Kuutti Lavosen näyttely Wäinö Aaltosen museossa Turussa on nähävissä vielä reilun viikon. Sen nimi on ensemble | yhdessä. Lavonen tutkii maalauksissaan, piirroksissaan ja grafiikoissaan ihmiskasvoja, ja teoksissa soivat nykyhetki ja barokkiset tyyli-ihanteet.
Lavonen heijastaa omaan taiteeseensa barokin ihmiskuvaa, jossa aiempia tyylisuuntia rohkeammin lähestyttiin persoonaa ja kehollisuutta. Etenkin napolilainen maalari Bernardo Cavallino (1616-1656) on Lavosen kiinnostuksen kohteena. Draamaa barokkikuviin tuo tavallisesti viistovalo. Sitä myös Lavonen hyödyntää.
Jos tuleva
on mennyt
missä tuleva on
vain valon nopeus toiseen jää
Näyttelyhuoneiden seiniltä voi lukea runollisia säkeitä, ja tämä runo yhdistää aikoja, olevia, tulevia ja menneitä – sanallistaa osuvasti näyttelykuvia. Kohdatuista ihmisistä voi jäädä meihin ääriviivat, valot ja varjot. Nykytaiteessa ajat, taidehistorian kerrokset, näkyvät. Lavonen tekee tietoista variaatiota menneestä tämän ajan taiteilijan persoonallisen käden, ajatuksen ja tunteen välittämänä.
Lavosen ihmiset näkevät itseensä, he ovat usein silmät kiinni tai raollaan, harvoin katse kohdistuen suoraan katsojaan. Kuvat ovat esittäviä, nimetty usein erisnimellä. Viiva on elävä ja voimakas, piirteitä hakeva, värit säästeliäitä, mutta vahvoja.
Hahmot ovat perinteitä kunnioittaen kauniita, mutta niissä on modernin ajan rikkinäisyyttä, kuten hajoavia viivavetoja, valuvia väripintoja. Barokki on saanut nimensä rosoisesta helmestä. Lavosen teoshelmissä on esikuviin nähden säröjä, jotka tekevät tauluista maallisen lähestyttäviä.
Isot maalaukset ja litografiat ovat vaikuttavia. Hahmoissa on voimaa. Väkevyyteen yhdistyvät haavoittuvuus ja herkkyys. Näyttelyssä on pienehkö grafiikkatyö nimeltä Val. Nuoren naisen valintojen aika on koskettanut tekijää. Niin tätäkin katsojaa, joka on kuvaa jo vähän vanhempi, erilaisia elämänvalintoja kohdannut. Valintojen kanssa pitää oppia elämään, mistä tämä teos on ollut jo puolitoista vuotta seinälläni muistuttamassa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 