohjana. Historiainnostukseni syntyi hänen tarinoittensa kautta.

Toisaalta voin sanoa, että suosikkini on aina kirja, joka on tekeillä. Siihen uppoutuu, ja se on silloin kaikki kaikessa.

Mitä selkokirjaa suosittelet juuri nyt?

Kehottaisin ihmisiä lukemaan Sisällissota-kirjani, vaikka muistovuosi on ohi. Kaikkien Suomessa asuvien on syytä tietää, että täällä on tapahtunut karmeita asioita, mutta tärkeintä on sodasta selviäminen ja kehittyminen demokraattiseksi tasavallaksi, jossa voidaan hyvin. Ajattelen esimerkiksi maahanmuuttajia, joilla on sotakokemuksia. Suomen nykyinen tilanne antaa uskoa, toivoa ja lohtua. Omista kirjoistani suosittelen myös mukautustani Mika Waltarin romaanista Komisario Palmun erehdys, koska siinä on jännittävä tarina, ajankuvaa vanhasta Helsingistä ja se on suomalainen klassikko.

Muista selkokirjoista kiinnostavina juuri nyt pidän Satu Leiskon fantasiaromaaneita. Ne ovat hieno ja rohkea avaus selkokirjallisuuteen.




Selkokirja tutuksi: Sisällissota

Pertti Rajala on aiemmin kirjoittanut selkokirjat Talvisota ja Jatkosota, joten jatkoksi sopii Sisällissota (Avain 2017). Kirja etenee sodan vaiheiden mukaan niin, että aluksi kerrotaan tausta, sodan käynnistyminen, tärkeät taistelut ja jälkivaiheet. Kirjassa kuvataan myös sodan seuraukset, ja kirja päättyy siihen, miten Suomea on rakennettu valtioksi, jossa ei erotella punaisia ja valkoisia.

20190215_112655.jpg

Sota-aihe ei ole helppo, eikä kirja ole helpointa selkokieltä. Siinä on paljon nimiä, henkilöitä ja vuosilukua, ja vaikka selkokirjan tapaan asioita on karsittu, kirja on silti runsas. Kaikkiaan kirja on erittäin vaikuttava tietopaketti, joka sopii moneen käyttöön ja kenelle tahansa, joka kaipaa selkeää esitystä Suomen sisällissodasta. Myös kiistanlainen sodan nimitys käsitellään:

”Sitä on sanottu vapaussodaksi,
koska valkoiset halusivat karkottaa maasta
venäläisen sotaväen ja vapauttaa maan.

Sotaa on sanottu kapinaksi ja vallankumoukseksi,
koska punaiset nousivat kapinaan hallitsevaa
laillista senaattia vastaan.

Sodan ehkä parhaimmat nimitykset ovat
kansalaissota tai sisällissota,
koska ne kertovat selkeästi,
että sodassa suomalaiset taistelivat keskenään.”

Sisällissota-kirjan alaotsikko on Suomen sisällissodan 1918 arkea selkosuomeksi. On eduksi, että kirjassa on nimenomaan paljon sisältöä siitä, miten sota vaikuttaa tavalliseen elämään, tavallisiin ihmisiin. Se saa eläytymään ankariin olosuhteisiin. Oleellista on kirjan hieno kuvitus, joka tukee tekstiä. Valokuvista välittyy monenlaisia tunnelmia, niin toiveikkaita kuin sodan kauhuakin.



Pertti Rajalan viimeisimmät selkokirjat

Sukelluslaivalla maailman ympäri. Mukautus Jules Vernen romaanista. Avain 2018.
Selkoa Jeesuksesta. Suomen Pipliaseura 2018.
Muistoissamme 50-luku. Tekijöinä Jalonen, Sirkka & Rajala, Pertti & Mäki, Outi & Alastalo, Kirsi. Vanhustyön keskusliitto 2018.
Komisario Palmun erehdys. Selkomukautus Mika Waltarin romaanista. Avain 2017.
Sisällissota. Suomen sisällissodan 1918 arkea selkosuomeksi. Avain 2017.


Tietotiivistys

  • Selkokieli on yleiskieltä helpompaa sisällön, rakenteen ja sanaston kannalta.
  • Selkokirjojen taitossa ja kuvituksessa otetaan huomioon helppolukuisuus.
  • Selkokirjoja on kaikenikäisille ja monista eri genreistä.
  • Osa selkokirjoista on mukautuksia aiemmin ilmestyneistä kirjoista, osa on kirjoitettu suoraan selkokielellä.
  • Selkokirjoja ilmestyy vuosittain 20–30 nimekettä.

Lisätietoa selkokielestä ja selkokirjoista: selkokeskus.fi.

