JUURI ON VARISTYTÖSTÄ SELVITTY, NYT VARJOPOIKA
Ruotsalaisesta jännärituubista puristuu taas helposti levittyvää kirjallista mätitahnaa. Vanhan reseptin ainekset on säilytetty (vauhdikas juoni, ongelmaiset päähenkilöt ja salaliittoja), mutta tarjoilussa on pikantteja lisäyksiä. Carl-Johan Vallgrenin Varjopoika (Otava 2015) on ollut kotimaassaan menestys, nyt päästään ruotimaan suomennosta.
Juonesta sen verran, että miljonäärimies katoaa ja vaimo palkkaa miehen vanhan armeijakaverin etsintöihin. Etsintähommat eivät varsinaisesti ole Danny Katzin leipätyö vaan hakkerointi ja käännöshommat. Tehtävä osoittautuu huomattavan hankalaksi useiden ruumiiden, muiden katoamisien ja paljastusten seurauksena. Myös jotain löytyy: Dannyn nuoruudenrakastettu Eva ja kaveri Jorma.
Takakansi luonnehtii Dannya osuvasti yhdistelmäksi Harry Holea ja Lisbeth Salanderia. Ei sitä tuon paremmin voi sanoa, ja siksi Danny on valitettavasti yllätyksetön. Danny on taustaltaan nuorisorikollinen ja narkkari. Nyt nelikymppisenä hänellä on takanaan huippulahjakkaille psykopaateille tarkoitettu armeijan kääntäjäkoulutus. On hänessä aineksia renttusankariksi: impulssiherkkyyttä, älykkyyttä ja vaarantuntua, jota aikamiesmäinen itsetuntemus ryydittää.
Dannyn vanha hoito Eva on nyttemmin poliisivoimien juristi. Evalla on risainen tausta ja paineinen nykyisyys. Romaanin henkilöistä hänessä on eniten jännittävää arvaamattomuutta.
Juoni on vetävä, ja ahmaisin kirjan lähes kertaistumalta. Dannyn ja Evan toimintaa saa jännittää vuorotellen, mikä on taattu koukutuskeino. Juonivetoinen juttu ei syvennä henkilöitä eikä jää pohtimaan suosikkidekkareitteni tapaan ihmistä ja elämän ihmeellisyyksiä. En silti voi vastustaa houkutusta irrottaa tekstistä yhtä – muusta menosta poikkeavaa – ajatelmaa:
Omaa kuolemaansa ei osannut kuvitella. Juuri siitä elämä rakentui: että sen vastakohtaa oli mahdoton käsittää.
Tapahtumiin ympätään lavastuksia, woodoota ja hallusinogeeneja. Mukana on monia pahiksia ja yksi kulissien takana naruja vetelevä salaisuus. Koska ainekset ovat kovin tuttuja ja ruumisvyöryn takana perusinhokkini eli hullu psykopaatti, ei Varjopoika nouse omien jännärisuosikkieni kärkeen. Viihdyttävää ajanvietettä se on, laskelmoitua, uskon, mutta sujuvasti kerrottua.
_ _ _
Carl-Johan Vallgren
Varjopoika
Skuggpojken
Suomentanut Maija Kauhanen
Otava 2015
384 sivua
trilleri
Sain ennakkokappaleen kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 