Avainsana-arkisto: Noora Vallinkoski

Esikoisehdokkaani 2018

Vasta olemme päässeet lokakuuhun, mutta väkerrän jo listoja. HS julkaisee omat esikoiskirjaehdokkaansa viikon päästä, mutta minä otan varaslähdön. Luonnollisesti minulla on listausrajauksia: olen lukenut esikoisia rajallisesti. Niistä seulon viisi romaaniehdokasta ja järjestän ne esittelyyn tekijänmukaisin aakkosin.



Tapani Tolonen: Sokeisto

SokeistoHelsingissä valmistellaan suurlakkoa 1905. Jännitteitä on yhteiskuntaluokkien välillä, ja politiikkaan vaikuttavat myös itsenäistymispyrkimykset. Historiallinen todellisuus ei tunnu kirjassa vain kulissilta. Ja kun on ihmisistä kyse, mukana on monenlaisia jännitteitä. Niitä Tolonen kuvaa väreilevästi. Kiinnostavasti kirjan henkilöt eivät asetu tiettyyn lokeroon, ja romaanin rakkaustarina on sävykkäästi kuvattu.

Noora Vallinkoski: Perno Mega City

20181024_182812.jpgEi tarvitse olla taustaltaan lähioasukki, kun itsensä sellaiseksi tuntee Vallinkosken romaanin Pernossa. Tai se voisi toisaalta olla lähiö missä lie. Romaanin kasvukertomus sijoittuu oleellisesti ympäristöön, jossa elämisen ehdot pysyvät perheen ja ympäristön rajatuissa rajoissa. Niukkuutta jaetaan monin tavoin, ja silti romaani on kuvaukseltaan rikas. Syrjäytymisvaaratarinoinnin tyylin taituruus voittaa rankkuuden.

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen

En palaa taksisin koskaan, luulenVasantolan romaanin rakenne palastelee lähihistoriaa ja poukkaa lopussa vielä tulevaisuuteen. Se pitää jännitettä hyvin yllä sukuromaanissa, jossa on paljon vanhaa, sinistä jne. Pohjalaisen suvun sisäiset kapelut kohtaavat yhteiskunnan muutokset. Yksi pysyy pohjalaisproosassa: vanhat naiset hallitsevat mikrohistoriaa. Ja hyvä niin.

Anne Vuori-Kemilä: Taivas ilman reunoja

20180722_192841.jpgKaikki vaaran paikat ovat olemassa: sossu- ja päihdeperhe, koulukiusaaminen, mielenterveysongelmat jne. Ei kai! Kyllä, Kai! Kai on romaanin päähenkilö, tapahtumat alkavat sillalta tai mielisairaalasta ja tuloksena on valloittavaa proosaa, jossa raskaita asioita kuvataan niin raikkaasti, että toisessa suupielessä hymy karehtii, toinen on aueta hämmästyksestä. Kasvu- ja perhekertomukseen lisäjännitettä tuo dekkarimainen juonne.

Elin Willows: Sisämaa

20180805_093836.jpg

Mitä tapahtuu silloin, kun romaanissa ei tapahdu mitään? Nuori nainen jumittaa vuosia Lapissa, eikä hän enkä minä tiedä, miksi. Niinpä vain minäkertoja selostaa mitättömiä, minä seuraan. Kyllä, Sisämaa on outo ja oudon kiehtova. Tavallaan kerronta paljastaa kertojan sisäistä ja tavallaan kerronta pitäytyy pinnalla – ja tarina pysyy pinnalla kerronnan vuoksi.

Lisäys klo 19.06

Veikkaan, että HS-kisassa mukana on Sisko Savonlahden Ehkä ensi kesänä kaikki muuttuu. Miksi unohdin sen? En tiedä. Kirja miellytti lukuhetkenä, mutta ehkä se olikin minulle hetken kirja. Uskon sen resonoivan kuitenkin monien keski-iän kynnyksen elämänpohdintoihin.




Valikoimassani korostuvat kehityskertomukset. Se ei ole esikoisille tavatonta, mutta tavattoman omaäänisiä ja varmoja nämä romaaniehdokkaani ovat. Lukija huomannee, että listassa ei ole yhtään novelli- eikä runokokoelmaa. Se on sääli, ja se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että olen vuoden varrella sattumalta lukenut jo julkaisseiden kirjailijoiden runoja. Novellien suhteen huono omatunto kolkuttaa: lukematta ovat jääneet.

5 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Listaus, Romaani

Noora Vallinkoski: Perno Mega City

Ilo lukea näitä omaäänisiä ja varmoja esikoisromaaneita. Nyt on Noora Vallinkosken kirjan lukuvuoro. Siinä on joitain Anne Vuori-Kemilän ja Satu Vasantolan esikoiskirjan kaltaisia syrjäytymisriskin teemoja, mutta kaikkien näiden kirjailijoiden tekstien rytmi, tapa kertoa ja näkökulmat erottuvat omanlaisinaan.