3 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Selkokirja, selkotekijä

Selkotekijä: Johanna Kartio

Vuoden 2019 aikana julkaisen juttuja selkotekijöistä.
Blogiartikkelit ilmestyvät kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona,
ja sarja alkaa helmikuussa.
Selkotekijäesittelyn jälkeen on yhden selkojulkaisun esittely.

Sarjan aloittaa Johanna Kartio.

Sarjan esittely ja selkokirjojen lukuhaaste: katso tästä.

selkotekijä

Johanna Kartio, kuka olet?

Olen 57-vuotias suomen kielen kouluttaja. Asun Espoossa, minulla on aviomies, kolme aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi sekä karkeakarvainen mäyräkoira. Rakastan kirjoja ja lukemista.

Miten sinusta tuli selkotekijä?

Johanna2018Se on sattumaa. Olin juuri valmistunut yliopistosta ja vailla työtä. Osallistuin Helsingin yliopiston selkokurssille, ja ihastuin heti selkeyteen.

Sitten osallistuin selkokirjakilpailuun vuonna 1996 selkopakinakokoelmalla Ihana mies. Se tuli kilpailussa toiseksi ja julkaistiin. Olen sen jälkeen kirjoittanut selkokielisiä tietotekstejä ja mukauttanut kolme romaania. Lisäksi olen kirjoittanut verkkotarinoita nuorille. Olen tehnyt myös muuta selkokieleen liittyvää, esimerkiksi kouluttanut ja ollut mukana projekteissa. Olen nykyisin suomen kielen opettaja, joten työskentelen päivittäin selkokieltä tarvitsevien kanssa.

Millaisia ovat nuorten verkkotarinat?

Olen kirjoittanut Papunetin verkkosivuille kuusi nuorten tarinaa. Ne ovat lyhyitä, nuorten maailmaa koskettavia juttuja esimerkiksi ystävyydestä, kiusaamisesta ja traumasta selviytymisestä. Valitsin nuorten arkeen sopivia teemoja, ja ideoita sain kotoa ja töistä. Viimeisimpiin Laura ja Eve-tarinoihin aiheet sain omasta nuoruudestani. Tärkeää niissä on nuorille tuttu arki ja arkipuhe.

Miten selkokirjasi syntyvät?

Tekemällä. Ennen kirjan mukauttamista selkokielelle kirjan sisäistäminen on tärkeää, jotta voi hieman irrota alkutekstistä mutta toisaalta ei voi irrota liikaa. Alkuteoksen tunnelman tulee säilyä. Juonta ja henkilöitä on karsittava, sillä kirjan pituus ei voi mennä paljon yli sadan sivun kapealla palstalla. Joskus tapahtumien järjestystä pitää muuttaa ja poistaa henkilöitä, ja silloin pitää rakentaa siltoja tapahtumien välille.

Suoraan selkokielelle kirjoittaminen on helpompaa kuin mukauttaminen, sillä tapahtumia ja henkilöiden määrää voi vapaasti rajata. Rivien väleihin ei voi paljon jättää aukkoja. Jonkin verran aukkoja voi olla, sillä muuten tekstistä tulee tylsää.

Mikä kirja on suosikki omasta tuotannostasi?

Jos en ajattele mukautuksia vaan omia tekstejäni, suosikkini nuorten tarinoista on Saralle riitti. Toisaalta suosikkini on Ihana mies, koska se on ensimmäinen selkokirjani ja se syntyi tavallaan puhtaalta pöydältä.

Mitä selkokirjaa suosittelet juuri nyt?

Käytän työssäni maahanmuuttajien elämäntarinoita Satu Leiskon kirjasta Tulin Suomeen. Kirjan tarinat sopivat hyvin opiskelijoilleni, koska teksti on yksinkertaistettua muttei latteaa.



Selkokirja tutuksi: Lauran bileet

Johanna Kartion selkotarinassa Lauran bileet (Papunet 2017) 15-vuotias Laura viettää kesälomaa kaupungissa ystävänsä Even kanssa. Tylsyyden taittamiseksi tytöt järjestävät Lauran kotona bileet. Kaikki ei tietenkään mene putkeen.

Verkkotarinassa juoni kulkee joustavasti, ja tyttöjen tunnelma välittyy elävästi. Nuorten elämän tärkeät asiat tulevat esille alleviivaamattomasti: kaverit ovat tärkeitä, ihastuksista puhutaan ja ne myös vaihtuvat vilkkaasti, bileet voivat riistäytyä käsistä ja vanhemmat ovat noloja. Nämä asiat kuvataan helposti lähestyttävästi ja lempeän humoristisesti.

Lauran bileet

Kuva: Pekka Rahkonen

Nuoret lukijat otetaan tekstissä hyvin huomioon. Tarinan kieli on sujuvaa selkokieltä, mutta sanavalinnoissa on otettu puhekielen vapauksia. Se on perusteltu valinta.

