Tittamari Marttinen: Sarjarakastuja – tavis & helppo

Ei ole ihan tavallista, että kirjailija kirjoittaa samanaikaisesti ilmestyviksi ”tavallisen” ja helppolukuisen version. Tittamari Marttinen on tehnyt niin, joten Sarjarakastujan (Avain 2022) voi lukea yleiskaunokirjallisena että melko helpolla suomella. Myös kannet on suunniteltu huomaavaisesti samanlaisiksi, vain pohjaväri erottaa ne toisistaan.

*

Sarjarakastujan minäkertoja Melina, rovaniemeläinen psykologian opiskelija, tekee töitä suositussa kahvilassa. Hänellä on paras ystävä Ilona ja liuta ihastuksia. Melina käy nettitreffeillä, ihastuu ja etsii sitä oikeaa, mutta eniten hän tutustuu itseensä. Juonen runkona on Ylläksen-reissu, jossa tarkoitus on tarkkailla Ilonan ihastuksen Miron touhuja. Tai niin Melina luulee.

Tittamari Marttinen tuo kotimaiseen chick litiin rento-otteisen viihtymistarinan, jossa sukupuolella tai suuntautumisella ei ole ratkaiseva merkitys vaan ihmisellä ja viehättymisellä toiseen ihmiseen: ”- Yleensä ihastut aina pahoihin poikiin tai villeihin tyttöihin, Ilona tuumasi.” Kirjassa tavallisia ovat myös sukupuolineutraalius ja muunsukupuolisuus, ja siinä myös pohditaan monisuhteisuutta. Silmiinpistävää on se, ettei seksi korostu eikä kirjassa ole yhtään seksikuvausta. Näin seksuaalisuutta pohditaan helppolukuisessa versiossa:

”- Ihminen voi itse määritellä seksuaalisuutensa.

Tai jättää määrittelemättä, sanoin hänelle.

– Välillä en osaa selittää edes itselleni,

millaista vetoa tunnen toisiin ihmisiin, Ilona selitti.”

*

Ajankohtaista kirjasta löytyy mukavasti. Myös tosi-tv-deittailu tulee esille, koska Melinalla on siitä karu kokemus, joskin epäonnistuneiden telkkaritreffien toinen puolisko palaa Melinan tuttavapiiriin. Kirjassa vilisee henkilöitä ja heidän kytköksiään aika runsaasti, joten tarkkana täytyy olla. Sivuhenkilöt sipaistaan nopein vedoin tyypeiksi. Vähän ihmettelen, miksi esimerkiksi ärsyttävän kontrolloiva Hugo vetoaa Melinaan.

Psykologista puolta pilkahtaa siellä täällä perusteena Melinan taipumukseen ihastua nopeasti, näin ”tavisversiossa”:

”Ilona väitti, etten myöntänyt itselleni, että olin riippuvainen ihastumisen tai jopa rakastumisen tunteesta. Kompensoin sillä aiempia ikäviä kokemuksiani seurustelusta. Halusin olla vapaa, että voisin vapaasti ihastua kehen tahansa vastaantulijaan. Viimeksi mainitun kiistin tosin ponnekkaasti. Ilona sanoi lempeästi, että toivoi vain minun olevan onnellinen.”

*

Helppolukuinen versio yhdistää selko- ja säekirjan ominaisuuksia. Alun henkilöluettelo helpottaa juonen seuraamista, ja kapeahko palsta ja lyhyet kappaleet tuovat helppolukuisuutta. Luvut ovat lyhyitä: niitä on 66 ja niillä on otsikot, kun ”taviskirjassa” otsikoimattomia lukuja on 20. Helppolukuisen kirjan tapahtumia on karsittu ja kieli on alkuperäisestä muokattu, esimerkiksi uusia käsitteitä selitetään, muttei kieli tai rakenne ole silkkaa selkoa vaan vaihtelevasti selkoksi ja helpoksi yleiskieleksi sopivaa – siis sujuvaa, viihdyttävää ja päähenkilönsä elämään tutustuttavaa helppolukuista tekstiä.

”- Kevytsuhteessa!

Tuo ei ainakaan paranna tilannetta, Ilona parkaisi.

– Mitä tilannetta? kysyin.

– Sarjarakastujan syndroomaan.

Nyt olet siis edelleen vapaa rakastumaan? Ilona sanoi.

– Sehän tässä juuri on ihanaa! iloitsin.”

*

Tittamari Marttisen helppolukuinen Sarjarakastuja ei ole siis varsinainen selkokirja, mutta harvinainen lajissaan, sillä nuorille aikuisille tai aikuislukijoille ei juuri helppolukuista kirjallisuutta julkaista. Siksi vetäisen tässä lopussa mutkia suoriksi selkokirjallisuuden puolelle. Ja muuten, chick lit -tyyppistä kevyehköä nuortenaikuisten suhde- ja kaveruuskirjallisuutta ei ole suoraan selkokielisenä tainnut ilmestyä kuin oma romaanini Lauralle oikea (Avain 2018).

Tämän vuoden selkokirjatrendi on selvästi selkomukautukset, ja suoraan selkokielelle kirjoitettuja kirjoja on pieni vähemmistö. Jos oikein olen julkaisuluetteloja lukenut, kesällä ja syksyllä on ilmestynyt suoraan selkokielelle kirjoitettuja vain Tapani Baggen Polkupyörävarkaat (Avain), Pauliina Isomäen Munkin tarina (Oppian) ja oma selkoromaanini Sormus (Avain). Mukautuksilla on kysyntää mutta soisin selkokirjallisuuden kehityksen kannalta myös näiden alkuteosten löytävän myös tekijänsä ja lukijansa.

*

Tittamari Marttinen: Sarjarakastuja. Avain 2022, 224 sivua. Lainasin kirjastosta.

Tittamari Marttinen: Sarjarakastuja. Helppolukuinen. Avain 2022, 192 sivua. Sain kirjan kustantajalta.

Syyskuun 2022 selkosarjassani ilmestyvät jutut, tässä aakkosjärjestyksessä:

Aarre

Annan nuoruusvuodet

Avaimet selkokieleen

Ei kertonut katuvansa

Pimeän arkkitehti

Sarjarakastuja

Teemestarin kirja. Veden vartija

Älä unohda selkokirjaa -seminaari 28.9.2022

Jätä kommentti

Kategoria(t): Romaani, Selkokirja, selkotekijä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s