Avainsana-arkisto: Downton Abbey

Kesäni Downton Abbeyssa

Pysähdyn miettimään, mitä on hukkaan heitetty aika. Kuuluuko siihen lukuaika kirjoihin, joiden lopussa kadun, etten jättänyt niitä kesken jo alkuvaiheessa? Entä iltalöhöily sohvalla selaten somekanavia? Vaaka kallistuu noiden puoleen turhuustuntien mittaamisessa, ei Downton Abbeyn uusintakatselun.

Olen katsonut jokaikisen Downton Abbey -epookkisarjan uusintajakson. Asiasta tietämättömiä valistan: Yle on esittänyt joka päivä yhden jakson, joka on pituudeltaan vähintään 50 minuuttia, tuotantokausia kertyy 6, jaksoja kuutisenkymmentä. En tohdi laskea minuutteja, joita draamasarja on kesästäni vienyt. Tai sille antanut.

Osa tuotantokausista uppoaa minuun jo kolmannen kerran (ks. juttuni vuodelta 2015). Ei haittaa. Saan epookkinautintoa koko rahan (YLE-veron) edestä: miljöö, lavastus ja puvustus. Kaikki toteutuu huolitellusti ja ajankuvaa vahvistavasti. Kun katselukertoja on takana useita ja juoni tuttu, voin kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, niin toteutuksen kuin roolituksenkin. Nyt seuraan roolihahmojen mikroilmeitä ja ovelia virityksiä juonenkäänteissä tai lausahduksissa, joiden asiantilan tiedän laukeavan tuotantokausien päästä. Käsikirjoituslaatu ihastuttaa!

Miksi 1900-luvun alun luokkayhteiskuntakuvaus vetoaa näin? Sarja kuvaa mennyttä maailmaa, jossa autoritaarinen aateliselo vetelee viimeisiä henkäyksiään. Teollistuva ja kaupallistuva maailma ei elä jäykän tapa- ja sopivaisuuskulttuurin ehdoilla, mutta aateliskartano vielä hetken. Yläluokan arroganssin kritiikki on kilttiä, mutta välillä siitä tuntee ailahduksia.

Sarjan imu herättää minussa myös paljon kysymyksiä. Alakerrassa on väkeä, joka noudattaa yläkertaa tiukemin sääty- ja käytöstapoja. Vasemmistolaisvirtaukset suodatetaan sopeutumiseen tai sillä tavoin hankala henkilö häivytetään sarjasta. Ja tämä: Kun kartanon yläkerrassa tapahtuu traaginen kuolemantapaus ja palvelusväki parkuu, miespalvelija-Thomas paheksuu purkauksia jäätävästi: ei yläkerran väki ole sen arvoista, ei se arvosta alakertaa. Miksen nyökkäile hyväksyvästi luokkatietoiselle heitolle? En, sillä minut on koukutettu symppaamaan kumpaakin kerrosta, yksilöitä roolien yli.

Kyllä sarjassa on paljon riepovaa. Yläkerran jaarli on rouvineen kilteimmästä päästä kaltaisiaan, hitusen liian symppiksiä, eikä lady Maryn kylmäkkötason vetovoima tehoa minuun. Lisäksi perheen tytärten naimapuuhat junnaavat. Jahkaaminen Branson-poloisen perhesopivuudesta toistaa itseään, enkä alunalkaenkaan tunnistanut kemiaa autokuskin ja lady Sibylin välillä. Alakerranväen Thomas on yksioikoisen häijy, vaikka ymmärrystä siihen haetaan ”erilaisuudella”, ja Batesin pariskunnalle kasataan liikaa järeitä vastoinkäymisiä. Nämä asiat eivät silti torppaa intoani, ja annan anteeksi myös viimeisten tuotanokausien löystymisen.

Monet sarjan kohtaukset jäävät mieleeni ikonisina. Useissa niissä leskikreivitär Violet lohkaisee jotain viiltävää, niin myös hänen vastaparinsa alakerrassa, rouva Hughes. Onnettoman lady Edithin kehityskaari kiehtoo minua, ja samoin hänen vastaparinsa alakerrassa eli Dasyn. Myös mrs Pattmoren hahmo miellyttää. Mosley-hahmo herättää sääliä ja silti myös huvittuneisuutta, häntä vastaa yläkerroksen touhukas rouva Crowley. Mutta tätä hellin pitkään: hovimestari Carsonin ilme kosinnan ja aidon avioliiton lupauksen jälkeen.

Vielä on kesää jäljellä – ja muutama jakso Downton Abbeyta!

Downton Abbey

Käsikirjoitus: Julian Fellowes

Tuotanto: Universal Pictures, Carnival Films, Britannia, 2010 – 2015

Jaksot Yle 1 9.6. – 3.8.2019

Info Ylen sivuilla: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/05/24/downton-abbey-komea-kartano-avaa-jalleen-ovensa-brittiepookki-alusta-alkaen

Sarjaan pohjautuva elokuva on tuloillaan!

10 kommenttia

Kategoria(t): Draama

Downton Abbey: sarja ja kirja

Epookki-intoilijana olen saanut nautiskella usean vuoden Downton Abbey -sarjasta, joistain tuotantokausista useaan otteeseen. Vaikka juoni ja henkilökuvaus ovat latistuneet kausi kaudelta, on ajankuvassa ja sen ulkoisessa koreudessa sitä jotain. Ajan rekvisiitalla, asuilla ja asusteilla herkuttelu ei ole makuaan menettänyt.

