Katie Lowen romaanin Jumalten verta suonissamme (Gummerus 2019) markkinointitekstissä siteerataan kirjailija Corrine Sullivanin kommenttia: ”Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin kohtaa Emma Clinen Tytöt.” Onpa osuva vertaus: esikuvat erottuvat räikeästi.
Romaanin kertoja Viola ryhtyy muistelemaan parinkymmenen vuoden takaisia opiskeluaikoja. Violan perhe koki traagisia menetyksiä ja silloin 16-vuotias tyttö saatiin suostuteltua maineikkaaseen tyttökouluun. Siellä epävarma, traumatisoitunut ja yksinäinen Viola pääsi neljän tytön salaseuraan, jota yksi naisopettaja luotsasi.
Juoneen mahtuu katoamisia, veritekoja, salaisuuksia ja huumeita. Ripaus mystiikkaa saadaan opinahjon vanhoilla noituuskytköksillä. Tyttöjen todellisuudessa aikuiset tai ainakin aikuisuus loistaa poissaolollaan, eikä koulun opettajista ole luottohenkilöiksi. Tyttöjen opettajaesikuvan Annabelin kylmänkuuma vaikutus kyllä heijastuu tapahtumiin.
En tavoita romaanin dynamiikkaa, ja hukkaan mahdollisuudet saada kiinni kokonaisuudesta. Kirjassa on minulle jotain liikaa, jotain puuttuu ja lopputulos hakee hahmoaan. Nuoruustyypittelyä riittää siinä kuin aikuisuuskliseitäkin.
” ’Ja silti’, hän [Annabel] sanoi kääntäen sivua muistikirjassaan, jonka tekstiä ympäröivät marginaaleissa ohutviivaiset, uhkaavat piirrokset, Giacomettin hahmot, ’te olette epäilemättä tietoisia, tai ainakin tulossa tietoisiksi, aikuisuuden mukanaan tuomasta hitaasta rappeutumisesta. Mielikuvituksen löystymisestä, siitä kuvasta, yksioikoisesta kurjuudesta, että uskotte vain mitä näette, luotatte vain siihen, mitä voitte käsin kosketella. Minusta on outoa, edelleenkin, että siirtymä aikuisuuteen nähdään jonakin myönteisenä, vanhoista ajatuksista ’pois kasvamisena’. Tavoittelemme elämää, jota eletään tylsällä, yksinkertaisella tasolla’.”
Näin julistaa tyttöjen guru Annabel, vaikkei kenenkään salaseuralaisen nuoruus ole jumalaista vaan rimpuilua, kisailua, kiivailua ja iskujen vastaan ottamista. Riemun hetket ovat kortilla. Jos jotain hyvää kirjasta kaivelen, tallentaa se manipulaatiolle altista nuoruutta, jossa on vaikea sanoa ’ei’ tai helppoa ajautua.
– –
Katie Lowe
Jumaten verta suonissamme
Gummerus 2019
351 sivua.
Sain ennakkokappaleen kustantajalta, kirja ilmestyy 3.9.2019.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 