Makustelen Sari Luhtasen Murusia (Tammi 2013). Se kertoo kolmikymppisistä lapsuudenystävistä. Emmi on androgyyni, vaatimaton kotitalousopettaja. Lili on hemaiseva kotirouva, joka on tottunut kukoistamaan keskipisteenä. Yhden kesän aikana kaikki muuttuu.
Likkalitteratuuri ei näköjään millään saa minua syttymään. Viihteellisyys ei minua hirvitä. Luhtasen kerrontakin on luistavaa lajissaan. En vain osaa suhtautua huolettomasti ennalta arvattaviin juonenkäänteisiin ja asetelmallisiin tapahtuma- ja kehityskulkukattauksiin. Henkilökuvaus viistää vain pintaa, vaikka päähenkilöiden mielenliikkeitä vaivataan taikinan lailla.Tunnen itseni toivottoman tosikoksi. Toisaalta sympatiseeraan kyllä lajityypin kuvaamaa naisvoimaantumista. Aikuisuutta tapailevat nuorehkot naiset rohkaistuvat, repäisevät ja ratkaisevat.
Satuiluperinteestä ponnistetaan: on mukaillut arkkityypit ja on esteitä, jotka päähenkilöt voittavat. Laahustava, halattiasuinen Emmi kuoriutuu näpsäkän näköiseksi, suosituksi ruokablogistiksi, jonka ”hyvä haltia” johdattaa uusille urille. Liliä koetellaan, mutta hänkin päätyy onnelliseen yllätysratkaisuun. Miehet ja lempi ovat tärkeitä, mutta könsikkäät jäävät kuitenkin välipaloiksi. Lapsuudenystävyydessä on tarinan sokeri, suola ja hapokkuus. Naisten välinen ystävyys sekä itsensä etsiminen ja toteutus on pääasia. Sinänsä virkistävää ja riemukasta.
Trendit sipaistaan näppärästi näytille. Sisustaminen, retroastiat, kotoilu ja tuunailu mainitaan, bloggaaminen persoonallisen ilmaisun ilmentäjänä on esillä, lähi- ja luomuruoka sekä kulinaarinen kokkailu ravintolapäivineen ovat tapahtumaydintä. Nälkäisenä ei tätä kirjaa kannata lukea. Ruoka on kantava teema lukujen nimissä sekä henkilöitä yhdistämässä ja erottamassa. Murusiksi hapertuu moni asia, mutta mahtavia ateriakokonaisuuksiakin syntyy. Makujen sinfoniaa toisille, minulle taisi jäädä tiskit. Enkä santsaa hetimiten tätä lajia, pieni paasto on paikallaan.
PS. Varsinaisia makunautintoja kannattaa katsastaa ruokablogista Omenaminttu: siellä on tarjolla silmänruokaa ja maukkaita reseptivaihtoehtoja.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 