Hauska tavata tuttuja Niina Meron esikoiskirjasta Englantilainen romanssi. Sen päähenkilö Nora poikaystävineen käväisee uutukaisessa Romanssin sankari (Gummerus 2021). Poikaystävän veli on tämän kirjan päähenkilö Ben, joka tulee tapaamaan veljeään Tampereelle, mutta on englantilaisella palkkasotilaalla muutakin mielessä.
Tuntuu, että nyt Mero tuulettaa entistä enemmän romanttisen kirjallisuuden konventioita. Löydän kirjasta monenmoista lajityyppiä virkistävää, välkkyä veiviä. Ensinnäkin miellyttää se, miten romaani näyttää kertojan valtaa. Nyt kertoo Ben, jolle Nora on vieras ja sellaiseksi jää – eli lukija saa sivullisen näkökulman esikoiskirjan kertojaan. Minäkerronta, kas, tuo kertojan lähelle ja muut voi nähdä vain kertojan vinkkelistä. Toisekseen keikautus miesminäkertojaksi näyttää, lähes osoittaa sormella: heteroromansseissa on kaksi sukupuolta, tulkoon siis rakastuminen nähtyä myös miehen kannalta.
•
En nyt takerru tähän rakkaus- ja romantiikkaosastoon tätä enempää, sillä kirjassa on kyse muustakin kuten miestenvälisestä ystävyydestä. Vain tämän tähdennän: Meron motiivi selvästi on se, ettei rakastumiseen tai rakkauteen vaikuta sukupuoli vaan yksilölliset erot. Se pääpointti mainitaan myös tekstissä.
Ben on näytekappale seikoista, jotka estävät heittäytymistä tunnesuhteeseen. Romaanissa hänet kuoritaan kerros kerrokselta sellaiseksi, joka sallii itselleen päästää toisen ihmisen lähelleen sekä sietämään ihmissuhteiden haavoittuvuuden ja epävarmuuden. Ensin täytyy voittaa pelot. Benin kohdalla ne eivät ole pieniä. Pohjalla on raastava lapsuudenkokemus ja päälle on kuorrutettu aimo kasa sotatraumoja.
•
Melkomoinen haaste romanssikirjalle lienee palkkasoturin sotakuvausten ripottelu rikkomaan kronologiaa. Ne taustoittavat Benin kokemuksia ja persoonaa. Osana niitä kulkee viikinkimytologia, joka limittyy Benin soturiystävän Paganin tarinaan. Lisäksi maistan Merolle tuttuja aineksia populaari- ja korkeakulttuurista.
Rutkasti keskivertoviihdettä monisyisemmin Mero käyttää kieltä, mikä auttaa myös henkilökuvauksen syventämistä. Välillä kyllä mietin englanninkielistä Beniä selostamassa suomalaisilmiöitä ja yritän tavoitella, mitä sanasto olisi englanniksi, mutta sitten luovutan. Otan tämän tarinan annettuna, olkoon kertoja englanninkielinen soturi. Olkoon miestenväliset opettavaiset keskustelut syvällisiä rakkaudesta, syyllisyydestä ja peloista. Olkoon, että mytologisuuden istuttaminen tarinaan on vähän liikaa. Olkoon, että romaanin Nainen on niin viisas. Minä viihdyn.
Rakkausromaaniksi Romanssin sankari kertoo pohjimmiltaan peloista ja kuolemasta. Romaanissa tokaistaan, että sankariksi kutsutaan vasta urotekojen tekijän kuoltua. Benin täytyy kuopata monin tavoin menneisyys, kuvitelma sankarista niin sodassa kuin sängyssäkin, kunnes hän voi elää haavoineen ja arpineen. Ja rakastaa. Me like.
•
P. S. Kuuntelin heti perään Meron novellin Juhannusmorsian. Siinäkin kuolema merkitsee uutta alkua, sellaista, joka pistää eläviä muuttamaan elämän omanlaisekseen. (”Kuoleman” saa tulkita myös symbolisesti.) Jenkkibandiä juhannuksen kaitsevan Tomin kosintasuunnitelmat muuttuvat, kun työkomennus vie vanhaan maalaistaloon. Pientä jännitystä rakkaushuolien ja bändijätkien lisäksi tarinaan tuovat kummitusjutut. Meron tarinoiden punainen lanka näyttää olevan kolmikymppisten kriisit, jotka ratkeavat, kun henkilöt tekevät valintansa rakkaudessa ja vapaudessa. Tässä lyhyessä juhannustarinassa aistin tendenssimäisyyttä: odotukset aikuisuudesta vs. rohkeus omaehtoisuuteen.
•
Niina Mero
Romanssin sankari
Gummerus 2021
romaani
229 sivua.
Luin BookBeatissa.
•
Niina Mero
Juhannusmorsian
Gummerus 2021
äänikirja, 2 tuntia 11 minuuttia, lukija Anniina Piiparinen.
Kuuntelin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 