Avainsana-arkisto: Sanna Hukkanen

Sanna Hukkanen & Inkeri Aula: Metsänpeitto

Metsään ja puihin liittyvästä kansanperinteen runsaudesta ammentaa sarjakuvakirja Metsänpeitto (Arktinen Banaani 2018). Sanna Hukkanen vastaa visuaalisesta puolesta ja Inkeri Aula sisällön loitusuarkistojen ja metsämytologian muokkauksesta sarjakuvan tarinoiksi.

”Päästä, mehtä minun omani,
minä päästän sinun omasi.
Lepy mehtä, lauhu mehtä!
Lepy mehtän kultainen kuningas!”

Albumi koostuu yhdeksästä tarinasta: yksi metsänpeitosta ja kahdeksan eri puulajeista. Joka tarinaa pohjustaa lyhyt kansanrunon pätkä ja selostus tarinan pohjana olevasta kansanperinteestä. Juttujen juonet sijoittuvat eri aikoihin, vain tammeen kytketty tarina etenee kokonaan kansanrunosäkein, napattuna karjalankielisestä versiosta suuresta tammesta.

Metsäluonnon ja perinteen arvostus huokuu kirjasta, ja tehometsätalous saa kylmää kyytiä. Toisissa tarinoissa voi lukea sanomaa rivien väleistä, toisissa tarinan sanoma juntataan peittelemättä, esimerkiksi haapa- ja kuusipuihin liittyvät osuudet ovat sellaisia. Vaikka sarjakuvatarinan syttyy perinteestä, se tuodaan julki ihmisten kautta. Pidän siitä, että tarinat sijoittuvat eri aikoihin, sillä se ilmentää, miten ikiaikaiset uskomukset voivat jatkua sukupolvesta toiseen.

wp-1578336740342.jpg

Metsänpeitto-kirjan sarjakuvatarinoissa miellyttää tarinoiden vaihteleva kuvakieli. Joka tarinassa on hieman erilainen piirrosjälki, jonka muotokieli sopii juoneen ja tunnelmaan. Tummahehkuinen värimaailma myötäilee mystiikkaa, joka luonnollisesti sopii luontomytologiaan. Puukuvissa ja -ornamentiikassa kauniit muodot hivelevät silmää. Metsämytologian siirtäminen sarjakuvakeinoin tuntuu mielekkäältä, joten kirja sopii nousevalle nuorisolle ja jo varttuneille lukijoille. Hienoa, että perinne elää näin!

– –

Sanna Hukkanen & Inkeri Aula
Metsänpeitto
Arktinen Banaani 2028
sarjakuva
166 sivua.
Lainasin kirjastosta.

Muualla muun muassa: Lukuaikaa etsimässä ja Oksan hyllyltä.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, sarjakuva