Avainsana-arkisto: Riad Sattouf

25 helmikuun, 2024 · 9:57 am

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 6

Sarjakuvasarja päättyy Tulevaisuuden arabi kuudenteen osaan, jossa Riad Sattouf kertoo nuoruudenvuosista ja varhaisaikuisuudesta. Hän jatkaa siitä, mihin edellinen sarjakuvaromaani päättyi: Riadin aikuisuus lähestyy.

Sarja on seurannut ranskalaisen äidin ja syyrialaisen isän perhettä lasten syntymästä lähtien, ja perhe on vaihtelevasti asunut Ranskassa ja isän kotikylässä. Riad on pojista vanhin ja tarkkailee tapahtumia. Viimeisimmässä osassa tilanne on se, että äiti, Riad ja perheen keskimmäinen poika on Ranskassa ja isä nuorimman pojan kanssa Syyriassa. Isä estää Riadin pikkuveljen pääsyn Ranskaan, myös yhteydenpidon. Syyrian sota tuottaa käänteen perhetilanteeseen – en tosin vie lukijalta jännitystä kertomalla miten.

•

Sarjakuvassa välittyy äidin tuska nuoremman pojan kohtalosta. Suru ja masennus jättävät muun varjoonsa ja saa äidin tukeutumaan huijareihin. Äidin vanhempien dementoituminen lisää huolia. 

Perheen keskimmäinen poika jää sarjakuvassa varjoon, fokus on Riadin kasvussa, ja toinen juonne on pikkuveljen poissaolo. Riadin tarinaa voisi kutsua syrjästäkatsojan tarinaksi. Hän on koulussa sosiaalinen luuseri, kaduilla erilaisen ulkonäön vuoksi tuntemattomien töytäisyjen kohde. Pelastus on kuvataidekoulu, tai sen mutkan kautta oman sarjakuvatyylin ja viiteryhmän löytäminen. Riadille löytyy ilmaisu- ja julkaisukanava.

Juonijuoksutuksen lisäksi sarjakuvassa on psykologinen taso kasvuolosuhteiden ja kahden kulttuurin puristuksesta. Ilmeisimpänä se näyttäytyy Riadin terapiakäynneissä, jossa terapeutin voimaannuttamispuheen taustalla ärjyy mielikuvaisä laukomassa latistavia kommenttejaan.

Perhe ja lukija joutuvat pohtimaan, onko isä vain mielenvikainen kiusankappale vai kulttuurinsa ”tuote”. Jälkimmäinen taas johtaa siihen, miten länsimaisesta vinkkelistä alkaa katsoa sarjakuvan syyrialaista patriarkaalista, uskonnon, valheiden ja korruption sumentamaa toimintaa. Ei sitä oikein voi kuin pahalla silmällä tuijottaa Ridin, veljien ja naisten – no, kaikkien – kannalta.

•

Sarjakuvassa vakava, kalvava, itseironia ja vinksahtanut huumori sulautuvat yhteen. Piirrostyyli pysyy linjakkaana. Piirrosjälki perustuu mustan viivan hallintaan. Nimihenkilön isonenäinen, tyylitelty pikkumieshahmo kulkee varjoissa. Tehostevärinä toimivat punainen ja vaaleansininen. Syyria-poikkeaminen saa lohenpunaisen tehosteen kuten aiemmissakin osissa.

Olipa se, yhden monikulttuurisen perhetarinan vaikuttava, arkinen ja silti mielikuvituksen maustein ryyditetty kuvitus. Joidenkin kannalta selviytymistarina.

•

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 6. Lapsuus Lähi-Idässä 1991 – 2011, suomentanut Saara Pääkkönen, WSOY 2023, 176 sivua. Lainasin kirjastosta.

Tulevaisuuden arabi 1

Tulevaisuuden arabi 2

Tulevaisuuden arabi 3

Tulevaisuuden arabi 4

Tulevaisuuden arabi 5

Jätä kommentti

Kategoria(t): sarjakuva

Avainsanat:

13 marraskuun, 2020 · 8:15 am

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 4

Riad Sattoufin omaelämäkerran neljäs osa on melkoinen järkäle sarjakuvaksi. Tulevaisuuden arabi 4 (WSOY 2020) on suoraa jatkoa aiemmille osille, joissa ranskalais-syyrialainen kolmilapsinen perhe asuu välillä äidin ja isän maissa, välillä arabi-isä on mukana kotikuvioissa, välillä ei (juttuni osista 1, 2 ja 3).

