Suomalaisen kirjallisuuden seura jatkaa 2010-luvulla toimintaansa ihailtavan vireänä. Viime vuosina se on kerännyt monia hienoja kokemuskertomuksia erilaisista arkiaiheista, paraikaa on käynnissä kotieläinaiheinen keruu. Seuran perinteinen tehtävä kansanperinnetallentajana siis jatkuu. Seura toimii aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, joten toiminnasta saa nopeasti kiinnostavia tietoja ja tavallinen talliainen voi halutessaan osallistua. Sen lisäksi SKS julkaisee vuosittain useita kieleen ja kulttuuriin liittyviä tietokirjoja ja toimitettuja kulttuuriaarteita, muun muassa Aleksis Kiven teosten kriittisiä editioita. Myös nykykulttuuri-ilmiöistä ja -ihmisistä ilmestyy SKS-kirjoja. Vankan tiedeosaamisen ohella on kaupan populaareja julkaisuja, mikä mielestäni on perusteltua. Jotain uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä.
Olisikohan Vesa Sisättön Unohtunut avain joka upotti Titanicin + muita historian mokia (SKS 2014) eritoten osastoa ”uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä”? Myönnän, kaukaa haettua, mutta kansi ainakin vähän sinertää… Populaarisoidut historiateokset ovat osoittautuneet maailmalla aika suosituiksi, miksei meilläkin. Siksi minäkin kiinnostuin kirjan mainoksesta: nyt saan otoksen ihmiskunnan elon kummallisuuksista kevyesti katettuna.
Historia oli kouluaikoina lempiaineitani, mutten ole alan aktiiviharrastaja. Toivoin löytäväni Sisättön kirjasta arkistojen aarteita, oppitunneilla ohitettuja outouksia. Sisättö on kuitenkin valinnut mokajutuiksi pääosin kovin tuttuja tapauksia, esimerkiksi ristiretket, Pisan tornin, Napoleonin ja Hitlerin epäonnekkaat Moskova-valloitusyritykset, Vaasa- ja Titanic-laivojen uppoamisen – vain muutaman mainitakseni. Historia on lähinnä valtioiden, sotien ja miesten historiaa, jo keskivertokoulukirjoista luettua, nyt yksityiskohtalisukkein.
Kirja on ymmärrettävästi sillisalaatti: siinä on massiivisia munauksia maailmalta, joilla on ollut sadoista miljooniin uhreihin vaatineita seurauksia, ja sitten on joukossa pienen mittakaavan päättäjien päähänpistoja meiltä ja muualta. Kirja tuo hyvin esille sen, miten harkitsemattomat hölmöilyt ovat muuttaneet maailmaa, ja aina takana on harvojen yksilöiden hankkeet. Mieleeni jäävät etenkin ekosysteemiä sotkeneet tempaukset: kanien kuskaaminen Australiaan, niilinahvenet Victorianjärvellä ja Aral-järven kuivattaminen. Kaikkiaan erehdysjuttuja on 55, ja niiden painopiste on parissa viime vuosisadassa ja tuhoisissa seurauksissa.
Lopputulokseen vaikuttaa se, miten valitut tapaukset kerrotaan. Kirjan nimi on oivallinen. Se ehkä lataa liikaa odotuksia hupityylille. Vesa Sisättö on selkeän asiaproosan osaaja. Teksti on nopealukuista, havainnollista ja etenevää. Hän on poiminut valitsemistaan tapauksista ydinasiat. Toteutustapa on, no, asiallinen. Hetkittäin teksti korostaa epäonnisuuksia tyyliin ”valitettavasti kumpikin arvon jaarli oli ääliö”, ”näiden kahden paukapään”, mutta tällainen suora solvailu ei ole yleistä, eikä kirjoittaja heittäydy muutenkaan kerronnallisiin hulvattomuuksiin. Välillä on toteavaa kommentointia, kuten ensimmäisen maailmansodan viriämisestä: ”Ihmiskunnan historiassa on harvoin tehty näin lyhyessä ajassa näin paljon kammottavia virheitä.”
Vitsityylistä historiahöpsöyskokoelmaa on siis turha odottaa. Unohtunut avain joka upotti Titanicin on sopiva kirja historian tapahtumien kertaajalle ja epäonnisista sattumuksista nauttiville. Se sopii erinomaisesti nuorelle, joka kirjan avulla saa hahmotuksen luomakunnan kruunujen ilmiömäisestä erehtymisen lahjasta. Yksilölle moka voi olla jopa lahja – kuten nykyään tasoitellaan – mutta on tilanteita, joissa sössimisen seuraukset ovat peruuttamattomia, maata ja maailmaa mullistavia.
– –
Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 