Matka ennen ensimmäistä maailmansotaa 1920-luvun puoliväliin on ollut vaihteleva. Erottuvat tyypit ja sattumukset ovat sarjassa kiehtoneet yhteiskuntaluokkakuvauksen ohella. Samaa tähdennetään kirjassa Downton Abbey. Kartanon vuosi (Readme.fi 2014) käsikirjoittaja-tuottaja Julian Fellowesin kannalta:

Julian on kiintynyt hahmoihinsa ja näiden perimmäiseen kunnollisuuteen. Julianin palavan kiinnostuksen kohde on kuitenkin Downtonin tapahtuma-aika ja sen myötä yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset. Muutos onkin sarjan keskeinen teema.

Ehkä sarja olisi saanut jo päättyä aiemmin, sillä Batesin pariskunnan oikeustaistelut ovat olleet uuvuttavia, Thomasin törttöily surkeaa, Maryn kalseus yksioikoista, Edithin epäonni lamaannuttavaa ja Bransonin säätyloikka epäuskottava. Vanhojen rouvien sanailu on sen sijaan ollut pistämättömän piristävää, kuolemantapaukset pakahduttavia ja Carsonin kosinta itkettävän ihana. Kaikkea kokeemaani voisi luetella rivikaupalla. Sarja on siis tehnyt tehtävänsä eli viihdyttänyt ja herättänyt tunteita.

Kaksiosainen lopetusdraama päättyi juuri. Haikeaksi vetää. Ja jokunen kyynelkin tirisi. Sopuisasti solmittiin kohtaloita ja otettiin askelia muutokseen.
DA


 

Joulunpyhät ja vuodenvaihteen selailin viidennen tuotantokauden ympärille koottua ”coffee table” -kirjaa Downton Abbey. Kartanon vuosi. Tällaisia oheistuotteita voi pitää rahastuksena, mutta fanille laadukas painotuote runsaine valokuvineen mahdollistaa miellyttävän fiilistelyn. Alkusanat ovat käsikirjoittaja Julian Fellowesin kynästä, ja hänen terävää ja kulttuurihistoriatietoista tekstiään lukisi enemmänkin. Varsinaisesti kirjan on kirjoittanut veljentytär Jessica Fellowes. Hänen tekstissään kerrotaan kiinnostavia asioita tuotantoprosessista. Johtava tuottaja Gareth Neame esimerkiksi toteaa ytimekkäästi sarjasta sekä paineista säilyttää laatu ja kiinnostavuus:

”Se voi olla vaikeaa, sillä sarjassa on niin paljon kerrontaa. Meidän on löydettävä tuoreita toteutustapoja, mutta säilytettävä asiat, joita katsojat rakastavat. Sarjan tuttuus on suurin osa viehätystä. Meillä on nyt selkeä käsitys siitä, miten Violet, Carson tai Tom Branson suunnittelemissamme tilanteissa käyttäytyvät. Meidän on silti löydettävä tasapaino odotetun ja odottamattoman välillä.”

Yllätyn, miten monipuolinen kirja kaikkineen on: taustat tuodaan napakasti näytille. Koko sarja on tehty pieteetillä ja huolelella, ja kaikki mahdollinen tarkistetaan asiantuntijoilla. Tietoiskuja on muun muassa maanomistuksesta, töistä, matkailusta, ulkoliikuntaharrasteista, lastenhoidosta ja koulutuksesta. Vaikka luokkaerot voivat Briteissä yhä paksusti, 1920-luvulla alkoi merkittävä murros, jota Downton Abbey heijastelee:

Käsitys, jonka mukaan jokainen tiesi yhteiskunnassa oman paikkansa ja sitoutui siihen, oli vihdoin kumottu. Robertin, Violetin ja Carsonin kaltaisille ihmisille tästä saattoi seurata vain kaaos. Muille se merkitsi toivoa.

Kartanon vuosi -nimensä mukaan etenee kuukausi kerrallaan. Vuodenkierron tapahtumia ja juhlia on näin luonteva kuvailla sekä ympätä teemaan sopivia reseptejä. Hauskoja yksityiskohtia kerrotaan ateriointikohtauksien järjestämisestä ja tuntikausia kestävistä kuvauspäivistä.DA kirja

En ole muihin vastaaviin oheistuotekirjoihin tutustunut, mutta tämä minulle päätynyt opus on hupaisan hellyttävä fanituote. Sopii minulle. Vaikka kirja on lopullisista tapahtumista jälkijunassa, voin siitä lehteillä menneen tv-kartanoelämän tunnelmia ja 2010-lukuni tv-todellisuuspakohuippua. Vielä pitäisi tallentaa tunnusmusiikki läikyttämään sarjamuistoja.

Jos Downton Abbeyn maailma tuntuu todelliselta, se johtuu siitä, että aikoinaan se on sitä ollutkin.

– – –
Downton Abbey
Carnival Films & Television Llt 2010-2015

Jessica Fellowes (esipuhe Julian Fellowes)
Downton Abbey. Kartanon vuosi
Suomennos Irma Rissanen
Readme.fi 2014
319 sivua.
Sain kirjan joululahjaksi.

1 kommentti

Kategoria(t): Draama, Kirjallisuus