Sattoufin sarjakuvaromaanien idea on oman kasvuprosessin kuvauksen lisäksi kaksikulttuurisen perheen vaiheiden ja jännitteiden tallennus. Neljännessä osassa painottuu Riadin teini-iän lähestyminen, sillä pojalla alkaa olla silmää muullekin kuin sarjakuville tai tietokonehaaveille. 1990-luvun taitteen länsimainen nuorisokulttuuri taistelee pojan mielessä tilasta kahden kotikulttuurin rinnalla.

•

En juurikaan puutu Sattoufin kuvakieleen. Se on pysynyt samanlaisena sarjan kaikissa osissa, eli hahmot ovat simppelit mutta ilmeikkäät, myös tekstaus on selkeää, ja hauskasti lisähuomiot erottuvat kaunokirjoituksena. Pelkistettyä värimaailmaa tehostavat perusvärit punainen ja vihreä. Mielenkiintoista on se, että Ranska-osuuksien taeemaväri on vaaleansininen, arabielämän vaaleanpunainen.

Arabielämä ei todellakaan ole sisällöltään vaaleanpunaista. Kulttuurin painostavat puolet erottuvat mustanpuhuvina, etenkin rasismi, sovinismi ja väkivalta ahdistavat. Ei siinä kaikki, sillä Riadin koulukokemukset Ranskassa täyttyvät yhtä syrjivistä ja väkivaltaisista kokemuksista kuin Syyriassakin.

Sisällössä vilisee ikäviä, ilkeitä tyyppejä sekä vaikeita ja hämmentäviä tilanteita. Valonpilkahduksena välähtävät äidinäiti miesystävineen ja tavallaan symppis vaikkakin yksioikoinen äidinisä. Lisäksi äiti pysyy tukena ja turvana, vaikka elämä on raskasta.

•

Minä koen Sattoufin sarjakuvan yrityksenä käsittää isän persoonaa ja toimintaa. Okei, myönnän houkutuksen kallistua rasismiin. Aika käsittämätön on törkeyksiä, valheita ja luulotteluja laukova isukki, enkä saa selville, mikä on häiriintynyttä persoonaa ja mikä kulttuurin painolastia. Minun täytyy yhtyä Riadin äidin ihmettelyyn, miten Sorbonnen yliopistosta valmistunut historian tohtori muuttuu takapajuisen ennakkoluuloiseksi ja muut tuomitsevaksi hihhuliksi: ”Olet raivostuttava rukouksinesi ja taikauskoinesi. Olit niin kovin nykyaikainen, mutta katso nyt mitä sinusta on tullut!”

Neljäs osa loppuu dramaattisesti, ja toivottavasti sarja jatkuu, jotta auki jäänyt asia selviää. Muutakin kutkuttavaa on. Sattoufin kirjat pakottavat miettimään länsimaisen ja arabikulttuurin eroja suhtautumisessa (perhe)elämään, lastenkasvatukseen, tasa-arvoon, koulutukseen, uskontoon, oikeaan ja väärään sekä suvaitsevaisuuteen. Ei ole helppoa! Kylläkin kuohuttavaa ja kiinnostavaa.

•

Riad Sattouf

Tulevaisuuden arabi 4. Lapsuus Lähi-Idässä (1987 – 1992)

WSOY 2020

sarjakuva

280 sivua.

Lainasin kirjastosta.

1 kommentti

Kategoria(t): sarjakuva

Avainsanat:

19 elokuun, 2017 · 9:06 am

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 3

Uskollisena tyylilleen Riad Sattouf jatkaa lapsuutensa kronikointia. Tulevaisuuden arabi 1 ja 2 (linkit juttuihin tässä ja tässä) on kuvannut Riadin varhaislapsuutta, ja nyt osassa Tulevaisuuden arabi 3 kouluikäinen Riad asuu perheensä kanssa alkeellisessa Tirma’lan kylässä Syyriassa. Sarjakuva kertoo 1980-luvun puolivälin syyrialaisseuduista, jotka nyt käynnissä oleva sota on raunioittanut. Vaikkei lasten kouluolot ole kummoisia Tulevaisuuden arabi 3 -sarjassa, vaikeaa on ajatella nykylasten tilanteita.

