Lukuviikko (20. – 26.4.) kierähtää käyntiin. Sitä vietetään etenkin lasten ja nuorten lukuinnostamisen vuoksi, mutta sopiihan se kaikenikäisten teemaviikoksi. Valikoin silti esittelyyn kaksi nuorten miesten romaania, sillä huoli etenkin poikien lukemisesta on kasvanut vuosi vuodelta. Viime aikoina on todisteltu, että joka kahdeksannen pojan lukutaito ei riitä jatkokoulutukseen. Siksi lukuharrastuksen normalisointi, mediaseksikkyys ja tavoiteltavuus pitäisi korottaa korkealle.
Valitsemissani kirjoissa on hämmästyttävästi samanlaisuuksia. Jyri Paretskoin Shell’s Angles sai Topelius-palkinnon viime vuonna, Kalle Veirton Säbätalvi tänä vuonna. Kummankin kirjan on Karisto kustantanut. Kummassakin romaanissa sählätään mopolla siten, että siitä riittää setvittävää. Säbätalvessa törttöily on käynnistävä tekijä, Shell’s Angles -kirjassa se on päättävä ja jatko-osaa valmisteleva aines. Kummassakin romaanissa on hyvähenkisten kavereiden keskeistä hengailua ja jutustelua sekä sykähdyttävä romanssin syttyminen. Perheissäkin sattuu ja tapahtuu, ikäviäkin. Silti nämä kaksi romaania välittää eteenpäinmenon rohkaisevaa sanomaa.
Kirjojen hieman erilaiset kohderyhmät johtuvat päähenkilöiden iästä. Shell’s Anglesin Henri ja kaverit ovat kahdeksasluokkalaisia mopopoikia, ja Säbätalven Einari on parikymppinen, lukiota lopetteleva salibandyammattilainen. Murkkupoikakertomus iskee samanikäisiin, ja täysi-ikäisen urheilijanuorukaisen tarina sopii urheilusta ja aikuistumisesta kiinnostuneille kutakuinkin samanikäisille. Valitan, ei erityisen yllättäviä yleisömäärittelyjä.
Minä kyllä luin nämä kaksi kirjaa kakistelematta. Kerronta kulkee kummassakin kikkailemattomasti, helposti seurattavasti. Veirto ilahduttaa minäkertojan ennakkoheitoilla. Paretskoi etenee kronologisesti ja liittää mukaan joitain Henrin päiväkirjamerkintöjä. Ihastelen etenkin vaivatonta dialogimeininkiä, ja verbaalia letkauttelua on mukava seurata. Sen seassa on aidosti vakavia aiheita ja elämänkohtaloita, ja ne osataan ujuttaa luontevaksi osaksi tarinointia. Nätisti ja yllättävän helläkätisesti kuvataan rakastumista, etenkin Säbätalven melkoisen poikkeuksellisesta tilanteesta versovaa suhdetta. Kovin syvällisesti ongelmiin ei porata, pääosa on kovinkin jokapäiväistä eteenpäinmenoa. Juonen draaman kaari on silti hyvin hallussa: sopivasti sattuu ja tapahtuu. Humoristisia kommelluksia kertyy niitäkin, enemmän kyllä murkkukertomuksessa.
Kummassakin kirjassa päähenkilöt ovat kunnollisia, ja kotiväki tukee ja kannustaa. Sivuhenkilöissä on kirpaisevia kohtaloita ja kovia kotioloja. Viehättävästi ja rehdisti nämä tavispojat hoitavat ihmissuhteitaan. Itse asiassa huomaan tykästyväni siihen, että aika arkisesta touhuilusta kimpoaa kivaa nuorisokirjallisuutta. Uskottavalla tavalla nämä ihan tavalliset tyypit tekevät virheitä, onnistuvat, töppäilevät taas ja katuvat. Tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta sen kanssa eletään. Siinä on helppo lukijan myötäelää, ottaa opiksi ja uskoa ihmiseen.
Toivon, että nämä kirjat kuluvat mopo- ja säbäpoikien käsissä. Uskonkin jokusen luku-untuvikon intoutuvan lukijoiksi. Valitettavasti uskon myös, että romaanimittaiset, verbaalinäppäryyttä edellyttävät kirjat jäävät lukematta juttuni alussa mainitsemaltani noin 10 prosentilta ja vielä useammalta lukemiseen nurjasti suhtautuvalta pojalta (ja tytöltä), sillä kokemukseni mukaan parisataasivuiseen tekstiin keskittyminen on yhä useammalle nuorelle ylivoimainen tehtävä. Nyt onkin lukijan mentävä aukko selkokirjoille ja hieman yleiskieltä helpommille, vetäville, jännittäville ja hauskoille teksteille. Ei mikään pieni haaste. Kuka lähtee tekemään?
– – –
Jyri Paretskoi
Shell’s Angles
Karisto 2013
nuortenkirja
218 sivua
Kalle Veirto
Säbätalvi
Karisto 2014
nuortenkirja
253 sivua
Ostin kirjat.
Lukuviikon varrella postaan lähinnä lastenkirjoista. Reader, why did I marry him? -blogiin kerätään linkkejä lukuviikon lasten- ja nuortenkirjallisuuspostauksiin.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 