Brittiläiset epookkisarjat ovat oma erityinen taitolaji. Usein ne pohjautuvat klassikkokirjoihin, ja viime vuosina onkin esitetty kiitettävästi Austen ja Dickens -sarjoja, ja monia muita. Muutkin kuin kirjallisuuslähtöiset käsikirjoitukset on huolella tehtyjä siten, että miljöön, ajankuvan ja henkilöiden yhteispelillä luodaan elähdyttävää draamaa.
Ulkoiset seikat on tv-epookeissa toteutettu huolellisesti. Maisemat, rakennukset ja sisustukset johdattelevat uskottavasti ajan henkeen. Puvustukset ja kampaukset ovat käsittämättömän hienosti toteutettuja. Uskon, että ne vaikuttavat merkittävästi siihen, miten näyttelijät solahtavat rooleihinsa. Esimerkiksi kerronnallisesti jakso jaksolta oheneva Downton Abbey säilyttää kiinnostavuutensa tyylikkään 1920-luvun näytöksenä.
Vuodenvaihteen huipusta on vastannut sarja Juhlien jälkeen (Parade’s End, BBC & HBO). Sarja perustuu Ford Madox Fordin 1920-luvulla kirjoittamiin romaaneihin. Sanomattakin selvästi ulkoinen toteutus on hienosäädetty näyttäväksi: 1910-luvun loppupuoli ja hyväosainen brittiväki on lavastettu ja puvustettu nautittavasti. Roolitus on onnistunut. Etenkin pääpari Benedict Cumberbatch ja Rebecca Hall ovat hahmoissaan väkeviä.
Uuden ja vanhan aatemaailman sekä kunniallisuuden paineiden hiertämät ihmiset tuntevat palavasti, näkyy se sitten muille tai ei. He laskelmoivat asemiaan tai ajautuvat outoihin tilanteisiin. Henkilöt ovat kiinnostavia ristiriitaisuudessaan. Kuivakka ja kunniallisuusaatteissaan älytön on päähenkilö Crisopher. Hän on yhtäaikaa viaton hölmö ja terävä sanallinen sivaltelija. Älyn, perinteiden ja tunteiden ristiriita kalvaa miestä. Pikaromassi näyttävän Sophien kanssa ei johda onnelliseen liittoon: pariskunnan suhde on piinallisen jännitteinen ja traaginen. Sophie on häpeämätön ja monisyinen hahmo. Sähäkkä suffragetti Valentine sotkee puolisoiden sapluunat. Liuta sivuhenkilöitä värittää lisäksi asetelmaa: asenteita, aatteita, huhujen vaikutuksia ja sotatapahtumia riittää.
Dialogi on kaikkiaan nautittavaa. Sanoilla peitetään, vihjataan, alistetaan, taistellaan ja selviydytään. Loppua kohti tunnelataus sen kuin lisääntyy, ja suorastaan sentimentaalinen päätös häämmöttää. Takassa palaa vuosisatoja vanha sukupuu. Ensimmäisen maailmanpalon jälkeen kärventyy paljon muutakin, mutta se mahdollistaa muutokset.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 