Tulevaisuuden arabi 3Piirrostyyli ja väritys pitävät kutinsa, eli piirrosjälki etenee johdonmukaisesti ja selkeästi. Pidän entiseen malliin siitä, miten säästeliäästi Sattouf käyttää tehostevärejä. Kun punaista ja vihreää roiskahtaa, se tekee aina vaikutuksen. Muuten selkeisiin piirroksiin taustavärinä käytetään vaaleanpunaista – mielenkiintoinen väri syyrialaiselämän sävyttämiseen. Kun tarinassa poiketaan Ranskaan, väri vaihtuu vaaleansiniseen.

Kuva ja teksti täydentävät toisiaan, ja ominaista ovat pienitekstiset selitykset kaunokirjoituksella, kun muu teksti on täsmällistä tekstausta. Tekstipainotteinen sarjakuva kuvailee lapsen kokemusta kahden kulttuurin välissä, jossa suuria suunnitteleva isä alkaa paljastua tyhjiä puhuvaksi jämähtäjäksi ja ranskalaisäidin pinna alkaa kunnolla kärventyä. Äiti odottaa kolmatta lasta, jolloin mukavuuksien ja omakielisten verkostojen puute hiertää.

Vaikuttavaa sarjakuvassa on pikkupoikien oman maailman tallentaminen. Kiinnostuksen kohteet ja uskomukset versovat, ja silloin kuulopuheet väärinymmärryksineen vaikuttavat lasten ajatuksiin ja tekoihin. Mietin, mitä tapahtuu, jos kasvatus ja koulutus ovat vaillinaisia ja johtopäätökset tehdään kypsymättömin huhuin ja ennakkoluuloin vailla tietoa. Siitä sarjakuva antaa viitteitä. Se säväyttää tänään, kun mietin, miten ihmiset kykenevät satuttamaan toisiaan esimerkiksi kulttuurilietsonnasta johtuvin syin.

Etenkin mieleen jäävät sukuriidat, ympärileikkausasiat ja Riadin maailman vavahtelu Gonan Barbaari -videon vaikutuksesta. Pikkuhiljaa Riad  tiedostaa kodin kahden kulttuurin eroja. Esimerkiksi syyrialaisen koulumaailman vertatuminen ranskalaiseen vastaavaan avaa aika lailla Riadin silmiä. Naisten ja tyttöjen asemaa poika ei erityisemmin pohdi, mutta silti sarjakuvassa teema on välillisesti esillä.

Eikä tämä jää tähän! Kirja päättyy jälleen tempoilevan isän järjestämään yllätykseen. Jään jännittyneenä odottamaan jatkoa. Ja se pitää vielä todeta, että Sattouf tallentaa riipivästi perhettään ja vanhempiensa kotiseutuja lapsen silmin. Hän näyttää ja jättää johtopäätökset lukijalle.

Huomaan, että Tulevaisuuden arabi monin tavoin laittaa ajatukseni levottomiksi. Tarkoitan sitä, että joudun miettimään käsityksiäni kulttuurisista tavoista ja käsityksistä sekä siitä, mitä ne minulle merkitsevät. Kiinnostava sarjakuva pakottaa pohtimaan maailman menoa – ja niin yksityisellä taiteilijan lapsuusmuistelolla on yleisiä tarkoituksia.

– –

Riad Sattouf
Tulevaisuuden arabi 3
Lapsuus Lähi-idässä (1985 – 1987)
suomentanut Saara Pääkkönen
WSOY 2017
150 sivua.
Lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä, Mari A ja Oksan hyllyltä.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, sarjakuva

Avainsanat:

3 syyskuun, 2016 · 8:45 am

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2

Keväällä luin Riad Sattoufin omaelämäkerrallisesta sarjakuvasarjasta ensimmäisen osan. Nyt vuorossa on Tulevaisuuden arabi 2 (WSOY 2016). Tarina jatkuu suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Perhe palaa Ranskasta Syyriaan.
Tulevaisuuden arabi 2 1
Eletään vuosia 1984 – 1985. Isä käy epämääräisesti yliopistotöissään ja kohkailee tavallaan, äiti hoitaa alkeellista kotia ja pikkuveljeä, Riad aloittaa koulun. Ote ja tunnelma on samanlainen kuin ensimmäisessä osassa: arabikulttuuri on arvaamattoman väkivaltainen, yksisilmäinen ja omanarvontuntoinen.

Yhä edelleen sarjakuvassa vakuuttaa lapsen katse kasvuympäristöön. Siinä on selvää jälkiviisautta, mutta kahden kulttuurin välissä kehittyvän pojan kokemukset kuvitetaan konkreettisesti lukijan silmin seurattavaksi. Koulusysteemi on ahdistava, naisten asema ankea, kunniakäsitykset karmaisevia ja asemakilpailu karua.

Perheessä isä kekkuloi entiseen tapaan, mutta äiti on vähän terhakampi verrattuna ensimmäiseen osaan. Ympäröivä yhteiskunta on ajattelultaan ahdas. Al Assad saa ilman vaaleja 100 % äänivyöryn ja sitä rataa. Mielenkiintoisia ovat vierailut ökytuttavien luokse ja lomakeskuksiin. Kaikkein kiinnostavimpia ovat koulukuvaukset. Hieman hämäräksi jää, mitä lasten on tarkoitus oppia. Se on selvää, miten. Pelolla. Kaikesta huolimatta ihastuttavinta on Riadin tapa ymmärtää arabiankielinen kirjain-äännevastaavuus. Sen havainnollistaminen on tämän sarjakuvan herkkua.

Tulevaisuuden arabi 2 2

Visuaalinen lähestymistapa on sekin samanmoinen kuin ensimmäisessä osassa. Piirrosjälki on selkeää ja värien käyttö harkittua: syvä vaaleanpunainen hallitsee, voimakkaissa tilanteissa rävähtää kirkkaanpunaista ja joissain kohdin armeijanvihreää.

Vaikka vanhoja latuja tarina etenee, kiinnostaa, miten Riadin kasvu etenee. Kurkistus 30 vuoden takaiseen sarjakuvan Syyriaan taustoittaa myös viime vuosien tapahtumia ja uutisointia. Kammottavalla tavalla asiat ovat sarjakuvan kuvaamana aikana tavallaan hyvin verrattuna nykypäivään, verrattuna sisällissotaan. Yhä jatkuvassa Syyrian sodassa on arvioiden mukaan kuollut ainakin 300 000 ihmistä, kulttuurikaupungit murentuneet ja yli viisi miljoonaa kansalaista paossa muualla, seitsemän miljoonaa pakosalla kotimaassaan. Sattoufin sarjakuva on monin tavoin muistomerkki.

– –

Riad Sattouf
Tulevaisuuden arabi 2. Lapsuus Lähi-idässä (1984-1985)
suomentanut
WSOY 2016
sarjakuva
158 sivua.
Lainasin kirjastosta.

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Avainsanat:

3 heinäkuun, 2016 · 6:54 am

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi

Riad Sattoufin sarjakuvaromaani Tulevaisuuden arabi (WSOY 2015) on aloitus omaelämäkerrallisesta sarjasta, jota on tulossa kolme osaa lisää. Ensimmäisen osan alaotsikko on kuvaavasti Lapsuus Lähi-idässä (1978-1980). Riad on ranskalaisen äidin ja syyrialaisen isän poika. Isä väittelee Ranskassa historiasta  ja hakee sen jälkeen yliopistotöitä arabimaista. Reissaaminen alkaa Gaddafin Libyasta, kun Riad on kaksivuotias, ja pari vuotta sen jälkeen perhe siirtyy Syyriaan. Välillä käydään sukuloimassa äidinäidin luona Bretagnessa.

Sarjakuva onnistuu hienosti yhdistämään poliittishistoriallisia faktatietoja ja Riadin perheen vaiheita. Myös lapsen kokemus välittyy hyvin, etenkin paikoista ja ihmisistä jää voimakkaat hajumuistot. Aluksi valkotukkaista pikkupoikaa ihaillaan, iloisessa isässä on sankariainesta ja äiti on tyyni hoivaaja. Äiti pysyy tyynenä, vaikka entistä väsyneempänä, mutta pikkuveljen synnyttyä ihailun kohde muuttuu ja isästä erottuu yhä enemmän onttoja kohtia.