”Sit mä tsekkasin ne kaksi muuta.
Toinen oli ihan ookoo, vähän tylsä,
mutta toinen oli
mun unelmien prinssi.
Sillä oli kauniit kasvot ja
silmälasit.
Sen katse oli sellainen,
että se ymmärsi jotain
tästä elämästä.
Sen nimi oli Pete.”

Verkkotarina on yksi vaihtoehto kirjallisuuden lukemiselle, ja lukemista virkistää Pekka Rahkosen eloisa piirroskuvitus. Verkkotarinaan saa myös äänituen, eli sen voi myös kuunnella (lukijana Eliisa Uotila).


Johanna Kartion viimeisimmät selkokirjat

– Avioliittotesti. Selkomuokkaus Veera Niemisen romaanista Avioliittosimulaattori. Opike 2019.
– Lauran bileet. Selkokielinen nuorten tarina. 2017. Verkkokirja osoitteessa http://papuri.papunet.net/lue/7949/ab9e6d80bac40c75c9476d7a04f44e52/#/ Papunet 2017.
– Laura ja Eve kesämökillä. Selkokielinen nuorten tarina. Verkkokirja osoitteessa http://papuri.papunet.net/lue/10964/e12e4207bcdb6d69d0fbe0c4549b2810/#/ Papunet 2018.
Peiton paikka. Selkomukautus Eppu Nuotion romaanista. Opike 2017.


Tietotiivistys

  • Selkokieli on yleiskieltä helpompaa sisällön, rakenteen ja sanaston kannalta.
  • Selkokirjojen taitossa ja kuvituksessa otetaan huomioon helppolukuisuus.
  • Selkokirjoja on kaikenikäisille ja monista eri genreistä.
  • Osa selkokirjoista on mukautuksia aiemmin ilmestyneistä kirjoista, osa on kirjoitettu suoraan selkokielellä.
  • Selkokirjoja ilmestyy vuosittain 20–30 nimekettä.

Lisätietoa selkokielestä ja selkokirjoista: selkokeskus.fi.

6 kommenttia

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen, Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Selkokirja, selkotekijä

Selkotekijä-juttusarja ja selkokirjahaaste 2019

Tänään on Runebergin päivä. Mieleeni tulee vertaus ”Puhuu kuin Runeberg”, siis kaunopuheinen runsas suoltaminen. Taitoa sekin, mutta sitä vaaditaan myös selkeässä ilmaisussa, eli sanottavan pukeminen mahdollisimman helppoon kieliasuun edellyttää syvää ymmärrystä kielestä.

20190203_142710.jpg

Selkokieli on kielimuoto, joka pyrkii mahdollisimman helppoon ilmaisuun. Selkokirjat jalostavat selkokielen kirjallisuudeksi, joten selkokirjat tavoittavat lukijoita, joille yleiskielinen kirjallisuus on liian runsasta tai vaikesti hahmotettavaa. Se ei sulje pois muita lukijoita, jotka nauttivat lyhyestä ja ytimekkäästä ilmaisusta.

Selkotekijät esille

Ketkä kirjoittavat selkokirjoja? Enpä ole kulttuurisivuilla tai muualla mediassa nähnyt montakaan juttua selkokirjailijoista – en ainakaan esittelysarjaa tekijöistä selkokirjojen takana. Siksi aloitan blogissani artikkelisarjan, jossa esittelen tämän vuoden aikana 10 – 12 selkotekijää. Selkoartikkelini ilmestyvät joka kuun ensimmäisenä keskiviikkona –  huomenna jo ensimmäinen.

selkotekijä

Selkokirjojen lukuhaaste

Mitä selkokirjat ovat? Suosittelen tutustumaan, sillä ne voivat yllättää. Selkokirjoja ilmestyy joka ikäryhmälle ja eri kirjallisuudenlajien ystäville. Siksi käynnistän taas Klaaran päivän selkokirjahaasteen. Ensimmäisen kerran se oli käynnissä viime vuonna (koonti tässä).

Selkokirjahaaste on helppo: Lue selkokirjoja. Jos olet bloggaaja, postaa niistä. Kerään lukukokemukset koontipostaukseen 12.8.2019.

Otin varaslähdön: tämän vuoden ensimmäinen selkokirjajuttuni on jo ilmestynyt (tässä). Tammikuussa ilmestyi postaus, joka auttanee myös kirjavalinnoissa: karsittu katsaus (tässä) viime vuosina ilmestyneistä selkokirjoista.

selkokirjahaaste2019_v2

Tervetuloa tutustumaan blogissani selkotekijöihin ja selkokirjoihin!

7 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Selkokirja, selkotekijä