Laura Lähteenmäki osoitti minulle romaanissaan Sitten alkoi sade, että hän kirjoittaa kiinnostavia henkilöitä ja kieputtaa erilliset juonilangat tiukaksi vyyhdiksi. Marian kirja (WSOY 2025) on Lönnrotin vaimon ja pariskunnan suhteen biofiktiona vakuuttava ja romaanina vaikuttava. Siispä tutkailen uteliaana kirjailijan aiempaa romaania, Sukella silmät auki (WSOY 2022).
Romaanin päähenkilö (taas) Maria saapuu Tanskaan, jonka dyynirannikon vuokramökissä hänellä on aikomus viettää kaksi kuukautta kahdeksanvuotiaan tyttärensä kanssa ja kirjoittaa isästään. Kuormittavia asioita on kasautunut: Marian vuosien väsyttävä väitöskirjatyö on valmistunut, suhde aviomieheen vaikuttaa epämääräiseltä, äitinä hänellä on riittämättömyyden tunteita ja isän kuolemasta on vain muutama kuukausi.
Romaani ei piehtaroi pulmissa, vaan alkaa valaista Marian menneisyyttä yhteydessä nykyisyyteen – yhtä aikaa päähenkilölle ja lukijalle.
”En tiennyt, olisinko saanut lukea tätä. En ollut varma, halusinko edes.”
Varsinaisen kehikon romaani saa Marian isän päiväkirjoista, jotka Maria löytää isän gradun käsikirjoitusliuskojen takapuolelta. Päiväkirjamerkinnät ovat 1970-luvun lopulta.
”Mitä pitemmälle luin isän päiväkirjaa, sitä vahvemmin mennyt nousi pintaan. Päähäni pulppuavat kuvat lapsuudesta olivat kuin ilmakuplia suon syvyyksistä, multaisia röyhtäisyjä, metaanin pihahduksia, ja mieleeni tulvi asioita, joita en ollut ajatellut vuosiin.”
Sitaatista selviää sekä Lähteenmäen ilmeikäs kerronta että päähenkilön tilanne: lapsuus on sakeanaan salaisuuksia ja unohtuneita asioita. Juonitasolla koukutun, sillä haluan saada selville, mitä kaikkea on takana Marian vanhempien erossa sekä vihjeissä enosta ja lapsesta.
”Olisipa hän joskus sanonut, että nyt riittää. Riittää jo. Että se, mitä tein, oli tarpeeksi.”
Marian isän päiväkirjakatkelmat tutustuttavat änkyrään mieheen ja saa lukijan ihmettelemään Marian lapsuusvuosien kokemuksia ja kasvuoloja. Kulmikkaita ja monin tavoin merkillisiä persoonia ovat sekä isä että tytär, ja tunnelukot painavat kumpaakin. Lähteenmäki kuvaa sitä Marian ajatusten, toiminnan ja menneisyyden takaumin sekä isän päiväkirjakatkelmin.
Henkilökuvauksessa minua kiehtoo, miten terävästi kirjan henkilöt näkevät muut ja sulkevat silmänsä itseltään. Yksi kiinnostava teema romaanissa on vanhemmuus ja sisaruus, etenkin se, miten ne menevät solmuun. Tähän romaanin tanskalaistuttavuudet tuovat oman lisänsä. Ja niinpä monimutkaiset perhesuhteet, rakkauden ilmaisun vaivalloisuus vanhempien ja lasten tai aikuisten kesken näyttäytyvät romaanissa monin tavoin.
”Mikään ei mennyt niin kuin kuvitteli. Näennäisen tasainenkin elämä oli täynnä ennustamattomia hetkiä.”
Noinhan se on, ja ennustamattomuutta myös romaani tarjoaa. Ehkä jonkin verran on liikaa nopsaan sivuutettuja aihelmia esimerkiksi kasvatustieteen trendeistä kouluväkivaltaan, mutta nekin kytkeytyvät henkilöihin.
Kiehtovia puolia on romaanissa paljon kuten lasten kohtalo ja kehitys aikuisten päätösten armoilla. Nautin Lähteenmäen henkilökuvaustaidosta. Sitä paitsi romaanin nimi Sukella silmät auki kytkeytyy kirjan tiettyyn tilanteeseen ja laajentuu metaforisesti elämänohjeeksi.
•
Laura Lähteenmäki: Sukella silmät auki, WSOY 2022, 266 sivua. Lainasin kirjan kirjabloggaajakaverilta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 