Isä on Ranskassa eurooppalaistyylinen maailmanmies mutta arabikulttuureissa hänestä tunkee kasvuympäristönsa ennakkoluuloja ja toimintatapoja. Hän on mies talossa ja kohkaa yksioikoisesti, sivu sivulta yksioikoisemmin. Kummastuttaa Riadin ranskalaisäidin laahautuminen miehensä mukana masentavista olosuhteista toiseen. Kummastuttaa arabiäitien poika- ja vääryyssuosiminen.

Arabikulttuureista annettu kuva ei ole mukavaa katsottavaa. Ideologinen sumutus on räikeää ja eriarvoisuus eri kulttuurien/uskontosuuntien ja sukupuolien välillä sovittamatonta. Eniten minua järkyttää väkivaltaisuuden suvaitseminen ja siihen kannustaminen. Kiusaaminen ja syrjintä on sallittua, jopa toivottavaa.

Olen lamaantunut ja toivoton: onko mitään konstia, että muslimien keskinäinen kahinointi sekä eriuskoisten ja naisten halveksunta kääntyisi suvaitsevaksi ja erilaisuuden sallivaksi? (Onko mitään konstia, että länsimaiset suvaitsemattomat oppivat hyväksymään tasa-arvoisesti moninaisuutta?) Ei taida olla Sattoufin sarjakuvamaailmassa. Aluksi Riadin isä julistaa vallankumousta, jossa koulutuksella ja valistuksella parannetaan (arabi)maailma, mutta kirjan lopussa isää vain naurattaa moinen mahdollisuus/mahdottomuus.

– Minä kannatan vapautta mutta… Kansojen pitää saada valita. Länsimaalaiset haluaisivat, että koko maailma toimisi heidän tavallaan… Vain siksi, että he ovat vahvimpia. Mutta se on vain väliaikaista. Jonain päivänä minä teen vallankaappauksen.. Ja ammun kaikki. HIH HIH.

Herää kysymyksiä: Miten autenttinen sarjakuvan antama kuva on? Miten lähellä totta ovat sarjakuvan henkilöt? Onko tekijällä takana poliittinen tai henkilökohtainen agenda? Niin tai näin, Charlie Hebdo -pilalehtiporukoissa pyörinyt ja isänsä kanssa välirikkoon joutunut Sattouf provosoi pohtimaan.

tulevaisuuden arabi

Haluan arvostaa kaikkia kulttuureita ja uskontoja, yhä haluan. En vain kestä sitä, että joka puolella maailmaa lietsotaan oikeutusta vahingoittaa ja alistaa muita. Näin väkevästi kirjan sisältö syöksyy päälleni, että sanon sarjakuvanvisuaalisuudesta vain sen, että kerrassaan hienosti se myötäilee tarinaa yksinkertaisin mutta tehokkain keinoin: väri muuttuu kulttuurin vaihduttua, ja muutama muu tehosteväri tietyissä tilanteissa säväyttää. Piirrosjälki on karikatyyrimaista, silti ilmeikästä ja selkeää.

Juuri ennen Tulevaisuuden arabia luin Pertti Jarlan omaelämäkerrallisen sarjakuvaromaanin Jäätävä spede (Like 2015). Se on oivaltavan humoristinen kertomus hömelön pikkupojan kasvusta pikkupaikkakunnalla ja yhä vain hömelön nuorukaisen vaelluksesta pääkaupunkiin ja miehen elämän kokemuksiin. Jarlan sarjakuvakertomukset ovat novellistisia ja hilpeitä makupaloja. Lukujärjestykseni vuoksi ne jäävät ohimeneviksi pilakuviksi, sillä Sattoufin kulttuuripläjäys painaa asiallaan. Pikku-Pertin pulmia kun vertaa Riadin kasvuympäristökipuihin – no joo.

– – –
Riad Sattouf
Tulevaisuuden arabi. Lapsuus Lähi-idässä (1978-1980)
suomentanut Saara Pääkkönen
WSOY 2015
sarjakuvaromaani
158 sivua.
Lainasin kirjastosta.

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Elämäkerta, Kirjallisuus, sarjakuva

Avainsanat: