Aikamoisen kummallinen ryöpsähdysteos aikojen takaa! Ylös helvetistä on ilmestynyt sata vuotta sitten, ja sen kirjoittanut Konrad Lehtimäki oli työläiskirjailija ja maailmankansalainen. Tämä outo opus edustaa vuotta 1917 Ylen 101 kirjaa -valikoimassa. Ylen hanke on mainio: se herättää uteliaisuuden valittuihin kirjoihin. Ilman sitä en tähän kirjaan olisi tarttunut.

100-vuotias romaani sekä muuttuva ja pitkään säilynyt maisema.
Lentäjäkapteeni Marcus keksii mullistavan lentokonetyypin sotatarkoituksiin ja ystävä-kollega aseen, joka tuhoaa kaiken tai lopettaa sodat. Hämmentävästi juoni sahaa sodankäynnin voimantunnoista pasifismiin, merkillistä on utilitaristishenkinen veivaus, millä keinoin korruptoituneet hallitukset, kansalaisten manipulointi ja sotaisuus kukistetaan.
Innostun romaanin alun prologin huikeista lentotunnelmista, mutta matkan varrella olen tippua korkealta. Henkilöihin en saa otetta, juonenjuolahdukset eksyttävät, ja kerronnan vanhanaikaisuus rasittaa, etenkin ne kolme pistettä… Romaanin hämärä ajallisuus ja paikallisuus tosin on mielenkiintoinen juttu: jossain eurooppalaisessa miljoonakaupungissa toimitaan, ja henkilöillä on kosmopoliitit nimet.
Aatepaatos herättää silti kiinnostukseni. Sosialistiseen tasa-arvoihmisyyteen uskoen romaanissa lausutaan keinoja sotien välttämiseksi. Paljon sivuja kuluu erilaisten kantojen esittelylle. On siinä jopa hurmoshenkinen EU-ennustus, Euroopan Yhdysvaltojen perustaminen rauhaa turvaamaan. Ja on myös uskoa ihmiseen, joka pistää nyt miettimään brexitin ja USA:n tuoreen presidenttinimityksen jälkeen.
– Tämä ei ole haaveilua, se perustuu kokonaan taloudellisiin olosuhteisiin! – jatkoi puhuja. – Ja se tulee kerran ehdottomasti tapahtumaan. – – Ja kerran tulee sekin aika, jolloin ei tarvita Euroopan Yhdysvaltoja, ei Maailma Yhdysvaltoja – kerran vallitsee maan päällä yksi ainoa yhteisö: I h m i s k u n t a.
Kaiken kunnian annan romaanin monille kansalaiskapinoinnin ja sodan seurausten kuvauksille. Ne vimmaisesti erottelevat tuhon yksityiskohtia, uhrien kauhunhetkiä ja ammusten räjähtelyjen seurauksia ympäristöön ja uhreihin. Melkein jäävät toiseksi Pierre Lemaitren Näkemiin taivaassa -romaanin kuvaukset ensimmäisen maailmansodan silpomista kasvoista ja kehoista verrattuna Lehtimäen tekstiin. Ansiokas Anneli Kannon Lahtaritkin on jäädä sodan uhrien kuvailun jalkoihin.
En kadu, että luin 101 kirjaa -sarjan päätösteoksen, vaikka koville se välillä otti. Historiasta kiinnostuneena se herätti minussa monenmoisia mietteitä, mutta etenkin mietin idealismia. Lehtimäen romaanin tulevaisuudenuskojulistusten jälkeen monet sodat ja diktatuurit ovat tuhonneet kansalaisiaan ja yhä niin tapahtuu. Vaan ei hetetä hanskoja tiskiin. Ehkä vielä ihmisyys voittaa, ja jospa jokainen osaltaan edes sitä edistäisi. Toivotaan 1917 -2017 kokemusten jälkeenkin:
Ihmiskunta menee aina eteenpäin. Miten se olonsa järjestä, emme tiedä, mutta niin kuin militarismin kukistuminen lisää hyvinvointia, tulee ihmiskunta yhä kehittymään, sivistymään, ihmiset elävät yhä täysipainoisempaa elämää.
–
Konrad Lehtimäki
Ylös helvetistä. Romaani
WSOY 1917 (e-kirjan on toteuttanut Kansalliskirjasto 2016)
455 sivua.
Lainasin verkkokirjana.

Kirjablogit ja 101 kirjaa -sarjassa Ylös Helvetistä -kirjasta postaa Kulttuuri kukoistaa 5.12.2017