Kasvukertomuksia ilmestyy yllin kyllin, mutta hyvin joukkoon asettuu Perno Mega City (Atena 2018). Otsikosta saa lukea suoraan, että lähiöromaanista on kyse. Pääosassa on Turun Perno, sen ympäristö 1980 – 90 -luvuilla on tunnistettavissa. Sattumoisin asuin Turussa 1980-luvulla, ja pääsen siten fiilistelemään ajalla ja paikoilla.

Toisaalta lähiöelämä tai yhteiskunnalliset nousu- ja laskukausiasiat istuisivat vaikka Varissuolle, Hervantaan, Kontulaan tai muuhun työläisvaltaiseen lähiöön, jossa ensimmäiseksi korjataan porhojen keinottelupelien tuloksia. Lähiö on aivan oma maailmansa. Kun kasvat lapsena lähiössä, se on Mega City X, kaiken keskus, josta on vaikea päästä pois. Perno Mega City on yhteiskunnallinen romaani.

20181024_182812.jpg

Romaani kertoo Hannasta äidin raskaudesta tytön murrosikään. Perheessä ilmenee mielen ja ruumiin sairauksia, riippuvuuksia ja riitaisuutta. Erikoisen taitavasti Vallinkoski hyppii sudenkuoppien yli. Romaanissa ei ryvetä, siinä todetaan ja jatketaan eteenpäin. Lapsen silmin elämä etenee, vaikka vanhemmat vuoronperään pistäytyvät sairaalahoidossa, naapurissa biletetään, lastenkutsuilla käydään ihmiskauppaa, sekakäyttäjät vilistävät vierellä ja kiiluvasilmäiset sedät vaanivat kaduilla. Lepään hienoissa hetkissä, joissa lämpö leviää esimerkiksi tuokioista isovanhempien luona tai kultahippuisilmäisten veljien kanssa.

Hannan vanhempien suhde ja Hannan suhde vanhempiin kuvataan niin monisärmäisesti, että juuri kun saamani viillot ovat ruvella, vihlaisee uudelleen. Tiivistän kuitenkin yhden kipeän aiheen vain näin:

”Äiti lipsui meiltä kuin vääränkokoinen tossu kantapäästä.”

Voi olla, että kirjailijan kuvaama ympäristö on tunnistettava. Voi olla, että joku tunnistaa romaanista itsensä. Minäkin tunnistan, vaikka se on mahdotonta. Tunnistan itseäni hetkittäin äidissä, isässä, naapurissa, kummitädissä, isovanhemmissa, tyttärissä ja kavereissa. Romaani on romaani. Siinä on valintoja, tyylittelyä ja nostoja. Siinä on vuorenkokoisia aiheita symboloituina kuten kirpputorit, mökki ja Toikan linnut. Ja se on hienosti kirjoitettu.

”Sellaisen kielen minä haluaisin. Joka antaisi meille maailman.”



Ihailen, miten tämän romaanin Hanna asettuu kirjallisuutemme Hanna-ketjuun. Sen ensimmäinen lenkki on Runebergin romantiikan ajan ansarikukka-Hanna, jonka suojeltu tyttöys pysyy tahrattomana. Minna Canthin Hanna elää suojeltuna muttei säästy oikean elämän raadollisuudelta, ja hän kulkee pitkälti tuntosarvet pystyssä kodin jännitteitä aistien. Lisäksi hän saa toistamiseen kuulla, ettei hänestä ole mihinkään. Suojattoman työtön murtavat monenlaiset elämänpettymykset.

Minna Canthin Hanna on ketjun osa ihan Vallinkosken Hannan lähellä. Vallinkosken romaanin Hannan äiti lukee sairaalassa Canthia, ja sieltä vauva saa nimensä. Enne. Vallinkosken Hannaa ei pystytä lähiössä suojelemaan ympäröivältä maailmalta. Tämä Hanna on canthilaisen esikuvansa tapaan omassa perheessä valmiustilassa ja saa kuulla toistuvasti huonoutensa, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että tölväisyistä huolimatta hän pysyy kasassa. Siihen voisi vielä Saara Turusen Hanna-novellissa olla lisää sanottavaa.

Tervetuloa kotimaisen kirjallisuuden Hanna-porukkaan Perno Mega City!

20181005_223704.jpg

– –

Noora Vallinkoski
Perno Mega City
Atena 2018
romaani
359 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Muualla mm. Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa, Lempilauseita, Reader why did i marry you,

8 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani